Lausuntojen perusteella on ministeriössä asetuksista valmistunut uudet ehdotukset. Niitä ei vielä ole allekirjoitettu, mutta ne on helmikuun puolivälissä lähetetty Brysseliin komissiolle notifioitaviksi. Todennäköisesti niiden sisältöön ei siis enää ole tulossa suurempia muutoksia.
Sisäilmaston kannalta tärkeimmät osat ovat Ympäristöministeriön asetuksessa uuden rakennuksen energiatehokkuudesta. Tämä asetus koskee, sisäilmaston ylläpitämiseen energiaa käyttävän, katetusta seinällisestä rakenteesta koostuvan uuden rakennuksen suunnittelua ja rakentamista. Asetus koskee myös rakennuksen laajennusta ja kerrosalaan laskettavan tilan lisäämistä. Asetus koskee kerrosalaltaan alle 50 neliömetrin kokoisen rakennuksen laajennusta vain siltä osin kuin rakennus laajennuksineen ylittää 50 neliömetriä.
Vaatimuksia sisäilmaston suunnittelulle
Asetuksen toisessa pykälässä todetaan, että pääsuunnittelijan, erityissuunnittelijan ja rakennussuunnittelijan on tehtäviensä mukaisesti rakennusta ja sen käyttötarkoituksen mukaista sisäilmastoa suunnitellessaan otettava huomioon erilaiset rakennuksen sisäilmastoon vaikuttavat tekijät, muun muassa sisäiset ja ulkoiset kuormitustekijät, sekä sijainti ja rakennuspaikka.
Jatkossa todetaan, että tämä on tärkeää, kun suunnitellaan rakennuksen lämmön- ja kosteudeneristystä sekä ikkunoiden ominaisuuksia ja aurinkosuojausta, sekä suunnitellaan rakennuksen energiatehokkuutta. Niin myös kun määritellään rakennuksen ulkovaipan, alapohjan ja kuilujen ilmanpitävyyttä sekä tilojen välisten rakenteiden ilmanpitävyyttä ja suunnitellaan rakennuksen ääneneristystä ja meluntorjuntaa. Myös kun suunnitellaan tilojen valaistusta ja päivänvalon hyödyntämistä, valitaan rakennusmateriaaleja, suunnitellaan rakennuksen lämmitystä ja jäähdytystä sekä muita talotekniikkajärjestelmiä, sekä kun suunnitellaan rakennustyömaan kosteudenhallintaa ja rakennustöiden ja ilmanvaihtojärjestelmän puhtauden hallintaa ja laaditaan rakennustyömaan, vastaanoton ja käyttöönoton aikataulua, tai suunnitellaan rakennuksen ja teknisten järjestelmien käytettävyyttä, asianmukaista käyttöä ja kunnossapitoa sekä laaditaan rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjetta. Nämä ovat hyviä ja asianmukaisia vaatimuksia suunnittelulle, mutta eivät sisällä uusia keinoja rakennusten terveellisyyden varmistamiseen
Lämpötilalle asetetut suunnitteluarvot
Asetuksen neljäs pykälä esittää huonelämpötilojen suunnitteluarvot, sillä asetuksen mukaan rakennuksen huonelämpötilan on oltava suunniteltuna käyttöaikana viihtyisä, eivätkä ilman liike, lämpötilasäteily, lämpötilan vaihtelu, lämpötilaerot ja pintalämpötilat saa sitä heikentää.
Huonelämpötilan lämmityskauden suunnitteluarvona on käytettävä lämpötilaa 21 °C. Huonelämpötilan hallinnan suunnittelussa huonelämpötila voi vaihdella välillä 20–25 °C lämmityskaudella ja välillä 20–27 °C lämmityskauden ulkopuolella. Erityisestä syystä, kuten tilan erityisiä lämpötiloja edellyttävän toiminnan tai tilan erityisluonteen vuoksi, voidaan huonelämpötilan suunnitteluarvona ja huonelämpötilan hallinnan suunnittelussa käyttää näistä arvoista poikkeavia lämpötiloja. Sisäilmayhdistys esitti lausunnossaan lämpötilatavoitteiden täsmällisempää määrittelyä ja alhaisempaa ylärajaa lämmityskaudelle ja raja-arvoja myös ilman liikenopeudelle.
Sisäilmalle aiemmat laatuvaatimukset
Asetuksen mukaan sisäilmassa ei saa esiintyä terveydelle haitallisessa määrin hiukkasmaisia epäpuhtauksia, fysikaalisia, kemiallisia tai mikrobiologisia tekijöitä eikä viihtyisyyttä jatkuvasti heikentäviä hajuja.
Sisäilman hiilidioksidin hetkellisen pitoisuuden suunnitteluarvo huonetilan suunniteltuna käyttöaikana voi olla enintään 1 450 mg/m3 (800 ppm) suurempi kuin ulkoilman pitoisuus.
Sisäilman kosteuden taas on pysyttävä asetuksen mukaan tilojen suunnitellun käyttötarkoituksen mukaisissa arvoissa sisäilman kosteudesta aiheutuvia kosteusvaurioita, mikrobien kasvua tai terveydellistä haittaa välttäen.
Sisäilman laatuvaatimuksista puuttuvat vakavimmat terveyshaitat aiheuttavat pienhiukkaset ja radon. Sisäilmayhdistys ehdotti raja-arvon asettamista PM2.5-pitoisuudelle tai vaihtoehtoisesti tuloilman suodatusvaatimuksen täsmentämistä.
Ilmanvaihdon määrä ja ilmanvaihtojärjestelmät
Ilmanvaihdon on toteutettava terveellinen, turvallinen ja viihtyisä sisäilman laatu oleskelutiloissa. Ilmanvaihtojärjestelmän on tuotava rakennukseen riittävä ulkoilmavirta ja poistettava sisäilmasta terveydelle haitallisia aineita, liiallista kosteutta, viihtyisyyttä haittaavia hajuja sekä ihmisistä, rakennustuotteista ja toiminnasta sisäilmaan aiheutuvia epäpuhtauksia.
Ilmanvaihtojärjestelmä on myös suunniteltava siten, että valitun ilmanvaihtojärjestelmän toiminnan kannalta keskeisiä toimintoja voidaan mitata, ohjata ja seurata ja että se oikein käytettynä, huollettuna ja kunnossapidettynä järjestelmä kestää toimintakuntoisena suunnitellun käyttöiän. Ilmanvaihtojärjestelmän järjestelmän toiminta on voitava kokonaisuudessaan pysäyttää. Koneellisessa järjestelmässä on oltava selvästi merkitty pysäytyskytkin, jonka on oltava helposti saavutettavassa paikassa. Painovoimaisessa järjestelmässä ilmanvaihtoventtiilien on vastaavasti oltava helposti suljettavissa. On myös huolehdittava siitä, että ilmanvaihtojärjestelmän tiiviys on mitattu ennen rakennuksen käyttöönottoa. Yhtä rakennuksen tilaa tai yhtä asuinhuoneistoa palvelevissa ilmanvaihtojärjestelmissä tiiviyden mittaus voidaan korvata asennustarkastuksella.
Ilmanvaihdon ulkoilmavirroista todetaan, että erityissuunnittelijan on mitoitettava ilmanvaihtojärjestelmä siten, että oleskelutiloihin voidaan johtaa terveellisen, turvallisen ja viihtyisän sisäilman laadun edellyttämä ulkoilmavirta. Oleskelutilojen ulkoilmavirraksi on mitoitettava vähintään 6 dm³ /s henkilöä kohti suunniteltuna käyttöaikana, jos tilan käyttötarkoituksesta ei aiheudu lisäilmavirran tarvetta. Koko rakennuksen ulkoilmavirraksi on mitoitettava kuitenkin vähintään 0,35 (dm³ /s)/m2 lattian pinta-alaa kohden suunniteltuna käyttöaikana, jos rakennuksen tilan käyttötarkoituksen erityisluonteesta ei aiheudu lisäilmavirran tarvetta. Asuinhuoneiston ulkoilmavirraksi on mitoitettava kuitenkin vähintään 18 dm³ /s.
Lisäksi ilmavirtoja on voitava ohjata kuormituksen tai ilman laadun mukaan käyttötilannetta vastaavasti. Asuinhuoneiston ilmavirtojen ohjaus on suunniteltava niin, että tulo- ja poistoilmavirtoja voi ohjata joko rakennus- tai asuntokohtaisesti siten, että niitä voidaan tehostaa vähintään 30 prosenttia suuremmaksi kuin suunnitellun käyttöajan ilmavirrat. Jos ilmanvaihtoa voi ohjata asuntokohtaisesti, asuinhuoneiston tulo- ja poistoilmavirtoja voidaan pienentää enintään 60 prosenttia suunnitellun käyttöajan ilmavirroista.
Muun kuin asuinrakennuksen ulkoilmavirran on oltava vähintään 0,15 (dm³/s)/m² suunnitellun käyttöajan ulkopuolella ja ilman on vaihduttava kaikissa huonetiloissa.
Lausunnossaan Sisäilmayhdistys piti ehdotettuja ulkoilmavirtoja riittäviä, mutta edellytti tarkempien tilakohtaisten arvojen määrittämisestä erillisessä ohjeessa.
Suodatus- ja paine-ero vaatimukset periaatteellisia
Ilmansuodatuksen osalta asetuksessa todetaan, että erityissuunnittelijan on suunniteltava ilmansuodatuksen taso ulkoilman laadun ja sisäilmanlaadulle asetettujen tavoitteiden perusteella. Erityissuunnittelijan on ilmanvaihtojärjestelmää valitessaan otettava huomioon järjestelmän soveltuvuus tarvittavaan suodatuksen tasoon.
Erityissuunnittelijan on myös suunniteltava rakennuksen ulko- ja ulospuhallusilmavirrat siten, ettei rakenteisiin aiheudu ylipaineen vuoksi rakenteita vaurioittavaa pitkäaikaista kosteusrasitusta eikä alipaineen vuoksi epäpuhtauksien siirtymistä sisäilmaan. Pääsuunnittelijan, erityissuunnittelijan ja rakennussuunnittelijan on tehtäviensä mukaisesti suunniteltava rakennuksen vaipan ja sisärakenteiden ilmanpitävyys ja hormivaikutuksen hallinta siten, että edellytykset ilmanvaihdon toiminnalle voidaan varmistaa ja vältetään rakenteissa olevien epäpuhtauksien, maaperässä olevien epäpuhtauksien ja radonin siirtymistä sisäilmaan ja vältetään kosteuden siirtymistä rakenteisiin. Tämä vaatimus on täsmentynyt Sisäilmayhdistyksen ehdottamaan suuntaan, lausuntoversion muotoilu oli ristiriitainen. Tiiviin rakennuksen ilmavirtojen suunnitteluun tarvitaan tarkemmat ohjeet.
Rakennushankkeeseen ryhtyvän on asetuksen mukaan huolehdittava siitä, että ilmanvaihtojärjestelmän ilmavirrat on mitattu ja säädetty, ilmanvaihtojärjestelmän ominaissähköteho on määritetty ja ilmanvaihto järjestelmä on saatettu toimimaan suunnitelman mukaisesti ennen rakennuksen käyttöönottoa. Rakennuksen ja sen ilmanvaihtojärjestelmän on myös oltava puhdas ennen ilmavirtojen mittausta ja säätöä sekä ennen järjestelmän käyttöönottoa. Asetuksessa on myös määritelty mittauksissa hyväksyttävät poikkeamat suunnitelluista arvoista. Ilmavirtamittauksen poikkeama saa järjestelmä- ja huoneistokohtaisesti olla ± 10 prosenttia huonekohtaisesti ± 20 prosenttia, kuitenkin siten, että poikkeama voi aina olla vähintään 1 dm3 /s.
Sisäilmastoon vaikuttavia vaatimuksia on tietysti muissakin kohdin ehdotetuissa asetuksissa. Esimerkiksi rakennuksen vaipan ilmanvuotoluku (q50) voi olla 0,6… 4,0 m3/(h m2), tai jopa suurempi. Valitulla tiiviystasolla on suuri merkitys ilmanvaihdon mitoitukseen ja toimintaan.
tekti: Esko Kukkonen