Valviralta ohje terveydensuojeluviranomaisille koulun ja päiväkodin olosuhdevalvontaan

Valvira on julkaissut kuntien terveydensuojeluviranomaisille ohjeen koulun ja päiväkodin olosuhdevalvontaan, terveyshaitan ennaltaehkäisemiseen sekä selvittämiseen, niin kutsutun koulu- ja päiväkotiohjeen. Se täydentää paljolti aiempaa asuntojen olosuhdevalvonnan ohjetta, joka julkaistiin vähän aikaa sitten.

Perinteisen terveysvalvonnan lisäksi siinä paneudutaan moniammatilliseen yhteistyöhön sisäilmatyöryhmissä tai yhteistarkastuksilla, hygieenisten olosuhteiden valvontaan, toiminnanharjoittajien omavalvonnan valvontaan, viestintään sekä muihin luottamusta ylläpitäviin toimintatapoihin.

Nyt julkaistulla koulu- ja päiväkotiohjeella tuodaan esiin keinoja, joilla terveydensuojeluviranomainen voi omassa toiminnassaan tai sisäilmaryhmän jäsenenä vaikuttaa koulun tai päiväkodin olosuhteisiin ennen kuin niistä aiheutuu terveyshaittoja. Tavoitteena on terveyshaittojen ja niistä aiheutuvan huolen vähentäminen. Uudessa ohjeessa on tarkennettu terveydensuojeluviranomaisen toimintatapoja eri rooleissa viranomaisena ja asiantuntijana sekä annettu esimerkkejä kuntien hyvistä käytännöistä.

Ohje koulun ja päiväkodin olosuhdevalvontaan, terveyshaitan ennaltaehkäisemiseen sekä selvittämiseen täydentää sosiaali- ja terveysministeriön asetusta asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista, Valviran vuonna 2016 laatimaa asumisterveysasetuksen soveltamisohjetta ja 2017 julkaistua asunnontarkastusohjetta.

Koulu- ja päiväkotiohje on laadittu Valviran, sosiaali- ja terveysministeriön, Etelä-Suomen aluehallintoviraston, Korkeimman hallinto-oikeuden, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Helsingin, Jyväskylän ja Kouvolan kaupunkien asiantuntijoiden yhteistyönä. Työryhmää on vetänyt Valviran Pertti Metiäinen. Ohje päivitetään tarvittaessa ja sitä voi soveltaa myös muiden vastaavien tilojen sisäilmaongelmissa.

Ohje on julkaistu kokonaisuudessaan pdf-muodossa Valviran sivuilla.

Ohje painottaa asiantuntijoiden pätevyyttä

Ohjeen tarkoitus on täydentää sosiaali- ja terveysministeriön asetusta asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista (545/2015) sekä Valviran laatimaa asetuksen soveltamisohjetta. Ohjeessa huomioidaan myös muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisu ”Terveellinen, turvallinen ja hyvinvoiva oppilaitos. Opas ympäristön ja yhteisön monialaiseen tarkastamiseen”, mutta siitä oppaasta poiketen tämä ohje on laadittu suppeammalla tarkastelulla painottuen olosuhteisiin, prosessin hoitoon ja viestintään ja on suunnattu ennen kaikkea terveydensuojeluviranomaiselle.

Ohjeen lähtökohtana on se, että suurimmassa osassa kouluista ja päiväkodeista olosuhteet täyttävät terveydensuojelulain vaatimukset. Eri syistä johtuvia sisäilmaongelmia esiintyy silti tällä hetkellä siinä määrin, että terveydensuojelun toimintaa tukeva ja yhtenäistävä ohje on nähty tarpeelliseksi.

Terveyshaittoja aiheuttavien olosuhteiden ennaltaehkäisy on tärkeää. Painopistettä tulisi ohjeen laatijoiden mukaan sisäilmaan liittyvissä kysymyksissä saada siirrettyä terveyshaittojen selvittämisestä niiden ennaltaehkäisyyn. Aina sisäilmaongelmaa ei kuitenkaan onnistuta ennalta välttämään. Tällöin on tärkeää saada tilanne nopeasti hallintaan, jolloin on onnistuttava rakennuksen kuntoon ja sisäilman laatuun, ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin sekä prosessin hyvään hoitoon liittyvissä tavoitteissa. Etenkin viimeiseen kuuluu keskeisenä osana myös viestintä ja luottamusta ylläpitävät toimintatavat.

Ohjeella on tarkoitus edistää terveydensuojeluviranomaisten hyviä käytäntöjä sekä kehittää yhteisyötä muiden toimijoiden kanssa.

Lähes samanlainen prosessi kuin asunnoissa

Koulujen ja päiväkotien terveyshaitan selvittämisprosessi on hyvin samankaltainen kuin asunnoissa. Erona asuntoihin, koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmat ovat usein haastavampia ja osapuolia on yleensä enemmän kuin asunnoissa: asianosaisia ovat mm.: kiinteistön omistaja, koulun rehtori tai päiväkodin johtaja, lasten vanhemmat tai täysi-ikäinen opiskelija.

Nämä vaikuttavat sekä rakennusta tutkivien asiantuntijoiden osaamisvaatimuksiin että viestinnällisiin kysymyksiin. Terveyshaitan selvittämisessä tulisi edetä samalla periaatteella kuin sisäilmatyöryhmätoiminnassa ja viranomaisen antamissa velvoitteissa tulisikin tähdätä siihen, että asian käsittely etenisi toivotulla tavalla sisäilmatyöryhmässä.

Perusasiat selvitystyöhön sisältävä Valviran ohje asunnon terveyshaitan selvittämisprosessiin (pdf) löytyy täältä.

 

Työjärjestys selväksi

Kun koulun ja päiväkodin olosuhteisiin liittyviä terveyshaittaepäilyjä ilmenee, tulee ohjeen mukaan asia pikaisesti selvittää. Saatuaan haittailmoituksen tai muun tiedon epäilystä, tulisi kiinteistön omistajan ryhtyä oma-aloitteisesti selvittämään ongelmaa. Erityisesti vaikeammat ja laajemmat sisäilmaongelmat edellyttävät asian monialaista selvittämistä ja tätä varten kuntiin on perustettu sisäilmatyöryhmiä. Terveydensuojeluviranomainen voi toimia sisäilmatyöryhmässä asiantuntijaroolissa antamalla terveydensuojeluun liittyvää ohjausta ja neuvontaa, mutta samalla on huolehdittava viranomaisroolista. Mikäli asian selvittäminen ei sisäilmatyöryhmässä etene terveydensuojelun kannalta riittävästi, korostetaan, että terveydensuojeluviranomaisen on otettava asian selvittäminen omaan johtoonsa.

Terveydensuojeluviranomaista voidaan lähestyä myös suoraan valvontapyynnöllä. Esimerkiksi oppilaiden vanhemmat voivat kysyä neuvoa oireiluun liittyen tai pyytää terveydensuojeluviranomaista ryhtymään toimenpiteisiin havaitsemansa epäkohdan vuoksi. Tällöin terveydensuojeluviranomainen harkitsee kulloinkin tarpeellisia toimenpiteitä: otetaanko asia viranomaisessa vireille, neuvotaanko yhteydenottajaa esimerkiksi kääntymään oireilun osalta terveydenhuollon puoleen ja viedäänkö yhteydenotto sisäilmatyöryhmään tiedoksi tarvittavia toimenpiteitä varten. Asia tulee vireille silloin, jos asianosainen niin vaatii.

 

Sisäympäristössä on monenlaisia ongelmia

Ohjeessa todetaan, että sisäilmaan liittyvät koetut ongelmat voivat johtua monista tekijöistä, esimerkiksi kosteusvaurioista, pölyisyydestä tai ilmanvaihdon huonosta toimivuudesta. Epäily syntyy usein koetun haitan tai oireilun perusteella.

Ilmoitus sisäilmaongelmaepäilystä voi päätyä ensimmäiseksi eri toimijoille, kuten rehtorille tai päiväkodin johtajalle, terveydensuojeluviranomaiselle, työsuojeluhenkilöstölle, työterveyshuoltoon tai kiinteistön omistajalle. Kouluissa ja päiväkodeissa henkilökuntaa tulisi ohjeistaa siten, että rehtori tai päiväkodin johtaja sekä kiinteistöhoito saavat aina tiedon ongelmasta. Tällöin heillä on mahdollisuus reagoida tilanteeseen välittömästi. Lisäksi sisäilmaongelmaa epäilevä työntekijä voi aina olla yhteydessä myös työterveyshuoltoon tai työsuojeluhenkilöstöön sekä oppilaat ja heidän huoltajansa kouluterveydenhuoltoon tai terveydensuojeluun, etenkin jos esiintyy sisäympäristöön liitettyä oireilua ja terveyshaittaepäilyjä.

 

Korjaukset kokonaisvaltaisesti

Rakennuksessa esiintyvä rakennustekninen vika tai vaurio ei tarkoita automaattisesti terveysperusteista korjaustarvetta, mutta korjauksiin ryhdyttäessä on ohjeen mukaan hyvä pyrkiä korjaamaan kerralla kaikki viat ja vauriot. Korjausten kokonaisuuden hahmottaminen moniammatillisesti sisäilmatyöryhmässä on tärkeää. Usein tarvitaan samanaikaisesti korjauksia moneen eri sisäympäristötekijään (esim. ilmanvaihto ja kosteusvauriot). Korjausvaihtoehtoja voi olla useita, jolloin sisäilmatyöryhmän tulee päästä yksimielisyyteen valitusta korjaustavasta. Korjaustoimenpiteet tulee ohjeen mukaan suunnitella huolellisesti ja ammattitaitoisesti. Korjaustoimenpiteiden aikana on huolehdittava valvonnasta, dokumentoinnista ja yhteyshenkilöiden hyvästä tiedottamisesta.

Korjausten on perustuttava asiantunteviin suunnitelmiin ja ohjeisiin, joiden noudattamista myös valvotaan. Jos korjaustyön aikana havaitaan uusia tai odotettua laajempia vaurioita, tulee korjaussuunnitelmia täydentää. Hyviä kokemuksia on saatu siitä, että rakennuksen kuntotutkimuksen tehnyt asiantuntija on mukana varmistamassa korjausten laatua.

Sisäilmaongelmissa on parasta ottaa tavoitteeksi ongelmien ja niiden syiden korjaaminen kerralla kuntoon, sillä osittaiskorjauksista on runsaasti huonoja kokemuksia. Ensisijainen korjaustapa on vaurioiden korjaaminen ja epäpuhtauslähteiden poistaminen. Korjaustoimenpiteiden yhteydessä rakenteiden ilmatiiviyden parantaminen on myös aina suositeltavaa. Joissain tilanteissa voi olla tarpeen toteuttaa myös sellaisia tiivistyskorjauksia, joissa ei voida poistaa epäpuhtauslähdettä, mutta epäpuhtauksien kulkeutuminen sisäilmaan estetään. Niiden käyttö ei ole ensisijainen korjaustapa ja kyseinen menettely edellyttää aina tutkimuksia, suunnittelua, korjauksen valvontaa ja seurantaa. Usein tiivistämiseen on yhdistettävä muita rakenteiden korjaustoimenpiteitä, kuten esimerkiksi ilmanvaihdon tasapainotus.

 

Irtaimistokin on puhdistettava

Irtaimiston puhdistus on korjaushankkeen tärkeä osa, joka on usein tarpeen. Irtaimiston puhdistus onkin korjaushankkeen tärkeä osa, joka on tarpeen toteuttaa hyvin esimerkiksi TTL:n ohjeen mukaisesti (Ohje siivoukseen ja irtaimiston puhdistukseen kosteus- ja homevauriokorjausten jälkeen. Työterveyslaitos ja Kosteus- ja hometalkoot. 2015).

Uudessa ohjeessa todetaan, että joissain tapauksissa on tarve hakea tilojen käytölle tilapäistä jatkoaikaa, jolloin on asian kokonaisuus huomioiden mahdollista tehdä tilapäisiä turvaavia toimenpiteitä. Käytön jatkuessa tilapäisin toimenpitein, on käyttäjien olosuhteita seurattava aktiivisesti ja suunnitelmallisesti. Tilapäisten toimenpiteiden aikataulu tulisi kuitenkin määritellä sitovasti etukäteen, jotta järjestely ei johda tilapäisyyden pitkittymiseen.

Ohjeen mukaan myös käyttöä turvaavilla toimenpiteillä voidaan rajoittaa tilapäisesti terveyshaittaa aiheuttavia olosuhteita. Niitä ei ole tarkoitettu varsinaiseksi korjaukseksi, vaan käytettäväksi sen aikaa, ennen kuin esimerkiksi korvaavat väistötilat löytyvät ja varsinaiset korjaukset käynnistyvät. Käyttöä turvaavien toimenpiteiden käyttö edellyttää aina myös tilan käyttäjien tilanteen seurantaa ja valmiutta korjaaviin toimenpiteisiin, jos tilanne niin vaatii. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla vaikka ilmanpuhdistimien käyttö tai biosidien ja otsonoinnin käyttö. Biosidejä ja otsonointia voi ohjeen mukaan käyttää poikkeustapauksissa esimerkiksi viemärivuodon puhdistamisessa hajun poistoon ja taudinaiheuttajien tuhoamiseen. Silloin tulee kuitenkin noudattaa tarkoin valmistajien antamia ohjeita niin käyttötavan, työturvallisuuden kuin myös varoaikojen suhteen. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti varoajaksi suositellaan kaikkia biosideja käytettäessä vähintään 24 tuntia ja otsonoinnille mielellään 48 tuntia. Varoaika voi olla myös tätä pidempi, jos valmisteen käyttöohje sitä edellyttää. Biosidejä ei tule kuitenkaan käyttää korjausten välttämiseksi, homesiivouksen tehosteeksi eikä ennaltaehkäisyyn ”varmuuden vuoksi”.

 

Tiivistyskorjaukset ovat joskus tarpeen

Ohjeessa korostetaan, että ensisijainen korjaustapa tulisi olla epäpuhtauslähteiden poistaminen ja vaurioiden korjaaminen. Tiivistyskorjauksia on hyvä tehdä usein muun korjauksen yhteydessä (esimerkiksi lämmöneristeen uusimisen jälkeen) vähentämään rakenneliitosten kautta tapahtuvia ilmavuotoja sisäilmaan. Käyttöä turvaavana toimenpiteenä se on kuitenkin tarkoitettu väliaikaiseksi toimenpiteeksi kosteus- ja mikrobivaurioituneiden rakennusten rakenteiden ilmatiiviyden parantamiseksi. Sen ensisijaisena tavoitteena on estää hallitsemattomat ilmavirtaukset ja niiden mukana kulkeutuvien epäpuhtauksien pääsy rakenteista sisäilmaan, eli vähentää käyttäjien haitallista altistumista.

Jos tiivistyskorjaukseen päädytään, on varmistettava, että kaikki ilmavuotokohdat on huolellisesti kartoitettu ja niiden tiivistäminen on mahdollista. Mikäli rakenteeseen jää tiivistämättömiä kohtia, joiden kautta epäpuhtaudet voivat edelleen kulkeutua rakenteista sisäilmaan, tiivistyskorjauksella ei saavuteta toivottua lopputulosta. Lisäksi on huomioitava tiivistyskorjauksen elinkaari, materiaalit ja rakenneratkaisut, johon tiivistäminen soveltuu sekä tunnettava korjausten vaikutukset rakenteen kosteustekniseen toimivuuteen. Koneellisen tulo- ja poistoilmanvaihtojärjestelmän säädöt on aina tarkistettava tiivistämisen jälkeen.

Paine-eron aiheuttamia epäpuhtauksien virtauksia voidaan myös hallita lähtökohtaisesti alipaineistamalla epäpuhtauslähteen sisältävä rakenne tai tila, jolloin ilmavirta suuntautuu sisätiloista rakenteeseen päin.

 

Viestintä on vaikeaa mutta tärkeää

Ohje toteaa, että sisäilmaan liittyvät ongelmat herättävät tilan käyttäjien keskuudessa huolta terveydestä, ahdistuneisuutta ja vihamielisyyttäkin. Voimakkaasti tunnevaltaisessa tilanteessa viestit menevät huonosti perille. Myös tieteelliseen ja tekniseen tietoon liittyvät epävarmuustekijät vaikeuttavat viestintää.

Koettujen haittojen ja oireilun syyt eivät aina ole selviä ja asiantuntijatkin voivat olla keskenään erimielisiä riskin suuruudesta. Ihmisten on usein vaikea hahmottaa lausuntoja, joissa puhutaan todennäköisyyksistä ja niiden sijaan toivotaan selviä ”tosiasioita”. Myös viestivän ihmisen tai organisaation aiemmat todelliset tai kuvitteelliset laiminlyönnit tai epäonnistumiset sisäilmaongelmien hoidossa saattavat nakertaa uskottavuutta ja vaikeuttaa viestintää.

Ohje toteaa, että yksi keskeisimmistä viestintää hankaloittavista asioista on se, että maallikot ja asiantuntijat arvioivat riskiä eri tavoin. Tilan käyttäjien kokema riski on laajempi käsite kuin asiantuntijan arvioima riski. Asiantuntija arvioi riskiä asiantuntemukseensa, tieteelliseen tietoon ja viranomaisohjeistuksiin perustuen. Koettu riski, eli tilan käyttäjien näkemys riskistä, on puolestaan subjektiivinen arvio, jonka suuruuteen vaikuttavat hänen saamansa informaation lisäksi muun muassa hänen taustansa, koetut oireet ja erityisesti riskin herättämä huolestuneisuus ja uhkan kokeminen. Sen vuoksi sisäilmaongelmissa saattaa käydä niin, että se mitä asiantuntijat pitävät pienenä riskinä onkin tilan käyttäjien mielestä suuri riski.

Ohjeessa painotetaan, että terveydensuojeluviranomaisen tulisi omassa viestinnässään myös huolehtia siitä, ettei tarpeettomasti lisää huolta. Näissä tilanteissa tilan käyttäjien kokemuksen kunnioittaminen on tärkeää. Kysymys ei ole pohjimmiltaan oikeasta ja väärästä riskin tulkinnasta, koska koettu riski on kokijalleen aina todellinen. Vähättelemällä tai sivuuttamalla tilan käyttäjien kokemus ajaudutaan yhä vaikeampaan tilanteeseen, jossa huolestuneisuus ja epäluottamus lisääntyvät.

Terveydensuojeluviranomaisella on siis suuri rooli koulujen ja päiväkotien terveyshaittojen selvittämisessä niin asiantuntijana kuin viranomaisena. Se, miten hyvin tilanne on viranomaisella hallinnassa, heijastuu koko sisäilmaongelman selvittämisprosessiin. Asiantuntijan ja viranomaisen roolien tiedostaminen ja eron tunnistaminen on tärkeää. Viranomaisen tulisi huolehtia siitä, että toimenpiteet ovat riittävän jämäköitä, mutta samalla pitäytyä arvioimassa toimenpiteitä terveydensuojelun kannalta. Sisäilmaongelmasta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä tulisi viestiä avoimesti, tilannetta liioittelematta tai vähättelemättä.

 

Jaa artikkeli

Aiheesta Homeongelmat

Sisäilmauutiset on Sisäilmayhdistyksen julkaisema puolueeton ja riippumaton asiantuntijalehti.

© Sisäilmauutiset 2018