Tilaa uutiskirje ja pysyt ajan tasalla.

Sisäilmayhdistys antoi lausunnon ministeriön rakennusmääräys-ehdotukseen

Ympäristöministeriön ehdotukset uusiksi rakennusmääräyksiksi herättivät voimakastakin vastustusta. Sisäilmayhdistys ehdottaa oman asetuksen antamista uuden rakennuksen sisäilmastosta, ja omaa asetusta uuden rakennuksen ilmanvaihdosta.

Ympäristöministeriön lausunnolla olleet uudisrakentamista koskevan määräysehdotuksen päätehtävänä on määritellä Suomessa EU:n EPBD-direktiivin mukaisen lähes nollaenergiarakennusten vaatimustaso.

Sisäilmayhdistyksen mielestä lainsäädännön tulisi perustua tutkimusyhteisön konsensuksen saavuttaneelle tutkimustiedolle

Sisäilmayhdistys toteaa, että tutkimuksesta on saatu merkittävästi tietoa sisäilmaongelmien laajuudesta ja tätä tulisi käyttää uusien asetusten perusteena. Aika olisi kypsä myös oman, pelkästään sisäolosuhteisiin keskittyvän asetuksen antamiseen. Lausunnolla olevassa versiossa on sisäilma edelleen yhdistetty ilmanvaihtoasioiden kanssa samaan asetukseen. Tämä heikentää sisäilma-asioiden painoarvoa ja näkyvyyttä ja on vaara, että sisäolosuhteet tulkitaan vain ilmanvaihdosta riippuviksi.

Sisäilmayhdistys ehdottaa oman asetuksen antamista uuden rakennuksen sisäilmastosta, ja omaa asetusta uuden rakennuksen ilmanvaihdosta.

Määräysten tulee pohjautua tutkittuun tietoon

Sisäilmayhdistyksen mielestä lainsäädännön tulisi perustua tutkimusyhteisön konsensuksen saavuttaneelle tutkimustiedolle. Sääntelyn tulisi kohdistua tekijöihin, joilla on suurin merkitys kansanterveydelle, ja joihin voidaan uudisrakentamisessa vaikuttaa.

Ilman epäpuhtauksista suurimmat haitat aiheuttavat ulkoilman pienhiukkaset (PM2.5). Niille altistumisen arvioidaan aiheuttavan noin 2000 ylimääräistä kuolemantapausta vuosittain.

Toiseksi suurin haitta aiheutuu radonista, 200-300 keuhkosyöpää vuosittain. Myös bioaerosolit ja kosteus muodostavat merkittävän terveyshaitan, samoin kuin häkä, tupakansavu ja haihtuvat orgaaniset VOC -yhdisteet.

Myös lämpöolosuhteet ovat merkittäviä paitsi viihtyisyyden ja tuottavuuden, myös terveyshaittojen kannalta. Korkean ulkolämpötilan aikana kuolemantapausten määrä kasvaa merkittävästi. Altistuminen korkealle lämpötilalle tapahtuu kuitenkin sisällä, joten sisälämpötilaa rajoittamalla voidaan näitä kuolemia ehkäistä.

Ehdotuksen sisältämä rakenteen muutos aiemmista määräysten sisältämistä ohjeista asetustekstiin on Sisäilmayhdistyksen mielestä oikeansuuntainen. On hyvä eriyttää asetustekstit toteutusohjeista, mutta tämä edellyttää asetusta täydentävien ohjeiden julkaisemista ennen uuden asetuksen voimaantuloa.

Yksityiskohdissa on korjattavaa

Yhdistys otti kantaa myös ehdotuksen yksityiskohtiin pykäläkohtaisesti ja ehdotti myös niiden selkeyttämistä.

Sisälämpötilan osalta sisäilmayhdistys ehdottaa, että rakennus- ja sen talotekniikkajärjestelmät on suunniteltava siten, että lämmityskauden aikana toteutuva huonelämpötila oleskelutiloissa saisi olla välillä 20-23 C, jolloin järjestelmien mitoituksen suunnitteluarvo olisi 21 C. Ehdotuksessa ehdotettu yläraja 25 C on terveyden kannalta liian korkea.

Lämmityskauden ulkopuolella ehdotettu lämpötila-alue 20-27 C sen sijaan on sopiva. Muille kuin oleskelutiloille olisi mahdollista antaa väljemmät lämpötilarajat, esimerkiksi 18-25 C lämmityskaudella ja 20-30 C sen ulkopuolella. Tässä yhteydessä tulisi antaa myös oleskeluvyöhykkeen ilman liikenopeuden, ilmanliikkeen aiheuttaman vedon, raja-arvot.

Sisäilman laadun suhteen yhdistyksellä oli myös kommentoitavaa. Ehdotettu sisäilman hiilidioksidin hetkellinen pitoisuus huonetilan suunniteltuna käyttöaikana saisi ehdotuksen mukaan olla enintään 1690 mg/m3 (925 ppm) yli ulkoilman pitoisuuden. Raja on löysempi kuin nykyisin, ulkoilman pitoisuudella 400 ppm tulee rajaksi 1325 ppm. Yhdistys ehdottaakin siksi, että rajaksi muutetaan nykytasoa vastaavasti 800 ppm (1450 mg/m3) yli ulkoilman pitoisuuden.

Pienhiukkasille tiukemmat vaatimukset

Tärkein ja pääosin ulkoa tuleva epäpuhtaus sisäilmassa ovat pienhiukkaset (PM2.5), mutta sen asetukseen ehdotettu arvo on liian korkea. Sopiva minimitaso uudisrakentamisessa olisi WHO:n sisäilman laadun PM2.5 ohjearvo 10 µg/m3. WHO:n arvo on annettu vuosialtistukselle, mutta Suomessa tätä tulisi soveltaa 24 h altistukselle.

Vaihtoehtoisesti pienhiukkasaltistusta voi rajoittaa antamalla vaatimuksen PM2.5-pitoisuuden sisä- ja ulkosuhteelle (alle 0,6) tai asettamalla vaatimus myös tarvittavalle tuloilman suodatukselle (vähintään F7-luokan suodatus). Varsinaisten haitallisimpien nanoluokan hiukkasten vaatimustason asettaminen ei vielä nykytilanteessa liene mahdollista. Radon on myös syytä pitää mukana tässä luvussa.

Pääasiassa rakennusmateriaaleista peräisin olevat yhdisteet (ammoniakki, formaldehydi, styreeni ja TVOC) tulisi käsitellä asettamalla vaatimus rakennustuotteiden päästöille sisäilmaan. Tässä voidaan hyödyntää vapaaehtoista M1-luokitusta, jonka ansiosta Suomessa on käytössä yli 3000 vähäpäästöistä rakennustuotetta.

Energiavaatimukset ohjaavat lisäeristämiseen

Sisäilmayhdistys otti kantaa myös ehdotuspaketissa olevaan asetukseen rakennuksissa käytettävien energiamuotojen kertoimien lukuarvoista. Kertoimien ehdotettu lukuarvon muutos heikentää uusiutuvien ja ilmaisenergioiden painoarvoa ja lisää siten painetta vaipan lisäeristämiseen.

Erityisesti korjausrakentamisessa muutos pienentää merkittävästi sähkön käytön vähentämisen kannattavuutta ja ohjaa kohti vaipan lisäeristämistä. Tämä voi eräiden tutkijoiden mielestä pitkällä aikavälillä lisätä kosteusvaurioiden riskiä, Sisäilmayhdistys toteaa lausunnossaan.

Terveellistä energiatehokkuutta

Kiinteistönomistaja on tyytyväinen, kun hänellä on energiatehokas rakennus – kunhan se on samalla terveellinen, turvallinen, toimiva ja helppokäyttöinen. Vaatimuksia onkin yhtäkkiä aika monta.

RAKLIn toimitusjohtaja Jyrki Laurikaisen ajatuksista on vaikea muotoilla kärkeviä lööppiotsikoita. Hän pitää kaikenlaista kärjistämistä vaarallisena, sillä kokonaisuus on hänen mielestään paljon monisyisempi.

– Energiatehokkuuden ja hyvän sisäilman haasteita on lähestyttävä yhteistyöllä ja vuorovaikutuksella. Syyllisten etsiminen ei edistä asiaa, sillä tämä asia ei tule toteutumaan kenenkään yksittäisillä toimenpiteillä.

Siitä Laurikainen on kuitenkin vahvasti eri mieltä, että Suomen rakennuskanta olisi homehtumassa käsiin.

– Se väite sopii ehkä iltapäivälehtien tyyliin. Valtaosassa Suomessa olevista rakennuksista ei ole ongelmia. Me RAKLIssa emme satsaisi talojen terveellisyyteen ja hyvään sisäilmaan, jos emme suhtautuisi asiaan vakavasti. Jokainen sisäilmaongelma, joka vaarantaa ihmisen terveyden, on turha ja liikaa.

Laurikainen on diplomi-insinööri ja pitkän linjan konkari kiinteistö- ja rakentamisalalta. Hän ei näe, että energiatehokas rakentamistapa johtaisi väistämättä huonoon sisäilmaan.

– Mutta mitä enemmän tekniikkaa ja vaativia rakenteita taloon tulee lisää, sitä enemmän tuotteilta ja ratkaisuilta myös vaaditaan, hän sanoo.

Energian säästöstä hyötyvät kaikki

– Energiatehokkuus on parhaimmillaan todellinen win-win ihan kaikille osapuolille: ympäristölle, tilankäyttäjälle, kiinteistön omistajalle. Sen tulee vain olla balanssissa sen kanssa, että talot ovat ihmisille terveellisiä. Jos pitäisi valita energiansäästö tai terveellisyys, tietenkin terveellisyys menee energiatehokkuuden edelle. Samalla meidän tulee onnistua siinä, että kaikki talot ovat toimivia. Se on iso haaste suunnittelijoille, talotekniikkateollisuudelle, rakentajille ja kiinteistöjen ylläpidosta vastaaville. Koko alalle.

Kun lähes nollaenergiataloja alettiin rakentaa, Laurikaisen mukaan kesti pitkään ennen kuin niistä saatiin suunnitelmien mukaisesti toimivia. Haasteita siinä tuntuu olevan edelleen, ja siinä Laurikainen on huolissaan: jos osaamistaso ei pysy kehityksen vauhdissa mukana, energiatehokkuuden ja hyvän sisäilman odotukset eivät välttämättä toteudukaan.

Kiinteistönomistaja voi tehdä kalliita investointeja, joita ei sitten ehkä saadakaan toimimaan halutulla tavalla.

Rakentamisen, hyvän sisäilman ja energiatehokkuudet vaatimustaso on noussut Laurikaisen mukaan kovaksi – ehkä liiankin. Jopa siinä määrin, että tässä kohtaa hän on valmis hieman kärjistämään asiaansa.

– Jos 20% ylittää vaatimustason ja loput 80% pudottaa riman koska nykyvaatimuksia ei kyetä toteuttamaan, energiatehokas rakentaminen johtaa ongelmiin ja korjausliikkeitä on pakko tehdä. Teknologisten ratkaisujen tulee olla aidosti toimivia, ja niin helppokäyttöisiä että käyttäjä osaa niitä ylläpitää ja huoltaa.

Ovi auki uusille ratkaisuille

Yksi keino löytää ratkaisuja haasteisiin on Laurikaisen mielestä avoimuus uusille ideoille.

– Jos uskomme, että yksi teknologinen ratkaisu on oikea ja mitään muita ei voi edes kokeilla, on vaikea kehittää muita vaihtoehtoja eteenpäin.

Muutenkin Laurikainen pitää hieman vaarallisena, jos kokonaisuutta lähdetään ohjaamaan vain yhdellä parametrilla, arvolla tai materiaalilla, jota on määräyksien vuoksi pakko käyttää.

– Säädöksissä edellytetään, että ilmanvaihto tuo ihmiselle kuusi litraa ilmaa sekunnissa, mutta ihminen hengittää yleensä vain noin 0,1 litraa. Tämä esimerkiksi herättää kysymyksen siitä, voisiko löytyä ratkaisuja, joilla saavutetaan nykyistä paremmat sisäolosuhteet nykyvaatimuksia pienemmällä ilmanvaihdolla.

Esimerkkinä hän nostaa vanhukset.

– He kokevat helposti vedon tunnetta, mutta määräyksien vuoksi ilmanvaihto on tehokkaampi kuin mitä hengittämisen puolesta tarvitaan. Tilanne ei ole silloin ideaali, koska vedon tunne on asukkaalle merkittävä asia ja se vähentää hänen hyvinvointiaan tilassa. Miten siinä tilanteessa voi oikeastaan määrittää, mitä on hyvä sisäilma asukkaan kannalta?

Kyseenalaisena Jyrki Laurikainen pitää sitäkin, jos uudet määräykset estävät vanhojen ja toimivaksi koettujen ratkaisujen käytön vain energiatehokkuuden nimissä.

Sisäilmamäärityksiä ja -luokituksia Laurikainen pitää yleisesti ottaen hyvänä ohjenuorana, mutta niitäkään ei hänen mielestään pidä pitää lopullisena totuutena.

– On hyvä, että niitä luokituksia ollaan uudistamassa. Sielläkin on monia asioita, joihin voidaan kiinnittää uudella tavalla huomiota, Laurikainen pohtii.

Todellinen ja arvioitu tehokkuus

– Kun mittaamme energiatehokkuutta, osoitamme laskelmilla miten johonkin tiettyyn E-lukuun päästään. Sitä varten valitaan tiettyjä materiaaleja, järjestelmiä ja käytäntöjä. Mutta todelliseen energiankulutukseen sillä ei välttämättä ole takaisinkytkentää. Kiinteistön omistaja voi tehdä kalliita investointeja, mutta niitä ei jostain syystä saadakaan toimimaan halutulla tavalla. Pahimmillaan lisätään riskiä, että talo toimii huonosti, Laurikainen sanoo.

- Jos todellinen tulos on eri kuin laskennallinen tavoite, mutta silti jatketaan samaa linjaa tyytyväisenä – eikö me silloin huijata itseämme? Se ei ole kovin kestävä ratkaisu. Toki tavoitteita pitää asettaa ja niiden eteen tehdä työtä, mutta tietty realismi siinäkin on oltava mukana.

Henkilökohtaisesti Laurikainen ei myöskään usko investointeihin, jotka ei ole taloudellisesti järkeviä.

– Sellaisia ei pidä tehdä vain siksi, että ympäristö pelastuu. Niissäkin pitäisi löytyä taloudellinen yhtälö, se että investoinnit maksavat järjellisessä ajassa itsensä myös takaisin. Silloin se win-win-kuvio säilyy.

Jos rahallista säästöä ei energiatehokkuuden verran tahdo syntyä nykyisillä ratkaisuilla, Laurikainen olisi avoin etsimään uusia vaihtoehtoja. Ehkä osa tiloista voisi olla tyhjillään ja niissä energiankulutus nipistetty minimiin, tai ehkä jokin ihan uusi toimintatapa voisi säästää energiaa.

Johtaminen ja asenteet kuntoon

– Nykytilanteessa rakennushankkeeseen ryhtyvä on ainoa osapuoli, joka vastaa kaikesta. Lainsäädäntö määrittelee vain sen verran, ja muut vastuut listataan sitten sopimuksissa. Mutta totta kai, jos rakennushanketta pilkotaan moneen osaan, sen johtamiseen tulee haasteita. Ja taas vaatimustaso kasvaa siinäkin, Laurikainen listaa vastuukysymyksiä.

– Osaammeko johtaa eri rakennusprojektin vaiheita oikein, ja onko asenne kunnossa? Se on se todellinen haaste, ja se koskee kaikkia hankkeen osapuolia.

Laurikainen näkee, että kaikilla alan toimijoilla on tehtävää asenteiden ja osaamisen eteenpäin viemisessä.

– Lait ja säädökset ovat yksi tekijä, mutta ei missään tapauksessa ainoa. Ensin on katsottava peiliin, sitten muihin, ja sen jälkeen lähdettävä tekemään yhteistyötä eri toimijoiden kanssa.

Tärkeiksi toimijoiksi Laurikainen listaa myös rakentamisen alan koulutuksen ja täydennyskoulutuksen, sekä pilottihankkeet joissa saadaan hyviä kokemuksia ja toimintamalleja edelleen jaettavaksi.

Tehokkuus kasvaa, ongelmat vähenevät

- Olen ihan satavarma siitä, että rakennetun ympäristön energiatehokkuus tulee vielä nykyisestä kasvamaan. Uskon myös, että sisäilmaongelmat, jotka johtuvat jostakin rakennuksessa olevasta ongelmasta, tulevat vähenemään samalla, kun osaaminen alalla lisääntyy, Laurikainen miettii tulevaisuutta.

Ja kun energian säästämisestä puhutaan, Laurikaisella on visioita jo tulevaisuuden rakentamiseenkin. Ja toimistotilojen käyttötapaan: jos työntekijää kohden käytössä oleva toimistotila pistettäisiin puolta pienemmäksi, myös energiankulutus puolittuisi kerralla.

– Sehän olisi paljon isompi juttu kuin mitkään U-arvot, ja liittyy omalla tavallaan myös energiatehokkuuteen… Mutta ehkä tulevaisuudessa energiaa ei tarvitsekaan enää säästää, koska sitä on loputtomasti saatavilla. Jos esimerkiksi polkupyöräilystä kertyneen energian voisi vielä joskus ladata sisään tullessaan rakennuksen käyttöön, ja saada auringon energian talteen, Laurikainen innostuu maalailemaan.

Hallitsemattomat paine-erot voivat aiheuttaa sisäilmaongelmia

Ilmanvaihtojärjestelmän aiheuttamat paine-erot voivat olla merkittävä tekijä epäpuhtauksien kulkeutumisessa. Suurimmat haitalliset paine-erot syntyvät erillispoistoista.

VTT Expert Services Oy:n erityisasiantuntija Mikko Saari painotti Sisäilmastoseminaarin esityksessään, että rakennusten toimiva ilmanvaihto on edellytys hyvälle sisäilmastolle ja sisäilman puhtaudelle.

- Uudet ohjeet ja koulutus tuovat toivottavasti parannusta osaamiseen ja tutkimusten laatuun, VTT Expert Services Oy:n erityisasiantuntija Mikko Saari toteaa.

- Uudet ohjeet ja koulutus tuovat toivottavasti parannusta osaamiseen ja tutkimusten laatuun, VTT Expert Services Oy:n erityisasiantuntija Mikko Saari toteaa.

- Uudet ohjeet ja koulutus tuovat toivottavasti parannusta osaamiseen ja tutkimusten laatuun, VTT Expert Services Oy:n erityisasiantuntija Mikko Saari toteaa.

– Siksi on tärkeää, että sisäilman laatuun kohdistuvien tutkimusten ohessa tehdään aina riittävän yksityiskohtaiset ilmanvaihtojärjestelmän toimivuuden varmistavat tutkimukset.

Saaren mukaan sisäilman ja ilmanvaihdon tutkimukset liittyvät yhteen.

– Näiden asioiden riippuvuus toisistaan tulisi saada kaikessa asiantuntijakoulutuksessa riittävästi mukaan. Uudet Suomen LVI-liiton ohjeet ja koulutus ilmanvaihdon kuntotutkimuksiin tuovat toivottavasti parannusta osaamiseen ja tutkimusten laatuun.

Rakennuksen vaipan ilmanpitävyys vaikuttaa

– Rakennuksen vaipan hyvä ilmanpitävyys on tärkeätä kaikkien ilmanvaihtojärjestelmien toimivuuden ja hyvän sisäilmaston varmistamisessa, Mikko Saari korostaa.

Hyvä ilmanpitävyys vähentää lämpötilaeron ja tuulen aiheuttamaa hallitsematonta ilmanvaihtoa. Se mahdollistaa ilmavirroiltaan tasapainoisten ja energiatehokkaiden ilmanvaihtojärjestelmien toteutuksen.

Tyypillisimmät ja suhteellisen vaarattomat vuotokohdat keskittyvät ikkunoihin ja ulko-oviin. Rakennuksen vaipan ilmanpitävyyden parantuessa rakennukseen jää edelleen runsaasti vuotokohtia, jotka saattavat keskittyä epäpuhtauksien kulkeutumisen kannalta epäedullisiin paikkoihin. Etenkin alapohjan ja yläpohjan sekä niissä olevien liitosten ja läpivientien vuodoista voi aiheutua haittaa rakennukselle ja sen käyttäjille.

– Sisäilmastokorjausten yhteydessä tehtävien tiivistyskorjausten onnistumisen varmistamiseksi myös ilmanvaihto on säädettävä tasapainoisemmaksi, jotta vuotoilmavirtaa ja epäpuhtauksien kulkeutumista saadaan pienennettyä riittävästi. Muutoin ongelmat voivat jopa pahentua.

Paine-erojen syntyminen

– Ilmanvaihtojärjestelmän ulkoilma- ja jäteilmavirtojen ero aiheuttaa rakennuksen ulkovaipan yli paine-eron, Mikko Saari sanoo.

Yleensä sisäilma on alipaineinen ulkoilmaan verrattuna. Paine-eron suuruus riippuu vaipan ilmanpitävyydestä sekä ulkoilma- ja jäteilmavirtojen erosta. Mikäli ilmanvaihdon ilmavirtojen ero on suuri, voi tiiviissä rakennuksessa syntyä epäpuhtauksien kulkeutumisen kannalta haitallisen suuria paine-eroja, jopa 30 – 100 Pa.

Merkkikaasulla tutkitaan, voiko ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmän kautta kulkeutua epäpuhtauksia rakennuksen sisällä.

Merkkikaasulla tutkitaan, voiko ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmän kautta kulkeutua epäpuhtauksia rakennuksen sisällä.

Merkkikaasulla tutkitaan, voiko ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmän kautta kulkeutua epäpuhtauksia rakennuksen sisällä.

– Sopiva suunnittelualipaine tavanomaisissa rakennuksessa on muutamia pascaleita, elleivät rakennuksen paine-erojen hallinta tai ilmanvaihtojärjestelmä edellytä suurempaa alipainetta, Mikko Saari sanoo.

Esimerkiksi ulkoilmaventtiileillä varustettu koneellinen poistoilmanvaihtojärjestelmä vaatii vähintään 10 Pa alipaineen toimiakseen tyydyttävästi. Tällöin tiiviissäkin rakennuksessa merkittävä osa tuloilmasta tulee vaipan vuotokohdista rakenteiden läpi. Rakentamismääräyskokoelman osan D2 mukaan alipaine ei yleensä saa olla suurempi kuin 30 Pa.

Myös rakennuksen eri tilojen välille voi syntyä paine-eroja, mikäli tilakohtaiset ilmavirrat ovat epätasapainossa ja tilojen välinen tiiviys on riittävä. Se voi vaikeuttaa paine-erojen mittausta ja paikallisten paine-erojen vaikutusten arviointia.

– Ulkovaipan ja tilojen välisten paine-erojen mittaus ja seuranta ovat normaaleja toimenpiteitä sisäilmaongelmaisen rakennuksen tutkimuksissa.

Tilojen käyttö, tuuli sekä esimerkiksi lämpötila- ja korkeuserot voivat kuitenkin vaikeuttaa tulosten tulkintaa. Suurissa ja monimutkaisissa kohteissa ilmanvaihtojärjestelmän osuus paine-erojen aiheuttajana voikin olla vaikea selvittää.

Ilmanvaihtojärjestelmän vaikutus

– Ilmanvaihtojärjestelmän suunnittelussa vaipan yli vallitsevaa paine-eroa ei yleensä suunnitella, Mikko Saari toteaa.

Ilmanvaihdon alipaineisuus suunnitellaan ulkoilma- ja jäteilmavirtojen kokemusperäisen ilmavirtaeron tai -suhteen avulla, ei paine-eron. Varsinkin suurissa rakennuksissa ja muuttuvissa kuormitustilanteissa ilmavirtojen tasapainon hallinta voi olla käytännössä vaikeaa. Toimivuuden selvittämistä helpottaa ilmanvaihtokoneiden kokonaisilmavirtojen mittauslaitteiden yleistyminen ja liittäminen rakennusautomaatiojärjestelmään.

Koneellinen poistoilmanvaihto aiheuttaa usein suurimmat paine-erot vaipan yli. Myös erillispoistot (keittiöiden rasvapoistot, myrkylliset poistot, hygieniatilojen ja porrashuoneiden poistot, keskuspölynimurit ym.) voivat aiheuttaa ilmanpitävässä rakennuksessa suuren alipaineen, vaikka pääasiallinen ilmanvaihtojärjestelmä olisi ilmavirroiltaan tasapainossa.

Erillispoistoilla voi olla suuri vaikutus paine-eroihin ja epäpuhtauksien leviämiseen. Ilmanvaihdon aiheuttamien paine-erojen hallitsemiseksi ilmavirtojen tasapainotus tulee varmistaa ilmanvaihtokoneiden ja rakennuksen tasolla. Huonekohtaisten ilmavirtojen mittaustarkkuus (±20 %) ei Saaren mielestä ole välttämättä riittävän luotettavaa ilmavirtojen tasapainotukseen ja paine-erojen hallintaan.

Suuri alipaine rakennuksessa johtuu lähes aina ilmanvaihdon ilmavirtojen epätasapainosta. Erillispoistot ovat yleisin epätasapainon aiheuttaja.

Suuri alipaine rakennuksessa johtuu lähes aina ilmanvaihdon ilmavirtojen epätasapainosta. Erillispoistot ovat yleisin epätasapainon aiheuttaja.

Riittääkö ilmanvaihto?

– Suunniteltua pienemmät tilakohtaiset ilmavirrat johtuvat usein puutteellisesta ilmavirtojen perussäädöstä. Aina vika ei kuitenkaan ole yksin säätäjässä, Saari totesi.

Usein ilmanvaihtojärjestelmä ja etenkin kanavisto on jo alun perin mitoitettu niin ahtaaksi, että järjestelmää on mahdotonta saada asiallisesti säädettyä. Ilmavirrat jäävät suunniteltua pienemmiksi ja ilmanjaon tehokkuus voi heikentyä. Väljäksi mitoitettu kanavisto on helposti säädettävissä ja toimii hyvin jopa esisäädöillä ilman perinteistä perussäätöä. Väljyys parantaa tilojen muuntelumahdollisuutta ja mahdollistaa tilojen käytön tehostamisen tarvittaessa ilman kanavistomuutoksia.

Ilmanvaihdon käyttötavat voivat myös olla syynä suunniteltua pienempään ilmanvaihtoon. Käyttötavat tulee selvittää ennen laajempiin korjauksiin ryhtymistä.

Rakentamismääräyskokoelmassa on ohjeistettu mahdollisuus käyttää hygieniatilojen ilmanvaihtoa rakennuksen käyttöajan ulkopuoliseen ilmanvaihtoon. Se on myös ollut hyvin yleisesti käytetty tapa vuosikymmeniä.

– Joissain tapauksissa ratkaisu voi toimia, mutta kokemuksien mukaan se ei aina takaa riittävää ja tasaisesti jakautunutta käyttöajan ulkopuolista ilmanvaihtoa. Rakennusten vaipan parantunut tiiviys on heikentänyt entisestään ratkaisun toimintamahdollisuuksia. Poistoilmanvaihdon aiheuttamat paine-erot voivat lisätä epäpuhtauksien kulkeutumista rakennukseen ja leviämistä rakennuksessa, Saari sanoi.

Varsinkaan suurissa rakennuksissa, kuten toimistoissa ja kouluissa, ratkaisu ei toimi. Näissä jopa kaksi kolmasosaa ajasta voi olla käyttöajan ulkopuolista aikaa, jolloin ilmanvaihtoa ei käytännössä ole lainkaan, mutta jatkuva alipaine on. Silloin epäpuhtauspitoisuudet voivat nousta korkeiksi, koska yleisilmanvaihto on pois päältä.

Puutteelliset siirtoilmareitit

Hallitulla siirtoilman käytöllä pystytään korvaamaan ulkoilman käyttöä ja pienentämään turvallisesti rakennuksen kokonaisilmanvaihtoa. Puhtaiden tilojen huoneilmaa voidaan käyttää poistoilmanvaihdolla varustettujen likaisempien tilojen korvausilmana. Järjestely vähentää myös epäpuhtauksien leviämistä likaisista tiloista puhtaisiin tiloihin, mutta edellyttää toimivat siirtoilmareitit tai laitteet.

Käytännössä on havaittu, että uudehkoissakin rakennuksissa siirtoilmareitit ovat puutteellisia. Usein yleisimmät siirtoilmareitit eli oviraot ovat liian pieniä tai ne puuttuvat kokonaan. Puutteet siirtoilmareiteissä voivat heikentää ilmanvaihdon toimivuutta, ilman laatua ja viihtyisyyttä merkittävästi. Toimiva ratkaisu edellyttää eri alojen suunnittelijoiden yhteistyötä. Tarvittava tieto oviraon koosta ja muista vaatimuksista (ääneneristävyys) ei aina välity väliovien toimittajille.

Kammioiden ja myös ilmanvaihtokoneiden viemäröinnissä ja vesilukoissa voi olla muitakin toimivuuteen vaikuttavia virheitä, joita ei ilman yksityiskohtaisia tutkimuksia pystytä selvittämään. Vesilukkoja tulee myös huoltaa säännöllisesti, jotta ne voivat toimia suunnitellusti eikä ongelmia synny.


Lähde:  Mikko Saari, Mikko Nyman, Taneli Päkkilä ja Helena Järnström, VTT Expert Services Oy: Havaintoja ilmanvaihtojärjestelmistä sisäilmaongelmaisissa kohteissa. Sisäilmastoseminaarin julkaisu, Sisäilmayhdistys 2016.

Julkaisun voi tilata Sisäilmayhdistyksen verkkokaupasta:

sisailmayhdistys.omaverkkokauppa.fi

SuLVI julkaisi uuden oppaan ilmanvaihtotutkimusten tekoon

Ilmanvaihdon kuntotutkimuksen suorittamiseen on nyt Suomen LVI-yhdistysten liiton SuLVI:n toimesta laadittu uudet ohjeet sekä niihin liittyvä koulutus- ja pätevöitymisohjelma. Ohjeiden mukaan suoritettuna ilmanvaihdon kuntotutkimus antaa luotettavamman tuloksen. Ohjeita on viime vuonna testattu ja niiden toimintaa arvioitu.

Sisäilmasto-ongelmien ilmaantuessa on usein syytä tehdä Ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmien kuntotutkimus. Sen avulla voidaan selvittää ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmien toiminta ja käyttö-kelpoisuus, korjaustarve ja parantamismahdollisuudet. Se on tarpeen tehdä aina, kun ilmanvaihdossa tai sisäilmaolosuhteissa epäillään tai on havaittu puutteita, joita ei voida välittömillä toimenpiteillä korjata. Se on tärkeä työkalu myös haluttaessa parantaa energiatehokkuutta. Se sopii myös määrävälein toteutettavaksi menettelyksi IV-laitosten moitteettoman toiminnan varmistamiseksi.

Ilmanvaihdon kuntotutkimuksen tekijöiden tulee hallita asiansa ja heillä tulee olla tarvittavat mittauslaitteet ja laskentamenetelmät käytettävissään. Siksi ilmanvaihdon kuntotutkijoille on Suomen LVI-liiton taholta ja muun muassa ympäristöministeriön tukemana valmisteltu pätevöitymismenettely koulutusvaatimuksineen.

Oikein suoritettu ilmanvaihdon kuntotutkimus alkaa jo kuntotutkimuksen tilaamisesta ja suorittajan valinnasta. Myös siihen on nyt olemassa ohjeita. Asuinrakennuksen ilmanvaihdon kuntotutkimus on yksi kokonaisuus, johon sisältyy esitarkastus haastatteluineen, kenttätarkastukset, mittaukset, laskelmat ja raportointi. Toimitilarakennusten IV-kuntotutkimus jakaantuu kahteen osaan, perusosaan ja yksityiskohtaisiin kuntotutkimuksiin. Perusosa sisältää esitarkastustehtävät. Molempiin menettelyihin on omat ohjeensa.

Ilmanvaihdon kuntotutkimus tehtynä SuLVIn ohjeistuksen mukaan täydentää ja syventää kuntoarvion sekä energiakatselmuksen tai -selvityksen tuloksia ilmanvaihdon ja ilmastoinnin osalta.

Ilmanvaihdon kuntotutkimusohjeet ja niiden käyttöön liittyvää opastusta löytyy SuLVIn sivuilta, www.sulvi.fi/ajankohtaista/projektit

Aina ei kannata lähteä oikeuteen

Suomessa on jatkuvasti vireillä satoja asunto- ja kiinteistökauppariitoja, joiden taustalla on kosteus- tai homevaurio. Liian monen kaupan yhteydessä korjaustarve tulee esiin ikävänä yllätyksenä kaupanteon jälkeen ja seuraukset ovat usein raskaita ja hankalia molemmille osapuolille.

Kaupan osapuolille laadittiin valtakunnallisten Kosteus- ja hometalkoiden hankkeissa toimintaohje, jota esitellään oheisessa erillisessä jutussa. Asiantuntijat korostavat, että aina ei kannata mennä oikeuteen. Kiinteistön kauppaa säätelevän maakaaren mukaan kiinteistön laatuvirheen tulee olla olennainen, jotta kauppa voidaan purkaa.

Aiemmassa hovioikeuskäytännössä laatuvirheen olennaisuusarvioinnissa on kiinnitetty huomiota lähinnä virheen korjauskustannusten ja kauppahinnan väliseen suhteeseen. Sen on tullut olla lähellä 40 prosenttia, jotta virheen olennaisuuskynnys on ylittynyt.

Tilannetta muuttaa tulevaisuudessa korkeimman oikeuden päätös viime syksyltä, jonka mukaan kiinteistöjen kaupan purkukynnys saattaa jatkossa merkittävästi aleta.

Myyjän velvollisuudet

Myyjän tärkein velvollisuus on tiedonantovelvollisuus, korostaa asiaa selvitellyt lakitieteentohtori Tiina Koskinen-Tammi. Myyjän tulee antaa ostajalle oikeaa tietoa kiinteistöstä ja rakennuksesta eikä hän saa jättää mitään kauppaan vaikuttavaa kertomatta. Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti johtaa myyjän vastuuseen tiedonantovirheestä. Myyjän tulee kertoa totuudenmukaisesti kiinteistön kunnosta ja varsinkin siinä olevista puutteista.

Myyjän on myös kerrottava rakennuksessa todetuista vaurioista ja vioista sekä konkreettisista vaurioepäilyistä. Tiedonantovelvollisuus ulottuu varsinkin sellaisiin seikkoihin, joiden suhteen kiinteistö poikkeaa siitä, mitä asuinkiinteistöltä tavallisesti odotetaan. Tällaisia seikkoja ovat yleensä juuri puutteet ja viat.

Mistä seikoista myyjän sitten tulee perustellusti tietää ja kertoa ostajalle, vai voiko myyjä vedota siihen, ettei hän ole ollut jostakin asiasta itsekään selvillä? Myyjän on oikeuskäytännössä katsottu pitäneen tietää ja kertoa ostajalle kiinteistössä asuttaessa ilmenevistä seikoista, itse tekemistään korjauksista ja niiden toteutustavasta ja niiden mahdollisesta määräysten ja hyvän rakentamistavan vastaisuudesta.

Myyjän on kerrottava ostajalle rakennuksen kunnosta tehdyistä selvityksistä, kuten aiemmista kuntotarkastuksista ja kosteusmittauksista. Myös vaurioihin ja vahinkoihin liittyvä rakennuksen korjaushistoria tulee kertoa. Kun teetetään kuntotarkastus, korjaushistorian perusteella pystytään tutkimaan, onko vanhat vauriopaikat korjattu asianmukaisesti.

Ostajan velvollisuudet

Ostajan tärkein velvollisuus on ennakkotarkastusvelvollisuus eli selonottovelvollisuus. Ostaja ei saa laatuvirheenä vedota seikkaan, joka olisi voitu havaita kiinteistön tarkastuksessa ennen kaupan tekemistä. Kiinteistö ja ennen kaikkea rakennus kannattaa tarkastaa huolellisesti, sillä ennen kauppaa havaittavissa oleviin vikoihin ja puutteisiin ei voi kaupanteon jälkeen vedota virheenä.

Ostajan ennakkotarkastusvelvollisuuden täyttämiseksi riittää normaalisti kiinteistön huolellinen läpikäynti ja yleensä katsellen eli aistinvaraisesti tapahtuva tarkastus. Ostajalla ei ole velvollisuutta ilman erityistä syytä tarkastaa myyjän kiinteistöstä antamien tietojen paikkansapitävyyttä eikä ulottaa tarkastusta seikkoihin, joiden selvittäminen edellyttää teknisiä tai muita tavanomaisesta poikkeavia toimenpiteitä, kuten mittauksia tai rakenteiden tutkimista.

Joissain tapauksissa ostajalle syntyy kuitenkin niin sanottu erityinen tai laajentunut ennakkotarkastusvelvollisuus jonkin epäilyttävän seikan, esimerkiksi vaurio- tai valumajäljen perusteella. Tämä tarkoittaa, että kiinteistö tulee tarkastaa ennen kauppaa perusteellisemmin kuin aistinvaraisesti.

Laajentunut ennakkotarkastusvelvollisuus merkitsee, että mikäli kiinteistössä on ennen kaupantekoa havaittu esimerkiksi valumajälki, jonka taustaa tai kosteuden syytä ostaja ei ennen kauppaa selvitä, hän ei välttämättä voi kaupan jälkeen vedota virheenä myöskään jäljen aiheuttaneeseen tapahtumaan.

Kuntotarkastus on tärkeä

Kuntotarkastus on hyvä tapa selvittää rakennuksen kuntoa. Tarkastus perustuu suoritusohjeeseen tarkastuksen sisällöstä ja raportointitavasta (Rakennustiedon julkaisemat KH-kortit Kuntotarkastus asuntokaupan yhteydessä, Suoritusohje KH 90-00394 ja Tilaajan ohje KH 90-00393). Kaupan molempien osapuolten kannalta on tärkeää käyttää asiantuntevaa ja ammattitaitoista kuntotarkastajaa.

Tällä hetkellä kuntotarkastajana voi Suomessa toimia kuka tahansa. Mitään pakollista pätevyyttä kuntotarkastajille ei ole. FISE Oy myöntää hakemuksesta Asuntokaupan kuntotarkastajan (AKK) vapaaehtoisia pätevyyksiä. Kosteus- ja hometalkoiden tavoitteena oli, että jatkossa kuntotarkastajana voi toimia vain kuntotarkastajan pätevyyden omaava tarkastaja, jonka FISE Oy on hyväksynyt.

Kuntotarkastukseen tulee sisältyä kirjallinen raportti. Myyjän ja ostajan kannattaa käyttää aikaa raporttiin tutustumiseen ja tarvittaessa siirtää kaupantekoa siihen asti, että heillä on ollut riittävä mahdollisuus perehtyä raporttiin huolellisesti. Kauppaan ja sen ehtoihin ei tule sitoutua, ennen kuin kaupan kohteen kunto on selvitetty. Kuntotarkastuksen tulosten perusteella kannattaa ja voi harkita, mitä korjauksia rakennus vaatii tulevaisuudessa, lähiaikoina tai välittömästi.

Laatuvirheitä sekä tiedonantovirheitä

– Kiinteistön laatuvirhettä on käsitelty maakaaressa, Tiina Koskinen-Tammi sanoo.

Kiinteistössä on laatuvirhe, jos se on pykälässä esitetyllä tavalla sopimuksenvastainen, jos myyjä on antanut siitä ostajalle virheellisiä tietoja tai jos kiinteistössä on molemmille kaupan osapuolille yllätyksenä tuleva salainen virhe.

Tiedonantovirhettä käsittelee maakaaren laatuvirhepykälässä kolme kohtaa. Kiinteistössä on niiden mukaan laatuvirhe, jos:

– Myyjä on ennen kaupan tekemistä antanut ostajalle virheellisen tai harhaanjohtavan tiedon kiinteistön pinta-alasta, rakennusten kunnosta tai rakenteista tai muusta kiinteistön laatua koskevasta ominaisuudesta, ja annetun tiedon voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan.

– Myyjä on ennen kaupan tekemistä jättänyt ilmoittamatta ostajalle sellaisesta tyypillisesti myydyn kaltaisen kiinteistön käyttöön tai arvoon vaikuttavasta edellä mainitussa kohdassa tarkoitetusta ominaisuudesta, josta myyjä tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan.

– Myyjä on ennen kaupan tekemistä jättänyt oikaisematta havaitsemansa ostajan virheellisen käsityksen jostakin kiinteistön ominaisuudesta, joka vaikuttaa kiinteistön soveltumiseen aiottuun käyttöön.

Ostajan reklamaatio virheestä kannattaa tehdä heti, kun virhe on käynyt selville. Jollei ostaja ilmoita laatuvirheestä myyjälle viiden vuoden kuluessa siitä, kun kiinteistön hallinta on luovutettu, hän menettää oikeutensa vedota siihen.

Jos omakotitalo tai paritalohuoneisto on asunto-osakeyhtiömuotoinen, sovelletaan sen kauppaan asuntokauppalakia, jolloin reklamaation takaraja on kaksi vuotta hallinnan siirtymisestä. Myyjä ei kuitenkaan vapaudu vastuusta reklamaatioajan päättymisen perusteella, jos hän on menetellyt kunnianvastaisesti ja arvottomasti tai törkeän huolimattomasti.

Jos myyjä on elinkeinonharjoittaja, reklamaatioaika ei myöskään rajaudu edellä mainittuun viiteen tai kahteen vuoteen.

Usein seuraa hinnan alennus

Hinnanalennus on virheen selvästi yleisin ja niin sanottu perusseuraamus. Maakaaren 2:31 §:n mukaan hinnanalennus määrätään vähentämällä sovitusta kauppahinnasta virheellisen kiinteistön arvo kaupantekohetkellä.

Hinnanalennus ei yleensä ole koko korjauskustannusten suuruinen.

Oikeuskäytännössä hinnanalennuksen määrää on lähdetty yleensä arvioimaan virheen korjauskustannusten perusteella. Tällöin korjauskustannuksista tulee kuitenkin vähentää korjauksesta aiheutuva tasonparannus ja rakenneosien käyttöiän pidennys.

Tämä tarkoittaa, että korjattaessa vaurioituneita vanhan rakennuksen osia uusilla materiaaleilla, rakennus tulee parempaan kuntoon kuin mitä ostaja on voinut kauppaa tehdessään edellyttää. Tästä syystä hinnanalennus ei yleensä ole koko korjauskustannusten suuruinen.

Kaupan purkukin on mahdollinen

Kauppa voidaan purkaa vain, jos virhe on olennainen. Olennaisuuskynnys on tällöin käytännössä hyvin korkealla. Virheen tulee olla laajuudeltaan sekä korjauskustannuksiltaan huomattavan suuri, jotta kauppa voidaan purkaa. Kaupan purku voi tulla kyseeseen, jos virhe ei ole korjattavissa kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisin kustannuksin.

Oikeuskäytännössä virheen korjauskustannusten on tullut olla useita kymmeniä prosentteja kauppahinnasta, jotta virhe olisi ollut laissa edellytetyllä tavalla olennainen.

Korjauskustannusten lisäksi kokonaisharkinnassa on otettu huomioon muun muassa virheestä aiheutunut rakennuksen asumiskelvottomuus, terveyshaitat ja korjauksiin kuluva aika.

Tuomioistuimissamme käsitellään jatkuvasti kosteusvaurioituneita omakotitaloja koskevia riitoja. Jutut perustuvat toisinaan ostajan kaupanpurkuvaatimukseen. Kiinteistön kauppaa säätelevän maakaaren mukaan kiinteistön laatuvirheen tulee olla olennainen, jotta kauppa voidaan purkaa. Aiemmassa hovioikeuskäytännössä laatuvirheen olennaisuusarvioinnissa on kiinnitetty huomiota lähinnä virheen korjauskustannusten ja kauppahinnan väliseen suhteeseen. Sen on tullut olla lähellä 40 prosenttia, jotta virheen olennaisuuskynnys on ylittynyt.

Syyskuussa 2015 antamassaan ennakkoratkaisussa 2015:58 korkein oikeus otti ensi kertaa kantaa kiinteistökaupan purkukynnykseen. Ratkaisu otti huomioon aiempaa monipuolisemmin erilaisia kaupan purkua puoltavia perusteluja. Se mahdollistaa jatkossa todennäköisesti aiempaa useammassa tapauksessa kaupan purkamisen. Asiaa ja sen taustoja esitteli kevään Sisäilmastoseminaarissa lakitieteentohtori Tiina Koskinen-Tammi Asianajotoimisto Alfa Oy:sta.

KKO:n ennakkoratkaisu vaikuttaa

Tiina Koskinen-Tammi arvioi, että korkeimman oikeuden käyttämät argumentit ja perustelut avaavat aiempaa enemmän mahdollisuuksia kosteusvaurioituneen kiinteistön kaupan purkamiselle. Kaupan purkukynnys näyttää hänestä korkeimman oikeuden ennakkoratkaisun myötä alentuneen, selkeytyneen ja järkevöityneen.

Aiemmin kaupan purun saaminen vaikutti välillä liiankin vaikealta ja soti toisinaan oikeudenmukaisuuden ja järkevyyden vaatimusta vastaan. Korkeimman oikeuden perustelut noudattavat pitkälti lain esitöissä lausuttuja linjoja, joiden mukaan virheen korjauskustannukset ovat vain yksi virheen olennaisuusarvioinnissa huomioon otettava kriteeri.

Kaupan purkukynnys näyttää korkeimman oikeuden ennakkoratkaisun myötä alentuneen, selkeytyneen ja järkevöityneeen.

Aika näyttää, kuinka voimakkaasti ennakkoratkaisu vaikuttaa kaupan purkujen tuomitsemiseen ja paljonko purkuja esimerkiksi vuosittain tuomitaan. Korkeimman oikeuden perustelujen kautta kyseinen ennakkoratkaisu saattaa vaikuttaa jatkossa merkittävällä tavalla kiinteistöjen kaupan purkukynnyksen alenemiseen.

Purkukynnyksen alentuminen vaikuttaa Koskinen-Tammen arvion mukaan myös todennäköisesti siten, että kiinteistökauppariitoja aiheutuu aiempaa enemmän ja kaupan purkuvaatimuksia esitetään aiempaa enemmän.

Jos aiemmin hinnanalennusriidaksi riittänyt juttu riittää jatkossa kaupan purkuun, näyttää siltä, että riidat ja riideltävät intressit suurenevat. Tämä voi tarkoittaa myös enemmän epävarmuutta lopputuloksesta, mikä taas tietää enemmän kuluriskiä osapuolille.

Toisaalta oikeuskäytännön linjaaminen ja lopputuloksen helpompi ennakoiminen voi johtaa aiempaa helpommin myös sovintoihin.

Ei turhan takia oikeuteen

Kokenut tuhansien ongelmarakennusten tutkija ja ongelmarakennusten kauppojen asiantuntija rakennusmestari Matti Eklund harmittelee, että monet tapaukset ovat menneet oikeuteen turhan takia.

– Tuntuu siltä että ihmiset eivät tajua, mitä kaikkia riskejä ja ylimääräisiä kustannuksia noin pitkälle viedystä riitelystä aiheutuu. Usein, arvioisin 80 prosentissa tapauksista, koko prosessin oikeudenkäyntikulut ovat olleet suuremmat kuin varsinaisen kiistanalaisen remontin korjauskulut. Useimmin olisi varmaan kannattanut sopia, Matti Eklund sanoo.

Hänen mukaansa tulisi käyttää asiantuntijoita, jotka osaavat suomentaa usein hämäriksi jäävät tutkijoiden tekemät asiakirjat ja antaa neuvoja sovun löytämiseksi. Heidän tulisi osata myös kertoa, mitä ehdotetut toimenpiteet merkitsevät rahassa.

– Myös välittäjät pelaavat omaa peliään. He haluavat joskus omia tarkastajia, jotka antavat heidän mieleisiään raportteja. Rakennuksen kuntotarkastukset on tehtävä perusteellisesti ja luotettavasti. Siinä ei saisi olla turhaa kiirettä, Eklund korostaa.

Hometalollisesta homeuhrien auttajaksi

AsTe ry:n voimanainen ja edustaja julkisuudessa on jo yli pari vuosikymmentä ollut Hannele Rämö. Hän on tuttu näky monessa alan tilaisuudessa ja on muistanut niissä aina tuoda esille homeongelmista kärsivät ihmiset.

Valitse keskuskauppakamarin hyväksymä tavarantarkastaja kuntotarkastajaksi!

Hannele Rämön ura hometalojen parissa alkoi vuonna 1994, jolloin hän itse joutui perheineen asuntoon, joka homehtui käyttökelvottomaan kuntoon. Siihen aikaan ei apua tahdottu saada mistään ja perhe joutui monenlaisiin vaikeuksiin. Perheen jäsenet sairastuivat ja koti menetti täysin arvonsa.

Toivuttuaan Hannele päätti omistautua vastaavassa tilanteessa olevien ihmisten auttamiseen. Hän tuli mukaan muutama vuosi aiemmin perustetun AsTe:n toimintaan samana vuonna ja on toiminut yhdistyksen toiminnanjohtajana vuodesta 2003. Hannele päätti perehtyä rakentamisen saloihin kunnolla ja suoritti muiden hommien ohessa rakennusmestarin tutkinnon.

Hannele Rämö on vuosien mittaan osallistunut ja kirjoittanut paljon. Hänen kannanottonsa perustuvat hyvin vahvasti henkilökohtaisiin kokemuksiin hometalon uhrina. Siitä asemasta hän on omalla sitkeydellään ja tarmollaan noussut hometalojen uhrien auttajaksi.

Valitse tarkastaja oikein

Seuraavassa on muutamia Hannele Rämön esille tuomia ajatuksia tämän hetken rakentamisesta ja homeongelmaisten auttamisesta. Ne ovat hänen ja muiden kohtalotovereiden katkerien kokemusten synnyttämiä.

– Hyvin usein homeongelmasta kärsivä perhe kohtaa myös asiantuntijoiden esittämiä epäilyksiä siitä, onko fyysinen sairastaminen todellista vai psyykkisistä syistä johtuvaa. Ymmärtäjiä homekriisissä elävillä on usein todella vähän.

– Valitse keskuskauppakamarin hyväksymä tavarantarkastaja kuntotarkastajaksi! Heillä on monia hyviä ominaisuuksia, jotka muilta tarkastajilta puuttuvat täysin. Tavarantarkastajat ovat tiukasti auktorisoituja, alalla on selvät esteellisyyssäännöt, tarkastaja on korvausvelvollinen laiminlyönneistään, asiakirjojen säilytysvelvollisuus on ehdoton ja osapuolten tasapuolinen kuuleminen on turvattu ohjesäännöissä.

Toksisuustestien ongelmat

– Mikrobien bioaerosolit tarttuvat herkästi myös rakennuksessa oleviin materiaaleihin. On hyvin tavallista, että ihmisten oireilu ei lopu, vaikka he muuttaisivat niin sanotusti puhtaisiin tiloihin, jos he tuovat mukanaan homerakennuksessa olleen irtaimiston puhdistamatta, Hannele Rämö sanoo.

– Toksiineja tuottamaan kykenevien mikrobien löytyminen rakennuksesta ei välttämättä tarkoita tai ole osoituksena siitä, että sisäilma olisi myrkyllistä hengittää. Tästä syystä on pitkään yritetty kehittää nopeita, sisäympäristönäytteiden toksisuutta mittaavia menetelmiä, joiden avulla voitaisiin arvioida homevaurioiden aiheuttamaa vakavuusastetta. Useista yrityksistä huolimatta tässä tehtävässä ei ole onnistuttu. Toxtest-hankkeessa testattiin kaikki nämä menetelmät. Toksisuustestien avulla ei voitu erottaa homekohteita homeettomista vertailukohteista. Ei, vaikka tutkimustyössä käytettiin jopa ”sairaista sairain” testikohteita ja ”terveistä tervein” vertailukohteita. Edellä kerrotusta huolimatta näitä toksisuustestejä markkinoidaan voimallisesti edelleen.

Sopiminen olisi parasta

– Asuntokauppariidoissa olisi sekä asianosaisten että yhteiskunnan kannalta parasta, jos sopimukseen päästäisiin ilman oikeusprosessia. Valitettavan harvoin siinä kuitenkaan onnistutaan, jos syntynyt ongelma on taloudelliselta merkitykseltään asianomaisten varallisuuteen nähden suuri, Hannele Rämö toteaa.

– Kosteus- ja homevaurioiden korjaaminen edellyttää erityistä perehtyneisyyttä rakenteiden kosteustekniseen käyttäytymiseen ja korjausrakentamiseen. Samoin kuin uudisrakentamisessa, tilaajan tulee aina muistaa varmistaa korjaustöiden asianmukainen valvonta.

Opas kiinteistökaupan turvaajaksi

Kosteus- ja hometalkoiden yhteydessä valmistettu Tunne talosi, turvaa kauppasi -opas pyrkii lisäämään asunto- ja kiinteistökaupan turvaa niin ostajan kuin myyjän näkökulmasta. Tavoitteena on parantaa osapuolten mahdollisuutta arvioida kaupanteon kohteeseen liittyviä kosteusvaurioriskejä ja varautua niihin.

Opas antaa tietoa kiinteistön kuntoon liittyvistä ostajan ja myyjän oikeuksista ja velvollisuuksista kaupanteon yhteydessä. Lisäksi siinä kerrotaan kuntotarkastuksesta kiinteistön kunnon selvittämismenetelmänä, sekä kosteus- ja homevaurioihin ja kiinteistön laatuvirheisiin liittyvistä juridisista seikoista. Mukana on myös lyhyitä kuvauksia esimerkkitapauksista ja niiden ratkaisuista.

Eri aikakausien omakotitalojen tyypillisiä vaurioita ja riskejä on verkossa osoitteessa www.hometalkoot.fi.

Oppaassa käsitellään pääasiassa omakotitalon kauppaan liittyviä asioita. Juridisesti kyseessä on tuolloin yleensä kiinteistökauppa, jota säätelevä laki on maakaari. Asunto-osakkeiden kauppaan sovelletaan puolestaan asuntokauppalakia. Esimerkiksi paritalo voi kuitenkin olla joko kiinteistömuotoinen tai asunto-osakeyhtiö muotoinen ja vastaavasti kauppaa säätelevät eri lait.

 

Riippumatta kaupan juridisesta muodosta, rakennuksen kunto kannattaa joka tapauksessa selvittää huolellisesti ennen kauppaa.

Tunne talosi, turvaa kauppasi -opas on tuotettu osana ympäristöministeriön Kosteus- ja hometalkoiden Asuntokaupan turvan parantaminen -hanketta. Hankkeen tarkoituksena on parantaa asuinkiinteistökaupan osapuolten turvaa ja ennaltaehkäistä kosteus- ja homevaurioihin liittyviä kiinteistökauppariitoja.

Hankkeen asiantuntijoista koostuvia työryhmiä ovat johtaneet asianajaja, oikeustieteen tohtori, varatuomari Tiina Koskinen-Tammi ja asianajaja, varatuomari Leena Laurila Asianajotoimisto Alfa Oy:stä sekä rakennusinsinööri Antero Pentikäinen Muoto Oy:stä.

Tunne talosi, turvaa kauppasi -opas on  luettavissa ja tallennettavissa omalle koneelle osoitteesta: www.hometalkoot.fi/guides

AsTe auttaa asumisterveysongelmissa

Asumisterveysliitto on asumisterveysongelmia kärsivien valtakunnallinen järjestö, jonka toiminta on aktiivista yhteiskunnallista vaikuttamista, tiedottamista sekä neuvonta- ja vertaistukipalveluja.

Asumisterveysliitto pyrkii olemaan ihmisten ensimmäisenä kontaktipintana asumisterveysongelman kohdatessa ja antaa mahdollisimman tarkoituksenmukaista neuvontaa ja tietoa asumisterveyshaittatilanteissa. AsTen toiminnan painopistealueet ovat neuvonta- ja opastustyö, tiedottaminen, viestintä ja vaikuttaminen, elämänhallinta sekä teemalomat.

AsTe ry on perustettu 1980-luvun lopulla asumisterveysongelmia kokeneiden tavallisten ihmisten toimesta. Se pyrkii edelleenkin kohtaamaan asukkaat ruohonjuuritasolla. Neuvonnan ja opastuksen avulla ohjataan asukkaita omatoimisuuteen aktivoimalla heitä ja tuomalla esiin heidän omia vaikutusmahdollisuuksiaan asioiden edistämiseksi.

Tavoitteena on myös ennaltaehkäistä asumisterveydellisiin ongelmiin ja niiden aiheuttamiin taloudellisiin vaikeuksiin joutuneiden perheiden tilanteiden pahenemista sekä estää perheiden syrjäytymistä. Raha-automaattiyhdistys tukee liiton toimintaa.

AsTe järjestää vuosittain kaksi teemalomaa yhteistyössä Hyvinvointi-lomien kanssa, RAY:n tuella. Lomat on tarkoitettu perheille, joilla on asumisterveys- tai sisäilmaongelmia. Lomajakso on viiden vuorokauden mittainen. Lomat on pyritty saamaan koulujen loma-ajankohtaan lapsiperheitä ajatellen.

Lomien ohjelmassa on vapaa-ajan vieton lisäksi myös luentoja eri alueilta. Lomien aikana syntyy vertaistukikontakteja osallistujien välille ja kokemukset ovat osoittaneet teemalomien olevan monin tavoin tiedollisesti hyödyllisiä ja virkistäviä.

Lomatuen saamiseen vaikuttavat hakijan erityiset loman tarvetta puoltavat tekijät, taloudellinen tilanne, aikaisemmin saatu lomatuki ja terveydellinen tila. Lomahintaan sisältyvät täysihoito sekä mielenkiintoiset luennot ja lomaohjelma.

www.asumisterveysliitto.fi

Homevaurion tunnistamisen alkeet

Jokainen voi tunnistaa asunnon mahdollisia homevaurioita pelkästään omin aistein seuraavan AsTe ry:n laatiman tarkistuslistan avulla:

1) Jos sisäilmassa on havaittavissa kellarimaista, tunkkaista, pistävää tai imelää hajua (laho puu voi tuoksua omenaiselle), on syytä selvittää seuraavia asioita:

Milloin ja missä haju on voimakkaimmillaan? Vaihteleeko haju eri ilmanpaineen (sadesää) mukaan?

Onko vaatteisiin tarttunut tai tarttuuko hajua? Onko huoneistossa ilmanraikastimia tai hajusteita? Miksi?

Yleensä haju on sen merkki, että mikrobivaurio saattaa olla jo hyvinkin pitkälle kehittynyt.

Pelkän hajun perusteella ei kuitenkaan pystytä mikrobivaurioita tunnistamaan, saati sen laajuutta ja vakavuutta määrittämään, sillä kaikki mikrobit eivät haise.

2) Ota selvää, onko kohteessa mahdollisesti ollut korjattuja kosteusvaurioita ja missä laajuudessa ne on korjattu. Onko korjaus ollut riittävää?

3) Kiinnitä huomiota rakennuksen ulko- ja sisätilojen kuntoon. Yleensäkin on hyvä selvittää syyt, miksi kohde tai kohteessa olevia tiloja on vastikään maalattu, tapetoitu, kaakeloitu tai muuten pinnoitettu.

Myytävissä kohteissa homeenhajua pyritään usein peittämään esimerkiksi maalaamalla sisäpinnat ennen myyntiä, jolloin maalinkatku helposti peittää tunkkaisen homeenhajun.

Yhteystiedot:

Asumisterveysliitto AsTe ry puhelinpalvelun numero on 03-8775413. Soita, jos epäilet asunnossasi olevan tällaisia ongelmia. Tarvitsetko neuvontaa, miten toimia ongelmatilanteissa. Onko vaikeuksia asuntokaupassa?

Kysymyksiä liittoon voi laittaa myös sähköpostilla tai Kysy-lomakkeella netistä. Yhteydet info(at)asumisterveysliitto.fi ja www.asumisterveysliitto.fi

AsTen toimisto on Heinolassa: Kaivokatu 5-7, 18100 Heinola, puhelin: 03-877 5413 ja fax: 03-877 5450

Neuvontaa sisäilmaongelmista kärsiville

Sisäilmaongelmien tullessa omalle kohdalle on tärkeää löytää apua ja tukea. Viranomaisten lisäksi myös eri järjestöt tarjoavat neuvontaa. Hengitysliitolla on monenlaista valtakunnallista neuvontapalvelua.

Hengitysliitto on valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan järjestö, jonka tehtävänä on edistää hengitysterveyttä ja hengityssairaan hyvää elämää. Liiton mottona on “hengitysterveys on jokamiehenoikeus”.

Hengitysliitto on myös hengityssairaiden edunvalvoja sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistäjä. Eri puolilla Suomea toimivien yhdistyksien toiminnassa on mukana kymmeniä tuhansia hengityssairaita ja heidän läheisiään. Tällä hetkellä liitolla on 92 paikallisyhdistystä ja kaksi valtakunnallista yhdistystä, joihin kuuluu noin 30 000 henkilöjäsentä.

Eri puolilla Suomea toimivien yhdistyksien toiminnassa on mukana kymmeniä tuhansia hengityssairaita ja heidän läheisiään.

Hengitysliittoon kuuluvat lisäksi valtakunnallinen erityisammattioppilaitos Ammattiopisto Luovi, rakennusterveyden erityisasiantuntijapalveluja tarjoava Suomen Sisäilmakeskus Oy, työllistämispalveluja tarjoavat Kovak OyLovak ja Sytyke-Centre sekä majoitus- ja ravintolatoimintaa harjoittavat Lasaretti ja Anttolanhovi.

Tärkeimmät Hengitysliiton aktiivisuuskohteet liittyvät seuraaviin terveysongelmiin:

– Astman oireita ovat esimerkiksi yskä, limannousu, hengityksen vinkuminen ja hengenahdistus. Astman hoidon perustana on räätälöity lääkehoito, liikunta ja terveellinen elinympäristö.

– Keuhkoahtaumatauti on yleensä tupakointiin liittyvä, hitaasti etenevä keuhkosairaus. Keuhkoahtaumataudille (COPD, Chronic Obstructive Pulmonary Disease) on ominaista pienten hengitysteiden pysyvä ahtauma, keuhkokudoksen tuhoutuminen ja hidastunut uloshengitys.

– Uniapnealla tarkoitetaan unenaikaisia hengityskatkoksia. Uniapneassa nielun alueen lihakset veltostuvat unen aikana. Siitä seuraa ylähengitysteiden osittaista ahtautumista, mikä aiheuttaa hengityskatkoksia ja kuorsausta. Lievän uniapnean hoidoksi voi riittää laihdutus. Myös nenän tukkoisuuden hoito auttaa usein etenkin lievää uniapneaa sairastavia. Keskivaikeassa tai vaikeassa uniapneassa ensisijaisena hoitomuotona on ylipainehengityshoito (CPAP).

– Sisäilman epäpuhtaudet ja kosteus- ja homevauriot, jotka voivat johtaa erilaisiin terveysongelmiin ja sairastumiseen. Ympäristöministeriön arvion mukaan Suomessa altistuu päivittäin kosteus- ja homevaurioille 600 000 – 800 000 henkilöä. Sisäilmasta sairastuneiden todellista määrää ei tiedetä.

 

Sisäilmapalveluilla on uusi vetäjä

Tänä vuonna Hengitysliiton sisäilmapalveluille on tullut uusi vetäjä edellisen, vuosia asioita johtaneen, siirryttyä muihin tehtäviin. Nyt toimintaa vetää Timo Kujala, joka on erittäin kokenut rakennusinsinööri ja toiminut jo vuosikymmeniä rakennusalalla eri tehtävissä, viime aikoina asiantuntijana ja rakennuttajan valvojana. Hän on pätevöitynyt myös asuntokaupan kuntotarkastajaksi AKK.

Kujala kertoo, että Hengitysliitossa on oma tiimi, joka toimii sisäilma- ja korjausneuvonnan parissa. Lisäksi hallinnoimme nyt kolme seuraavaa vuotta valtakunnallisten äskettäin päättyneiden kosteus- ja hometalkoiden nettisivustoa. Parhaillaan suunnittelemme sivustojen päivittämistä uudelle alustalle sekä uutta sisältöä ja vanhan puutteellisen tiedon päivittämistä.

– Uutta päivitettyä sisältöä valmistellaan parhaillaan. Tavoitteena on parantaa sivuston käytettävyyttä ja sisältöä paremmin luettavaksi, Kujala sanoo.

Suurin osa työpanoksestamme kuluu tällä hetkellä puhelinneuvontaan, jossa korjausneuvojamme ja sisäilmasiantuntijamme neuvovat kaikkia soittajia alaan liittyvissä kysymyksissä. Joskus haastavissa tapauksissa korjausneuvojamme lähtevät myös neuvomaan sisäilmaongelmista kärsivien ihmisten koteihin, Kujala kertoo.

Hengitysliiton palveluja eri ryhmille

Sisäilman neuvontapalvelupuhelin. Liiton korjausneuvojat neuvovat homevaurioihin, ilmanvaihto-ongelmiin, rakentamiseen ja muihin sisäilma-asioihin liittyvissä kysymyksissä maanantaista torstaihin kello 9-15  numerossa 020 757 5181. Jos puhelin on varattu, puhelu ohjautuu vastaajaan, johon voi jättää viestin.

Sisäilmasta sairastuneiden vertaispuhelin palvelee sisäilmastosta sairastuneita tiistaisin kello 9–12 ja torstaisin kello 16–19 numerossa 044 407 7010. Vertaispuhelin tarjoaa sisäilmasta sairastuneille ja oireileville sekä heidän omaisilleen tukea sisäilmasairauden kanssa elämiseen. Puhelimessa päivystävät Hengitysliiton kouluttamat sisäilmasta sairastuneet kokemustoimijat ja vertaisohjaajat.

Sosiaali- ja terveysturvan neuvontapuhelin palvelee torstaisin kello 9–12 numerossa 020 757 5150. Tästä numerosta voi kysyä hengityssairaan sosiaaliturvasta ja palveluista hoidon tueksi, kuten kuntoutuksesta, tuetuista lomista ja omahoidosta.

Kaikki Hengitysliiton neuvontapalvelut ovat maksuttomia, mutta soittaminen 0207-alkuisiin numeroihin maksaa 8,35 senttiä puhelulta ja 16,69 senttiä minuutilta.

Nyky-Suomen uudet evakot

– Päänsärky, kuumeilu, silmien kirvely, iho-oireet, pahoinvointi, hengitysvaikeudet ja 15 eri tyyppistä opiskelupaikkaa. Tässä muutamia kahden sisäilmasta sairastuneen yläkoululaisnuoren kokemuksia. Monet tarinat opetuksen mallimaan Suomen opiskeluympäristöstä ovat karua kuultavaa. Tämä on yksi niistä.

Joudun ehkä kärsimään loppuikäni näistä ongelmista.

Hämeenlinnalaiset nuoret Pihla Nurminen ja Santra Viberg ovat joutuneet sopeutumaan opiskelussaan olosuhteisiin, joita ei kuvittelisi näkevän hyvinvointivaltioksi tunnustautuvassa Suomessa. Kaurialan koulun kosteus- ja homevaurioista johtuneet sisäilmaongelmat äityivät niin pahoiksi, että koko koulu joutui evakkoon. Pihlan ja Santran osalta toimenpiteet olivat auttamattomasti myöhässä ja molemmille jouduttiin etsimään korvaavia tiloja ympäri kaupunkia.

– Oireet alkoivat seitsemännen luokan puolivälissä ja oireiden pahenemisen myötä alettiin etsiä korvaavia opiskelutiloja, koska silloisissa tiloissa emme voineet enää opiskella. Oireiden perusteella myös pystyttiin jäljittämään, että altistuminen oli alkanut jo päiväkoti-, eskari- ja alakouluaikoina. Selvittelyn aikana osoittautui, että vastaavia sisäilmaongelmia oli monessa muussakin paikassa, Pihla ja Santra kertaavat kokemuksiaan.

Selvitystyö oli raskas prosessi

Pihlan ja Santran oireiden laatu ja syiden selvittäminen oli hankalaa. Vanhempien tuki ja ohjaus olivat ensiarvoisen tärkeitä, ja tytöt saivat tukea ja apua myös kouluterveydenhuollosta.

– Koetimme hakea apua kaikista mahdollisista paikoista yhdessä vanhempiemme kanssa. Kouluterveydenhuolto otti asian vakavasti ja toimi se mukaisesti, myös luokanvalvoja ja osa opettajista antoivat apuaan sikäli kuin pystyivät, Pihla kertoo.

– Jotkut opettajista eivät ilmeisesti ymmärtäneet, mistä on kysymys. Oireitamme ei otettu vakavasti vaan muutamat opettajat kyseenalaistivat koko ongelman. Kuitenkin monet opettajat kärsivät jatkuvista flunssa- ja muista oireista, ja senkin perusteella huomattiin, että huono sisäilma saattaa olla niihin syynä.

Skypeä, itseopiskelua.

Aluksi kaksikolle osoitettiin remontoitu kabinettitila Kaurialan koulusta. Siellä he pystyivät opiskelemaan jonkin aikaan, mutta sekin tila osoittautui loppujen lopuksi mahdottomaksi opiskeluun.

– Tämän lukukauden aikana olemme testanneet jo viittätoista eri tilaa ympäri kaupunkia, joukossa kahviloita ja muita yleisiä tiloja. Kolme opettajaa, joilla on samanlaisia ongelmia, vastasi aluksi meidän opetuksesta, nyt vain yksi opettaja antaa opetusta ja osa siitä toteutetaan skypen välityksellä. Muu opetus tapahtuu itseopiskeluna, useimmiten kotona, Santra toteaa.

Sisäilmaongelmille altistuminen on muuttanut opiskelun rytmiä ja tapaa. Tytöt ovat joutuneet ottamaan ikäisiään enemmän vastuuta opiskelustaan.

– Muutos perinteisestä ja turvallisesta luokkaopetuksesta varsin itsenäiseen opiskeluun oli todella rankka. Monta kertaa ajattelin, että miksi juuri minulle kävi näin. Kapinoin sitä vastaan, että joudun ehkä loppuikäni kärsimään näistä ongelmista, vaikka minulla ei ole osaa eikä arpaa rakennusten huonoon kuntoon ja sisäilmaongelmiin, Pihla pohtii.

Jatko-opiskelu kahdeksannen luokan jälkeen on tytöille vielä arvoitus. Santra on saanut nykyajan evakkoretkestä tarpeekseen ja aikoo keskittyä itseopiskeluun.

Jatkuva hyppääminen paikasta toiseen saa riittää.

– Jatkuva hyppääminen yhdestä opiskelupaikasta toiseen saa nyt riittää. Olen henkisesti valmistautunut siihen, että tentin ysiluokan oppimäärät. Vaikka se saattaa olla välillä vähän yksinäistä hommaa, aion huolehtia viimeisen luokan suorittamisesta niin, että voin itse olla siihen tyytyväinen. En aio tämän takia jäädä huonommaksi oppilaaksi, vaan varmistan mahdollisuudet jatko-opiskeluihin.

Pihla puolestaan aikoo vielä kokeilla, josko kaupungista löytyisi riittävän hyvä paikka opiskeluun jostain koulusta. Ellei tämä onnistu, opiskelu toteutetaan muilla järjestelyillä.

Liikunta ja muut harrastukset auttavat jaksamaan

Vaikka terveysongelmat rajoittavat aika-ajoin liikunnan harrastamista, tytöt koettavat säilyttää siinäkin mahdollisimman säännöllisen rytmin.

– Koetamme pitää fyysisestä kunnosta huolta käymällä kuntosalitreeneissä ja lenkillä muutaman kerran viikossa. Lähiympäristössä on huippuhyvät lenkkimaastot ja vointini mukaan lenkkeily kuuluu ehdottomasti viikon liikuntaohjelmaan. Liikkumalla luonnossa raittiissa ulkoilmassa saa hyvin siirrettyä ajatuksiaan valoisampaan suuntaan. Kuntosalin sisäilma täytyy tietysti olla sellainen, että myös siellä voi treenejä tehdä, Pihla mainitsee.

Molemmat tytöt ovat myös innokkaita musiikin ja laulun harrastajia.

Pihla Nurminen ja Santra Viberg ovat itsenäisen elämän alkutaipaleella. Positiivinen asenne tulevaan ei ole kadonnut, vaikka itsenäistymisen ammattikoulu on alkanut mollivoittoisissa merkeissä.

– Näitä kokemuksia ei haluaisi kenellekään, ja jos jotain voi toivoa, niin sitä, että puhtaita tiloja rakennettaisiin kerralla kunnolla. Samanlaisessa tilanteessa olevia ihmisiä löytyy liian paljon tästäkin kaupungista.

Remonttiviestinnällä kelpo tuloksia

Taiteiden tiedekunta palasi sisäilmaremontin jälkeen Lapin yliopiston F-siipeen. Onnistunut remonttiviestintä lisäsi selvästi tilojen käyttäjien tyytyväisyyttä hankkeeseen.

Lapin yliopiston F-siipi eli taiteiden tiedekunta jouduttiin tyhjentämään syksyllä 2011 henkilökunnan ja opiskelijoiden oireiltua rakennuksessa sisäilman takia. Käyttöön otettiin väistötilat.

Tämän jälkeen käynnistettiin pari vuotta kestäneet laajat tutkimukset oireilun syistä ja rakennuksen korjaustarpeesta. Ne johtivat mittaviin korjaustöihin, joissa käytettiin maan johtavia asiantuntijoita. Paluumuutto korjattuihin tiloihin tapahtui kesällä 2015 ja opetus siellä alkoi täysillä syyslukukauden alussa 2015. Ongelmia ei toistaiseksi ole tullut esille, vaan kaikki käyttäjät ovat olleet tyytyväisiä.

Rakennuksen korjaustöissä, jotka tehtiin tuoretta ja parasta osaamista hyväksi käyttäen purettiin muun muassa lattioita ja asennettiin uusia ilmanvaihtolaitteita. Korjaustyöntekijät oli perehdytetty vaativaan sisäilmakorjaukseen. Materiaalivalinnoissa asetettiin ehdoksi M1-luokitus.

Tärkeää oli myös korjaustöiden riittävä valvonta ja laadunvarmistus mittauksin. Purkutyöt suojattiin alipaineistuksella ja suojauksilla. Rakennuskosteusmittaukset tehtiin laajasti ennen päällystämistä. Myös työmaan puhtaudesta huolehdittiin ja loppusiivouksen laatu varmistettiin sekä silmämääräisesti että mittauksin. Tästä vaikeasta vaiheesta vastasi erityisasiantuntija Hanna Tuovinen Vahanen Oy:stä.

Hän informoi laajalti työn kulusta ja vaiheista kaikkia osapuolia sekä valmisteli käyttäjäinfon talon remontin valmistuttua. Korjaustyön valmistuttua talossa tehdään seurantamittauksia vielä kolmessa vaiheessa.

Viestintähankkeen tavoitteena oli, että sisäilmakorjausten jälkeen henkilöstö, opiskelijat sekä muut sidosryhmät luottavat siihen, että korjattu kiinteistö on turvallinen ja terveellinen työ- ja opiskelupaikka

Viestintähankkeen tavoitteena oli, että sisäilmakorjausten jälkeen henkilöstö, opiskelijat sekä muut sidosryhmät luottavat siihen, että korjattu kiinteistö on turvallinen ja terveellinen työ- ja opiskelupaikka

Projekti sai tavoitteet

- Sisäilmaongelmien vuoksi rakennuksen julkisuuskuva oli huono, millä saattoi olla jopa vaikutusta opiskelijoiden kiinnostukseen tulla opiskelemaan taiteiden tiedekuntaan, viestintähankkeen vastuuhenkilönä yliopistolla toiminut viestintäpäällikkö Olli Tiuraniemi sanoo.

Yliopiston F-siiven korjaushankkeeseen liittyi myös Lapin yliopiston Yliopistoviestintä 2.0 -kehittämishanke, jossa kehitettiin uusi malli rakennusten sisäilmaongelmiin liittyvään viestintään. Kehittämishanke huipentui Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan paluumuuttoon korjattuihin tiloihin syksyllä 2015.

- Viestintähankkeen tavoitteena oli, että sisäilmakorjausten jälkeen henkilöstö, opiskelijat sekä muut sidosryhmät luottavat siihen, että korjattu kiinteistö on turvallinen ja terveellinen työ- ja opiskelupaikka, Tiuraniemi korostaa.

 

Maine muuttui myönteiseksi

Viestinnän kehittämishankkeessa tehtiin loppuvuodesta 2014 nykytila-analyysi, joka koostuu Lapin yliopiston kiinteistöihin liittyvästä media-analyysista ja avainhenkilöhaastatteluista.

Analyysissa ja kehittämistarpeiden arvioinnissa lähtökohtana on laadullinen tutkimusote. Analyysin jälkeen tehtiin taiteiden tiedekunnan paluumuuttoon liittyvä viestintäsuunnitelma. Sen laadinta ja uusien innovatiivisten viestintätapojen kehitys alkoi tammikuussa 2015. Viestinnällisiä toimenpiteitä tehtiin vielä keväällä ja syksyllä 2015. Arviointi tehtiin marras-joulukuussa ja hanke päättyi vuoden 2015 lopussa.

Hankkeen ohjausryhmä arvioi hankkeen päässeen hyvin sille asetettuihin tavoitteisiin.

- Erityisen hyvänä pidettiin sitä, että korjatun F-siiven negatiivinen mediajulkisuus onnistuttiin kääntämään myönteiseksi, Tiuraniemi sanoo.

Uusia viestinnän keinoja

Onnistuneina pidettiin myös paluumuuttoon liittyneitä syksyllä 2015 kerran kuukaudessa pidettyjä käyttäjäkokouksia ja niissä käytyä vuoropuhelua. Tilaisuudet oli tarkoitettu kaikille talon käyttäjille, etenkin opiskelijoille ja henkilökunnalle. Tilaisuuksissa käyttäjien kysymyksiin vastasivat työnantajan, kiinteistön omistajan, ulkopuolisen laadunvarmistajan ja työterveyshuollon asiantuntijat.

Hankkeesta tehdyssä palautekyselystä kävi ilmi, että se saavutti sille asetetut tavoitteet eli paluumuuton viestintä onnistui ja luottamus korjattuun kiinteistöön ja sen sisäilman laatuun vahvistui.

- Onnistumisen avaintekijöinä olivat viestinnän suunnitelmallisuus, säännöllisyys, avoimuus ja proaktiivisuus, Olli Tiuraniemi korostaa.

- Tärkeää oli, että myös opiskelijat otettiin mukaan viestinnällisten ratkaisujen kehitystyöhön: tavoitteena oli tuoda perinteisen organisaatioviestinnän keinovalikoiman rinnalle uusia, taiteellisia ja palvelumuotoilullisia lähestymistapoja ja viestinnän keinoja.

Viestinnässä käytettiin monia keinoja, kuten videointia.

Viestinnän kehittämishanketta rahoittivat Työsuojelurahasto (TSR), kiinteistön omistava Suomen yliopistokiinteistöt Oy (SYK) ja Lapin yliopisto. Lapin yliopistossa hankkeen vastuuhenkilö oli viestintäpäällikkö Olli Tiuraniemi. Hankkeen toteuttajana on Kevi Consulting Oy:n johtava konsultti, VTT Helena Lemminkäinen.

Kosteus- ja hometalkoot päättyivät komeasti kiitoksiin

Kosteus- ja hometalkoissa onnistuttiin monessa asiassa. Se kävi selvästi ilmi, kun Kosteus- ja hometalkoot järjesti toimintansa päätteeksi talkooaktiiveille seminaari- ja työkokousmatkan tammikuussa Tallinnaan.

Mukaan oli kutsuttu ja seminaariin osallistui lähes sata talkoolaista. Käydyt keskustelut ja alustukset osoittivat talkoiden onnistuneen monissa haasteellisissa tehtävissään, etenkin yleisen tietoisuuden lisäämisessä ja tiedon levittämisessä alan asiantuntijoiden keskuudessa. Silti kosteus- ja homeongelmat ovat edelleen yleisiä ja niiden hoito on käytännössä usein horjuvaa.

Kosteusvaurioituneiden rakennusten osuus näyttää olevan maailmassa kaikkialla samaa tasoa.

Seminaarin aluksi ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka kiitti talkoita. Hän kertoi seuranneensa talkoiden toimia alusta asti hyvin kiinnostuneesti. Tärkeää oli saada valtionhallinnon eri elimet toimimaan yhdessä näin hyvin. Siinä onnistuttiin.

Merkittävä tuki talkoiden toimille oli myös eduskunnan pari vuotta sitten hyväksymä lausuma rakentamisen kosteusasioiden hoidon edistämisestä valtionhallinnossa. Erityiskiitokset Hannele Pokka esitti talkoiden pitkäaikaiselle vetäjälle tekniikan tohtori Juhani Piriselle, jonka peräänantamattomuus ja sitkeys auttoivat ratkaisevasti talkoiden onnistumisessa.

Myös muut mukana olleet saivat kanslianpäällikkötason kiitoksia. Hannele Pokka esitti toiveen, että talkoiden työ saa jatkoa jossain muodossa. Itse talkoiden tulokset, muun muassa niiden teknisesti merkittävät nettisivut, siirtyvät jatkossa Hengitysliiton hoidettaviksi.

Töitä riittää vielä

Talkoiden nykyinen vetäjä rakennusneuvos Katja Outinen ympäristöministeriöstä kertoi monien talkoisiin liittyvien hankkeiden jatkuvan vielä tänä vuonna. Hän totesi, että monet talkoiden hankkeista, kuten asuntokaupan kehittämiseen liittyvät, jäivät vielä kesken. Asuntokauppaan liittyviä kosteusvaurio- ja homeriskejä tulisi saada vähennettyä.

Talkoiden tuloksiin voi kuitenkin pääosin olla tyytyväinen, mutta työn täytyy jatkua. Katja Outinen vetää talkoita jatkossa vain sivutoimisesti ja keskittyy yhä enemmän uusien kosteusasioita koskevien ministeriön määräysten valmisteluun. Ne ovat tulossa lausunnolle vielä tänä vuonna. Tärkeää on myös, että näihin asioihin liittyvä koulutus jatkuu. Nyt myös arkkitehdit ovat innostuneet asiasta ja heille on räätälöity rakentamisen kosteusasioita käsittelevää kurssitarjontaa.

Rakennusneuvos Teppo Lehtinen, joka vastaa rakentamiseen liittyvien määräysten valmistelun kokonaisuudesta ympäristöministeriössä, kuvaili omassa esityksessään, kuinka vaikeaa rakennusten home- ja kosteusasioiden hallinta käytännössä on. On osattava fysiikkaa, kemiaa, biologiaa ynnä muuta riittävästi. Mikään yksittäinen osaamisen alue ei riitä. Siksi on tärkeää saada näiden asioiden koulutus riittävän syväksi ja laajaksi kaikilla tasoilla.

Yhteistyö eri asiantuntijoiden kesken on myös tärkeää. Koulutuksen puolella on merkittävää, että opetus- ja kulttuuriministeriö on ottanut asian vahvasti omakseen. Kosteusasioiden hoitoon liittyvät eri toimijoiden pätevyysvaatimukset ovat myös edenneet hallinnossa myönteisesti.

Kosteusongelmat muualla

Tohtori Miia Pitkäranta Vahanen-yhtiöistä piti mielenkiintoisen esityksen home- ja kosteusongelmien yleisyydestä Suomessa ja muualla. Vastoin eräitä julkisuudessa usein esitettyjä väitteitä ongelma ei suinkaan ole vain suomalainen, vaan näistä ongelmista kärsitään kaikkialla.

Pohjoismaissa ja vastaavissa kylmän vyöhykkeen maissa on omat erikoisuutensa talvesta ja muista vastaavista tekijöistä johtuen. Etelämpänä ei talvea ole, mutta siellä syntyy kosteus- ja home-ongelmia muista syistä, esimerkiksi lämmityslaitteiden puutteiden ja pitkäaikaisten sateiden vuoksi. Kosteusvaurioituneiden rakennusten osuus koko rakennuskannassa näyttää Pitkärannan mukaan olevan kaikkialla samaa tasoa, kymmeniä prosentteja.

Neuvotteleva virkamies Vesa Pekkola sosiaali- ja terveysministeriöstä käsitteli kosteus- ja homeongelmien kansanterveydellistä merkitystä. Ihmisten käsitykset niihin liittyvistä riskeistä, niin kuin muistakin ympäristöön liittyvistä riskeistä, eivät suinkaan aina ole sopusoinnussa tosiasioiden ja todellisten riskien kanssa.

– Ongelmat pitää silti aina ottaa vakavasti, kuten näissä talkoissa on tuloksellisesti otettu, Pekkola korosti.

Hänestä on myös tärkeää, että rakennusterveyteen liittyvistä tekijöistä viestitään siten, että ihmisille muodostuu realistinen ja tietoon perustuva kuva rakennusterveyteen liittyvistä riskeistä ja niiden hallinnasta. Eri tekijöiden riskeistä ja niiden hallinnasta on viestittävä oikeasuhtaisesti.

Pekkola haluaa, että tutkittu tieto saadaan kansantajuiseen muotoon ja helposti löydettävään paikkaan. Harhakäsityksiä on oikaistava sekä oikeat ja toimivat toimintatavat rakennusterveyskysymysten hoitamiseksi on saatava nykyistä paremmin yleiseen tietoisuuteen.

Hän uskoo, että ihmiset tekevät oikeita päätöksiä, kunhan heille saadaan muodostettua oikea kuva riskin tasosta ja toimivimmista keinoista vaikuttaa siihen. Tässä on vastuuta myös alan ammattilehdillä. Kuntien kosteusvaurioituneita rakennuksia koskevien toimenpiteiden osalta on havaittu jo nyt selvää kehitystä ehkä ainakin osin nyt päättyneiden talkoiden vaikutuksesta.

Jatkossa Pekkola toivoo valtioneuvoston uuden useampivuotisen kärkihankkeen, jossa painotetaan myös asumisterveyttä, antavan uusia eväitä asioiden tutkimiseen ja oikeisiin toimenpiteisiin päätymiseen. Se jatkaa tavallaan Kosteus- ja hometalkoiden aloittamalla tiellä. Ohjelman valmistelu ministeriössä on jo alkanut.

”Sisäilmayhdistys on tiedon ytimessä”

Sisäilmayhdistyksen järjestämällä sisäilmastoseminaarilla on vankkumaton suosio vuodesta toiseen. Keväällä pidetyssä seminaarissa oli jälleen yli 1200 osallistujaa. Seminaari on kansainvälisestikin suurin sisäilmastoon liittyvä tapahtuma, joka päihittää selvästi osallistujamäärältään kansainväliset konferenssit. Vastaavasti Sisäilmapajat ovat vetäneet salit täyteen. Viimeksi pidetyssä Sisäilmapajassa oli Oulussa paikalla lähes 300 alan ammattilaista.

Ulkolaiset kollegat ihmettelevät usein: miten pienessä Suomessa pystytään järjestämään tämän kokoluokan tapahtumia ja vielä ympäri Suomea?

Voisi kysyä, että onko sisäilmaongelmat Suomessa erityinen kansallinen erityispiirre? Sisäilmaongelmia on kuitenkin laajalti monessa maissa, joissa sisäilmakysymyksiin ei ole osattu vielä tarttua niiden vaatimalla vakavuudella ja ehkä siinä yksi selitys asiaan.

Sisäilmayhdistys on onnistunut herättämään kiinnostuksen sisäilmakysymyksiin

Itse uskoisin, että suuri kiinnostus sisäilmaan kohtaan johtuu kahdesta tekijästä: ensinnäkin siitä, että olemme Suomessa useiden vuosikymmenien aikana tehneet kansainvälisen tason tutkimusta, joka on mahdollistanut sen, että olemme eturintamassa sisäilmatietämyksessä. Toinen tekijä on Sisäilmayhdistyksen tekemä systemaattinen tiedotustoiminta, joka on mahdollistanut viimeisimmän tutkimustiedon jakamisen ammattilaisille sekä heidän kautta edelleen tilojen käyttäjille ja omistajille.

Eli yhdistys on onnistunut herättämään kiinnostuksen sisäilmakysymyksiin, johon sitten on pystytty viimeisen tutkimustiedon mukaisesti vastaamaan.

Olemme Suomessa hyvin tiedostaneet sisäilmakysymyksen monitieteellisyyden ja sen, että yksi ammattikunta ei näitä ongelmia kykene yksinään ratkaisemaan. Näiden vaativien ongelmien ratkaisemisessa on erityisen tärkeä yhteistoiminnan lisäksi myös korostaa tutkitun tiedon merkitystä ja erottaa tutkittu tieto henkilökohtaisista mielipiteistä. Näitä henkilökohtaisia mielipiteitä valitettavan usein esitetään lehdistössä tutkimustuloksina.

Yhdistyksen tehtävä on jakaa vain tietoa, joka perustuu tutkimukseen. Sisäilmaongelmien tunnistaminen ja niiden ratkaisukeinot pitää nojautua aina neutraalin tietämykseen ja tutkimukseen. Tätä työtä Sisäilmayhdistys on tehnyt jo usean vuosikymmenien ajan ja tulee edelleen jatkossa tekemään.

Tekniikan tohtori Risto Kosonen toimii Aalto-yliopistolla LVI-tekniikan professorina.

Tekniikan tohtori Risto Kosonen toimii Aalto-yliopistolla LVI-tekniikan professorina. Tekniikan tohtori Risto Kosonen toimii Aalto-yliopistolla LVI-tekniikan professorina.

Sisäilmayhdistyksen toimintaan sisäilmastoseminaarin lisäksi liittyy toinen menestystarina: sisäilmastoluokitus, joka on muuttanut vuosien saatossa suunnittelun tavoitteasetannan ja nostanut sisäilmaston laatua erityisesti toimitiloissa selvästi rakennusmääräysten asettaman minimitason yläpuolelle.

Nyt ja lähitulevaisuudessa, kun uusia energiamääräyksiä otetaan käyttöön, on sisäilmayhdistyksellä keskeinen asema sisäilmastoon liittyvien näkökohtien esille tuomisessa. Tällä hetkellä on menossa sisäilmaluokituksen päivitystyö, jossa luokitus harmonisoimaan uusiin viranomaismääräyksiin nähden.

Vaikka jo paljon tiedetään ja tutkimukseen on panostettu, liittyy sisäilmastoon edelleen runsaasti haasteita. Näihin haasteisiin Sisäilmayhdistys tulee omalla toiminnallaan panostamaan, jotta saamme terveellisiä ja viihtyisiä tiloja asumiseen ja työskentelyyn. Koko Sisäilmayhdistyksen toiminnan ydin on ollut ja myös jatkossa tulee olemaan uusien ratkaisumallien esittäminen. Hyvien ratkaisuesimerkkien ja toimintamallien esittäminen on tärkeää, jotta tässä haasteellisessa ongelmakentässä voidaan päästä eteenpäin. Pelkkien ongelmien korostaminen ilman ratkaisuja ei johda pitkässä juoksussa mihinkään.

Aurinkoista kesää lukijoillemme!

Risto Kosonen
Sisäilmayhdistyksen puheenjohtaja

Miten biosideja voi käyttää?

Tänä vuonna julkisuudessa on käsitelty paljon biosidien käyttöä rakennuksissa. Niitä käytetään sekä desinfiointiin ja hajujen poistoon JVT-töissä että jonkin verran myös mikrobien torjunnassa, etenkin kosteus- ja homekorjausten jälkikäsittelyissä. Näiden toimenpiteiden merkityksestä mikrobitorjunnassa on jonkin verran myös kiistelty.

Sisäilmastoseminaarissa esitellyssä sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamassa Työterveyslaitoksen ja Itä-Suomen yliopiston hankkeessa selvitettiin biosidien käyttöä mikrobien torjunnassa sekä niille altistumista. Biosidit voivat olla ovat myös ihmisille vaarallisia, joten niiden käyttö edellyttää riittäviä suojatoimia.

Sisäilmastoseminaarissa projektipäällikkö Kyösti Louhelainen Työterveyslaitokselta esitteli hanketta Biosidit ja korjausrakentaminen. Siinä on selvitetty biosidien käyttöä mikrobien torjunnassa yrityshaastatteluin sekä arvioitu biosideille altistumista ja terveydellistä merkitystä käytettäessä niitä homeidentorjunnassa korjausrakentamisessa.

Yrityksissä oli selvityksen mukaan aktiivisessa käytössä yhteensä 36 erilaista biosidia. Vaikka pääasialliset biosidisten valmisteiden terveysvaarat liittyvät niiden ärsyttäviin ominaisuuksiin, osalla valmisteiden sisältämistä yhdisteistä on myös tätä haitallisempia ominaisuuksia.

Miksi ja miten biosideja käytetään?

Biosideilla tarkoitetaan kemiallisia aineita, valmisteita tai pieneliöitä, joiden tarkoituksena on tuhota, torjua tai tehdä haitattomiksi haitallisia eliöitä ja estää niiden vaikutusta. Biosidien tarkoituksena on vähentää tai poistaa ympäristöstä mikrobeja. Täten ne ovat luonteeltaan biologisesti aktiivisia aineita ja voivat sen pohjalta aiheuttaa terveyshaittoja myös ihmisillä.

Tuotteet ovat yleensä nestemäisiä ja ne levitetään pintoihin sivelemällä, telaamalla tai ruiskuttamalla. Niiden käytöstä aiheutuvia lopputuotteita on hyvin vaikea arvioida, koska lopputuotteiden syntymiseen vaikuttavat myös ympäristöstä johtuvat tekijät, kuten esimerkiksi läsnä olevat materiaalit ja muut kemikaalit.

Esimerkiksi vetyperoksidikäsittelyn lopputuotteita on kerrottu olevan happi ja vesi. Tämä kuvaa kuitenkin vain vetyperoksidin hajoamistuotteita eikä siinä ole otettu huomioon, mitä vetyperoksidikäsittelyn seurauksena voi muodostua sen reagoidessa mikrobikasvustojen kanssa.

Selvityksen mukaan näyttää siltä, että monien yrityksillä käytössä olevien biosidivalmisteiden teho mikrobeihin on epävarma. Sisäilman mikrobisto on varsin laaja. Tällöin on hyvin vaikea osoittaa, että tietty kemikaali tehoaisi kaikkiin materiaalissa tai sisäilmassa oleviin mikrobeihin. Myös tutkimus on tältä saralta hyvin suppeaa, koska jo mikrobien lajisto on niin valtava sekä osin tuntematon. Usean käytössä olevan aineen biosidinen teho voidaan siksi kyseenalaistaa.

Kaupalliset desinfiointiaineet sisältävät usein useita tehoaineita. Tällöin on varmistuttava, ettei yksikään tehoaineista tai niiden yhdistelmistä aiheuta haitallisia jäämiä rakenteisiin. Desinfiointiaineiden käyttöä tulee harkita tarkkaan ja ne tulee tuntea hyvin, Louhelainen totesi.

Yleisimmin käytetyt biosidit sisälsivät peroksideja. Biosidien vuosittaiset käyttömäärät vaihtelivat yrityksissä parista litrasta tuhansiin litroihin. Pääosan käyttö on kymmenistä satoihin litroihin vuodessa. Muutamat yritykset käyttivät myös otsonointia biosidina. Käytettyjen biosidien lukumäärä vaihteli yrityksissä. Keskimäärin käytettiin 3-5 erilaista biosisidia.


Yleisimpien biosidien terveysvaikutuksia:

Useat hankkeessa kartoitetut valmisteet sisälsivät vetyperoksidia, pitoisuuksien vaihdellessa viidestä 15:en prosenttiin.

Vetyperoksidin pääasiallisin terveyshaitta ihmisille on paikallinen ärsytys. Jo lyhytaikainenkin altistuminen noin 7-9 ppm (9,8-12,6 mg/m3 ) pitoisuuksille voi aiheuttaa voimakasta hengitystieärsytystä.

2-butanoniperoksidia oli kolmessa hankkeessa kartoitetuista valmisteista. Käyttöliuoksen pitoisuudet vaihtelivat välillä 5-15 prosenttia. Aine on ihoa ja silmiä syövyttävä, minkä takia ihokontaktia on vältettävä ja silmien suojaukseen on kiinnitettävä huomiota.

Hypokloriittiliuosta käytetään homeenpoistoon maalauspinnoilta. Natriumhypokloriitti on tunnetuimpia desinfiointiaineita ja sen vaikutuksia on tutkittu runsaasti. Klooria vapauttavat aineet ovat voimakkaita hapettimia, jotka tehoavat bakteereihin ja viruksiin, mutta voivat olla vähemmän tehokkaita itiöihin. Klooripohjaiset desinfiointiaineet eivät pysty estämään elinkelpoisten homeiden kasvua eri rakennusmateriaaleissa. Nyt kartoitetuista tuotteista yksi sisälsi natriumhypokloriittia 9-11 prosenttia. Natriumhypokloriitti on ihoa, silmiä ja hengitysteitä ärsyttävä aine. Väkevänä liuoksena se on ihoa syövyttävä.

Yksi kartoitetuista tuotteista sisälsi 0-2 prosenttia 2-bromi-2-nitropropaani-1,3-diolia eli bronopolia, joka on niin sanotun formaldehydin vapauttaja. Sitä on aiemmin käytetty laajalti säilytysaineena erilaisissa ihonhoitotuotteissa, mistä aiheutui useita ihoherkistymistapauksia.

Metyyli-isotiatsolinoni ja metyylikloori-isotiatsolinoni ovat maaleissa yleisesti käytettyjä säilöntäaineita. Yksi hankkeessa kartoitetuista biosidivalmisteista sisälsi pieniä määriä kolmea eri isotiatsolinoni-yhdistettä. Nämä yhdisteet ovat voimakkaita ihoherkistäjiä. Metyyli-isotiatsolinoni (MI) on viime vuosina aiheuttanut merkittävän määrän ihoallergioita EU:ssa, kun sitä on alettu laajamittaisesti käyttää säilytysaineena kosmetiikassa. Jo ennestään MI:lle herkistyneet henkilöt voivat saada oireita käsitellyissä tiloissa.

Alkoholit ovat paljon tutkittu ja yleinen antimikrobinen yhdisteryhmä. Biosideina käytetään useita eri alkoholeja ja niiden yhdistelmiä. Yleisimmät käytössä olevat alkoholit ovat etanoli, isopropanoli ja n-propanoli. Alkoholit tehoavat tiettyihin viruksiin, bakteereihin sekä sieniin, mutta eivät esimerkiksi aktinomykeettien itiöihin. Hengitysteitse tapahtuva altistuminen aiheuttaa lähinnä paikallista ärsytystä. Humaltuminen tulee kyseeseen vasta altistuttaessa erittäin korkeille ilmapitoisuuksille.

Boorihappo ja booriyhdisteet ovat yleisiä ja paljon tutkittuja biosideja, joita käytetään myös paljon puunsuoja-aineina. Boorihappo on tehokas fungisidi, joka soveltuu hyvin ennaltaehkäisevään puunsuojaamiseen. Kirjallisuuden mukaan pelkkää boorihappoa tehoaineena sisältävät desinfiointiaineet eivät kuitenkaan sovellu korjausrakentamiseen, jossa käsitellään jo muodostuneita kasvustoja. Nyt kartoitetuista valmisteista yksi sisälsi dinatriumoktaboraattia 5-10 prosenttia. Booriyhdisteet voivat aiheuttaa sekä pölynä että nesteenä iho- ja silmä-ärsytystä sekä hengitystieärsytystä. Booriyhdisteet saattavat heikentää hedelmällisyyttä ja olla haitallisia sikiölle, vaikkakin näihin vaikutuksiin liittyvät riskit arvioidaan näissä käytöissä vähäisiksi.

Polyguanidiiniyhdisteet polyhexametyleenibiguanidi(hydrokloridi) (PHMB) ja polyhexametyleeniguanidihydrokloridi (PHMG) ovat polymeerisiä guanidiineja joita on käytetty laajasti erilaisiin desinfiointitarkoituksiin. Tuotteita on käytetty laimeina liuoksina (esim. 0,05 %) ja levitys on toteutettu erilaisilla pyyhintämenetelmillä. Nyt kartoituksessa esille tulleista valmisteista kahdessa oli PHMB:tä. Sen pääasiallisimmat terveysriskit liittyvät toistuvaan hengitystiealtistumiseen, joka voi aiheuttaa jopa hengenvaarallisia keuhkovaikutuksia. Lisäksi se voi aiheuttaa ihoallergioita ja se on myös epäilty syöpävaarallinen aine.

Tutkijoiden suosituksia biosidien käytölle

Biosidikäsittelyn jälkeen täytyy aina muistaa hoitaa tehokas tuuletus. Asukkaan on oltava aina ehdottomasti poissa käsiteltävästä tilasta etenkin isompien käsittelyjen aikana. Tilaan voi palata vasta varoajan jälkeen. Varoajat ovat usein 24 tuntia. Haastattelujen perusteella arvioituna tietoa aineiden oikeasta käytöstä ja suojautumisesta oli olemassa ja koulutusta oli järjestetty. Haastatteluissa ilmeni, että suojaimia pääosin käytetään. Käytössä oli muun muassa moottoroitu hengityksensuojain. Usea yritys korosti suojautumisen tarvetta. Sama 24 tunnin varoaika pätee myös otsonin käytössä.

Biosidien käyttöä ei pääsääntöisesti suositella sisätiloissa homeongelmien ratkaisuksi, homesiivouksen tehosteeksi tai homeiden ehkäisyyn. Biosideja tulee käyttää vain erityistilanteissa, kuten hajunpoistoon ja viemärivahinkojen yhteydessä. Ennen biosidikäsittelyä tila on tyhjennettävä irtaimistosta ja vaurioitunut rakenne poistettava mikäli mahdollista, tai käsiteltävä pinta puhdistetaan mekaanisesti. Biosideja ei tule lisätä suoraan homehtuneeseen rakenteeseen.

Tutkittua puolueetonta tietoa biosiden tehosta rakenteisiin ja epäpuhtauksien hävittämiseen on turhan niukalti. Tulevaisuudessa on tärkeää selvittää biosidien todellista tehoa kosteusvauriokohteisiin. Suomessa tulee tuottaa ja koota yhtenäiset ohjeet biosiden käytöstä korjausvauriokohteissa.

Tutkijoiden mukaan vakavien terveyshaittojen takia polyguanidiiniyhdisteitä, booriyhdisteitä ja isotiatsolinoniyhdisteitä ei suositella käytettäväksi lainkaan.

Lisätietoja:
Louhelainen &alBiosidit ja korjausrakentaminen – käyttö ja turvallisuus. Työterveyslaitos 2015. Loppuraportti sosiaali- ja terveysministeriölle.

Sisäilmastoseminaarissä pidetyn esitelmän luentomateriaali on ladattavissa Sisäilmayhdistyksen sivuilta:
sisailmayhdistys.fi

Maailman rakennustutkimuksen huiput Tampereella

Kansainvälisen CIB:n uudeksi puheenjohtajaksi valittiin ensimmäistä kertaa nainen, DI Helena Soimakallio.

Digitalisaatio asettaa uusia vaatimuksia älykkäälle rakentamiselle. Niitä pohtii maailmanlaajuinen CIB-verkosto, jonka tuore puheenjohtaja on suomalainen Helena Soimakallio.

Lue koko artikkeli

Hankintalainsäädännön kokonaisuudistus viipyy

Hankintalain uudistuksen on tarkoitus olla voimassa loppuvuodesta 2016. Se pohjautuu EU:n direktiiviin, jonka kansallinen voimaansaattamisaika päättyi jo huhtikuussa.

  Lue koko artikkeli

Rotia hometutkimukseen toivoo Tuula Putus

Rotia hometutkimukseen kaipaa Turun yliopiston työterveyshuollon ja ympäristölääketieteen professori Tuula Putus. Hän on meillä Suomessa niistä harvoista lääkäreistä, jotka tosissaan ovat tutkineet ja tutkivat sisäilmaa ja sisäilmasta sairastuneita ihmisiä. Rakennuslehti haastatteli Putusta kesäkuussa.

Lue koko artikkeli

Maailman suurin korjausrakentamishanke BUILD UPON käynnistyi

BUILD UPON on alkamassa yhtä aikaa eri puolilla Eurooppaa, myös Suomessa. Tavoitteena on ratkaista alueen suuri ilmastohaaste – olemassa olevat rakennukset.

  Lue koko artikkeli