Alkuvuonna Helsingin kaupungin eteläisen ja keskisen alueen peruskouluissa selvitettiin oppilailta kyselemällä koettua sisäilman laatua ja oireilua. Kyseessä oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Helsingin yliopiston ja Helsingin kaupungin yhteinen hanke. Hankkeen kyselyllä kerättiin samalla vertailuaineistoa tuleville kyselyille ja selvitettiin lapsille suunnatun kyselyn toimivuutta.
Tulosten mukaan oppilaiden kokemassa sisäilman laadussa ja oireilussa oli varsin vähän vaihtelua koulujen välillä. Vain muutamassa koulussa raportoitiin huonoa sisäilmaa tai oireita selvästi enemmän kuin muissa kouluissa. Osa näistä kouluista oli jo etukäteen tiedossa ja niissä on suunnitteilla peruskorjaus, osa vaatii lisäselvityksiä tarvittavista toimenpiteistä. Huono sisäilma voi johtua monista tekijöistä ja ratkaisut voivat parhaimmillaan olla teknisesti hyvinkin yksinkertaisia.
Sähköinen kysely lähetettiin noin 5 700 oppilaalle. Siihen vastasi 70 prosenttia ala-asteen oppilaista ja 52 prosenttia yläasteen oppilaista. Tuloksia käytetään oppilaille suunnattujen sisäilmakyselyn ja koulujen kunnon arvioinnin kehittämisessä.
– Tämä on ensimmäisiä kertoja, kun sisäilmaongelmasta kysyttiin suoraan myös ala-asteikäisiltä oppilailta, Helsingin opetusviraston sisäilmatyöryhmän vetäjä, työsuojelupäällikkö Marja Paukkonen kertoo.
– Alueella on paljon keskimääräistä vanhempia koulurakennuksia, joissa esimerkiksi ilmanvaihto ei ole samalla tasolla kuin uudemmissa kouluissa. Lähes kaikkiin niistä kouluista, joissa koettiin huonoa sisäilmaa, on suunnitteilla peruskorjaus, kiinteistöpäällikkö Sari Hildén Helsingin kiinteistöviraston tilakeskuksesta sanoo.
Ilmanvaihto ja tuuletus parantavat sisäilman laatua
Kaupunki selvittää myös, millä muilla toimenpiteillä huonoksi koettua sisäilmaa voidaan parantaa tutkimuksessa esiin nousseissa kouluissa.
– Esimerkiksi ilmanvaihdon tehostamisella, tuuletuksella välituntisin ja siivouksella voidaan päästä hyviin tuloksiin, Marja Paukkonen sanoo.
– Sisäilmaongelmien kokonaisarviointi tulee aina tehdä yhdessä kuntotutkijoiden, sisäilma-asiantuntijoiden ja muiden ammattilaisten kanssa. Oppilaiden sisäilmakyselyt ovat kuitenkin merkittävä uusi työkalu työssä, jonka tavoitteena on turvallinen ja terveyttä edistävä sisäilma, tutkimuksessa mukana ollut professori Juha Pekkanen Helsingin Yliopistosta painottaa.
Poikkeuksellista nyt tehdyssä selvityksessä on se, että kysely tehtiin samaan aikaan kaikissa alueen 21 peruskoulussa, ei pelkästään kouluissa, joissa epäillään sisäilmaongelmia. Kyselyn täyttivät oppilaat itse ja vastaukset saatiin kattavasti valtaosasta kouluja. Tämä antaa hyvän pohjan tulosten tulkinnalle.
Sisäilmakyselyn tavoitteena oli antaa vertailukelpoista tietoa siitä, miten yleistä huonoksi koettu sisäilma tai oireilu kouluissa on. Kyselyllä voidaan selvittää, onko esimerkiksi hengitystieoireilu tai huonoksi koettu sisäilma tavallista yleisempää tietyssä koulussa verrattuna muihin kouluihin. Suomessa ei kuitenkaan vielä ole hyviä vertailuaineistoja oppilaille. Tässä selvityksessä oli poikkeuksellinen mahdollisuus verrata kaikkia tietyn alueen kouluja toisiinsa.
Sisäilmassa on monia epäpuhtauksia, jotka saattavat aiheuttaa ihmisille pääasiallisesti ohimenevää hengitysteiden ja limakalvojen ärsytystä sekä väsymystä ja päänsärkyä, sanovat tutkijat. Kyselyt voivat antaa viitteitä ongelmien syystä, esimerkiksi riittämättömästä ilmanvaihdosta tai epämukavasta lämpötilasta. Minkään kyselyn perusteella ei valitettavasti kuitenkaan voida päätellä, mikä sisäilman epäpuhtaus ongelmia aiheuttaa, vaan siihen tarvitaan rakennusteknisiä selvityksiä.
Kenelle sisäilmakyselyt pitää suunnata?
Tutkijat korostavat, että tulkittaessa kyselyjen tuloksia on muistettava, että ihminen on monimutkainen psykofyysinen kokonaisuus. Niinpä raportoituun sisäilman laatuun ja oireiluun vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin sisäilman epäpuhtaudet. Kyselylomakkeella annettu vastaus oireilusta tai sisäilman laadusta on lopputulos monimutkaisesta tapahtumaketjusta, johon vaikuttavat monet tekijät, myös omat sekä lähipiirin käsitykset sisäilman riskeistä. Tämä korostuu tilanteissa, joissa on ollut huolta koulun sisäilman laadusta.
Suomessa sisäilmakyselyt on tyypillisesti suunnattu alakouluissa vanhemmille. Tutkijat toteavat, että jo aiemmat tuloksemme osoittavat, että kolmannelta luokalta ylöspäin oppilaat pystyvät antamaan yhtä hyvää, jos ei vielä parempaa, tietoa kokemastaan sisäilman laadusta ja oireista kuin vanhempansa. Ratkaisevan tärkeää tulosten tulkinnan kannalta on, että koulussa täytettävällä kyselyllä saadaan kerättyä tiedot oppilaista paljon kattavammin kuin lähettämällä kysely vanhemmille.