Otetaanko sisäilman laatu huomioon energiansäästössä?

Sisäilmaston laadun kannalta olennainen kysymys on, kuinka hyvin sisäilmaston laatu otetaan huomioon rakennusten energiansäästötoimia suunniteltaessa ja toteutettaessa. Asia noussut jälleen esille Euroopan komission viime syksynä tekemää laajaa energiansäästöön liittyvää toimenpide-ehdotusta käsiteltäessä.

Euroopan komission alkuperäinen ehdotus ei sisältänyt yhtään kannanottoa sisäilma-asiaan. Kuten ei myöskään Suomen ministeriöissä, valtioneuvostossa ja eduskunnassa valmisteltu kansallinen kannanotto. Mutta europarlamentin piirissä on sisäilma-asioihin herätty ja sieltä on tulossa kommentteja, jotka todennäköisesti sisältävät myös sisäilmaston laatua korostavan kannanoton. Näistä toisen lausuntoehdotuksen on laatinut suomalainen euroedustaja Anneli Jäätteenmäki.

Komissio teki siis viime syksynä lukuisia ehdotuksia sekä rakennusten energiatehokkuusdirektiivin muuttamiseksi sekä sen ja varsinaisen energiatehokkuusdirektiivin selkeyttämiseksi. Komission teki samassa yhteydessä ehdotuksia myös lisävaatimuksille uusiutuvan energian käyttöön. Ehdotuksen vaatimukset ovat kovat, muun muassa direktiiviehdotuksessa lisätään vuodeksi 2030 EU:n sitova 30 prosentin energiatehokkuustavoite. Jäsenvaltioiden tasolle ei aseteta kansallisia sitovia tavoitteita, mutta jäsenvaltioiden tulee kuitenkin ilmoittaa kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan niiden vuotta 2030 koskevista ohjeellisista energiatehokkuustoimenpiteistä.

Ehdotuksen mukaan komissio sitten arvioi vuotta 2030 koskevat ohjeelliset kansalliset energiatehokkuustoimet ja säätää tarvittavista prosesseista varmistaakseen, että näillä toimilla päästään yhteiseen unionin vuoden 2030 energiatehokkuustavoitteeseen. Lisäksi komissio tulee arvioimaan, kuinka hyvin vuotta 2030 koskevan tavoitteen saavuttamisessa on edistytty, ja ehdottaa lisätoimenpiteitä, jos jäsenvaltioiden toimet eivät ole aikataulussa tavoitteen saavuttamiseksi.

Puhtaan energian paketin yhteydessä julkaistussa energiaunionin hallintaa koskevassa lainsäädäntöehdotuksessa on mainittu edellytykset, joiden mukaan komissio arvioi, miten hyvin unioni ja jäsenvaltiot ovat kokonaisuudessaan edistyneet vuodeksi 2030 asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa.

Energiansäästöä on jatkettava vuoden 2030 jälkeenkin

Ehdotuksessa poistetaan rakennusten peruskorjauksia koskeva artikla, jonka mukaan jäsenvaltioiden on laadittava pitkän aikavälin strategia investointien saamiseksi käyttöön kansallisen sekä julkisten että yksityisten asuin- ja kaupallisten rakennusten kannan peruskorjauksessa. Komissio ehdottaa myös, että energiatehokkuusvelvoitteiden soveltamisaikaa vuoden 2020 jälkeen jatketaan vuoteen 2030. Lisäksi ehdotuksen 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on edelleen saavutettava 1,5 prosentin vuotuiset uudet säästöt kymmenen vuoden ajan vuoden 2030 jälkeen. Artiklaa koskevilla muutoksilla komission on tarkoitus selkeyttää sääntelyä, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat saavuttaa vaaditut energiasäästöt direktiivin mukaisella energiatehokkuusvelvoitejärjestelmällä, vaihtoehtoisilla toimenpiteillä tai näiden yhdistelmällä. Komissio ehdottaa myös muutosta, jolla olisi tarkoitus yksinkertaistaa energiasäästöjen laskentatapaa ja selkeyttää perusteita, miten saavutetut säästöt voitaisiin hyödyntää.

Energiansäästövelvoitteisiin ehdotetaan lisättäväksi uusi artikla, joissa säädetään energiatehokkuusvelvoitejärjestelmistä sekä vaihtoehtoisista politiikkatoimista. Jäsenvaltioiden on ehdotuksen mukaan otettava käyttöön mittaus-, tarkastus- ja todentamisjärjestelmät, joiden nojalla suoritetaan dokumentoituja auditointeja vähintään tilastollisesti merkittävälle osuudelle ja edustavalle otokselle energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä. Vaihtoehtoisina politiikkatoimina toteutettavia energiansäästöjä suunnitellessaan jäsenvaltioiden on myös otettava huomioon politiikkatoimien vaikutus energiaköyhyydestä kärsiviin kotitalouksiin.

Ehdotus sisältää monia muitakin ehdotuksia, joista merkittävin lienee sähköautojen latauspisteiden määrällinen pakollisuus suuremmilla paikoitusalueilla.

Ehdotusta on käsitelty valtioneuvostossa ja eduskunnassa

Valtioneuvosto pitää eduskunnalle vuoden vaihteessa antamassaan lausunnossa tärkeänä energiatehokkuuden edistämistä ja toimii edelleen aktiivisesti EU:n yhteisen vuodelle 2020 asetetun 20 prosentin energiatehokkuustavoitteen saavuttamiseksi. Suomi pitää perusteltuna komission ehdotusta suunnata uudet toimet 2030 energiatehokkuustavoitteen saavuttamiseksi pääasiassa rakennusten, liikenteen ja energiaa käyttävien tuotteiden energiakulutuksen vähentämiseen ja rahoitusvälineiden kehittämiseen energiatehokkuusinvestointien vauhdittamiseksi sekä alan tutkimuksen tukemiseen. Samoin komission esiin nostama sähkön ja lämmön yhteistuotannon sekä kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen nykyistä laajempi hyödyntäminen ovat kannatettavia tavoitteita. Valtioneuvosto pitää hyvänä, että komission ehdottama 2030 energiatehokkuustavoite asetettaisiin pääosin samalla tavalla kuin EU:n yhteinen indikatiivinen energiatehokkuustavoite 2020, jota ei ole jyvitetty jäsenvaltioille. Komissio ehdottaa energiatehokkuustavoitteen nostamista Eurooppa-neuvoston lokakuussa 2014 päättämästä 27 prosentista 30 prosenttiin ja sen muuttamista indikatiivisesta sitovaksi.

Ottaen huomioon EU:n ilmasto- ja energiatavoitteet 2030 sekä yleiset kasvihuonepäästötavoitteet vuoteen 2050 ja energiatehokkuustoimien merkityksen niiden saavuttamisen kannalta Suomi voi valtioneuvoston mielestä hyväksyä EU:n yhteisen 30prosentin indikatiivien energiatehokkuustavoitteen vuodelle 2030. Suomi pitää tärkeänä, että kansallisen energiankäyttöä koskevan tavoitteen asettamisessa voidaan huomioida riittävällä tavalla energian hankinnan muutokset ja energiaintensiivisen teollisuuden toimintaedellytykset. Suomi suhtautuu varauksella sitovaan, EU:n yhteiseen enintään 30 prosentin energiatehokkuustavoitteeseen.

Valtioneuvoston mielestä energiansäästöjen laskenta komission ehdotuksen mukaisesti tulisi olemaan hyvin hankalaa ja hallinnollista työtä lisäisi vielä perusuran laatimisvelvoite, joka on esityksessä uutena vaatimuksena. Laskentamenettelyjä on tarpeen sujuvoittaa nykyisestä ja uusien menettelyjen tulee olla kohtuullisella työpanoksella otettavissa käyttöön jäsenvaltioissa, eikä niistä saa aiheutua lisää hallinnollista taakkaa taikka suuria kustannuksia energian käyttäjille. Uudet menettelyt laskentasäännöissä edellyttäisivät muutoksia nykyisiin raportointi- ja seurantamenettelyihin ja voisivat viivästyttää tarpeettomasti direktiivin toimeenpanoa.

Miten energiankulutus mitataan?

Valtioneuvosto totesi, että Suomelle keskeinen ongelma on vaatimus huoneistokohtaisesta lämmityksen ja jäähdytyksen mittaamisesta keskuslämmitys tai -jäähdytys tai kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmää käyttävissä kohteissa. Olemassa olevissa rakennuksissa yksittäisen huoneistokohtaisen mittarin asentamiseen liittyvien teknisten ongelmien vuoksi jouduttaisiin useimmiten ottamaan käyttöön patterikohtaiset lämmityskustannusten jakolaitteet (heat cost allocator). Tehtyjen selvitysten mukaan näillä ei Suomessa saada merkittävää säästöä. Lämmitystarpeen pienentyessä ja rakennusten energiatehokkuuden lisääntyessä kustannukset voisivat olla usein jopa suuremmat kuin mahdolliset jakolaitteiden asentamisesta aiheutuvat energiansäästön hyödyt kustannusmielessä.

Kaupparekisteriin merkityissä noin 90 000 asunto-osakeyhtiöissä on lähes puolet kaikista Suomen asunnoista. Asunto-osakeyhtiöiden osakehuoneistot muodostavat selkeän enemmistön direktiivissä tarkoitetuista moniasuntoisten rakennusten yksiköistä, joihin mittareiden ja kustannustenjakolaitteiden käyttöönotto ehdotetaan laajennettavaksi. Valtioneuvosto on päätynyt siihen, ettei Suomessa ole edellytyksiä kannattavalle huoneistokohtaiselle energian mittaamiselle.

Sisäilmaston laatuun liittyviä kannanottoja ei valtioneuvoston eikä sen enempää eduskunnankaan tähänastiset kannanotot sisällä. Niihin voi halutessa tutustua tarkemmin eduskunnan sivuilta. Asian käsittely jatkuu Eurooppa neuvostossa lähiaikoina, siellä Suomea edustaa ministeri asiantuntijoiden vahvistamana.
Lopullinen EU:n kanta muodostuu sitten neuvoston, komission ja europarlamentin yhteispäätöksenä ehkä jo ensi syksyn aikana.

Europarlamentti haluaa ottaa myös sisäilmaston laadun esille

Yllättävää kyllä asian käsittely tulee ehkä saamaan sisäilmaston laadun kannalta uusia vivahteita europarlamentin käsittelyssä. Äskettäin on asiasta annettu kaksi niin sanottua raportöörin lausuntoa. Toinen on parlamentin ympäristö-, ruoka- ja ja kansanterveyskomitean ( Committee on the Environment, Public Health and Food Safety) nimissä annettu lausunto , jonka on valmistellut suomalainen europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki.
Anneli Jäätteenmäen laatimassa kannanottoehdotuksessa korostetaan, että rakennusten lämmitykseen, ilmanvaihtoon ja muuhun vastaavaan tekniikkaan kohdistuvat laskelmat tulisi tehdä niin, että talojen käyttäjien terveydelliset ja viihtyvyysvaatimukset toteutuvat. Hän korostaa myös, että sisäilman lämpötila ei saa laskea niin alas että seiniin syntyy haitallista kondenssia.

Toisessa kohdassa vielä korostetaan, että energiansäästön kansallisissa toteutuksissa tulee huolehtia siitä, että aina saavutetaan terveellinen sisäilmasto.
Toisen kannanottoehdotuksen on laatinut parlamentin teollisuus-, tutkimus- ja energiakomitean puolesta (Committee on Industry, Research and Energy) tanskalainen europarlamentaarikko Bendt Bendtsen. Hän on konservatiiviryhmän edustaja ja toiminut Tanskan kauppa- ja teollisuusministerinä vuosituhannen alussa.

Hänen ehdotuksessaan, joka on oleellisesti pidempi jo edustamansa komitean luoteenkin vuoksi, kuin Jäätteenmäen ehdotus, tuodaan esille sama tärkeä tarve huolehtia energiansäästön ohessa myös sisäilmaston laadusta. Lisäksi Bendtsen ottaa kantaa ehdotuksen moniin teknisiin yksityiskohtiin. Hän on saanut lausuntonsa valmisteluun apua laajalta monikymmenpäiseltä asiantuntijoiden lobbausarmeijalta. Siinä ei kuitenkaan ole näkyvissä yhtään suomalaista edustajaa.
Molemmat ehdotukset ovat kokonaisuutena luettavissa europarlamentin sivuilta.

Komission ehdotuksen käsittely siis jatkuu. Alustavasti lokakuun loppupuolella asian on suunniteltu tulevan europarlamentissa päätösvaiheeseen. Pysyykö sisäilmaston laatu mukana loppuun saakka on vielä täysin auki. Myös jäsenvaltioita edustavan Eurooppaneuvoston kautta voisi tärkeä sisäilmastoasia tulla esille. Suomen kanta valmistellaan lopullisesti valtioneuvostossa sekä ympäristö- ja työ – ja elinkeinoministeriöissä. Vastuuministerinä on ministeri Kimmo Tiilikainen.
teksti: Esko Kukkonen

Jaa artikkeli

Aiheesta Määräykset

Sisäilmauutiset on Sisäilmayhdistyksen julkaisema puolueeton ja riippumaton asiantuntijalehti.

© Sisäilmauutiset 2017