Rakennusten ympäristöluokituksia ovat Suomessakin hallinneet amerikkalainen LEED sekä brittiläinen BREAM. Niiden käyttö tulee melko kalliiksi ja ne korostavat eri tekijöitä tavalla, joka ei ole sopivin Suomen olosuhteisiin. Ne ovat kuitenkin käytössä etenkin sellaisten kiinteistönomistajien piirissä, jotka ovat tai pyrkivät olemaan kansainvälisillä kiinteistömarkkinoilla.
Mutta kaikki eivät tuollaista kansainvälisyyttä tarvitse. Aiemminkin on jo tehty yrityksiä saada aikaan kotimainen ympäristöluokitus, jossa eri tekijät olisivat suhteutettuina suomalaisiin olosuhteisiin sekä rakennuksen arvoihin ja käyttöön täällä. Laajempaan käyttöön ne eivät kuitenkaan ole yltäneet. Tällä kertaa Rakennustietosäätiö yhdessä Senaatti-kiinteistöjen, Helsingin kaupungin, Oulun kaupungin ja Espoon Asunnot Oy:n ja muiden rahoittajien kanssa päätti ryhtyä luomaan rakennushankkeille ihan omaa luokitusjärjestelmää. Nimekseen se sai RTS -ympäristöluokitus. Uudesta luokituksesta, jossa esimerkiksi sisäilmaston tekijöiden paino on merkittävä, järjestetään sen nyt valmistuttua huhtikuun 12. päivänä klo 9:30-12:00 tiedotustilaisuus Rakennustiedossa.
Uuden ympäristöluokituksen taustasta ja tavoitteista kertoo Rakennustiedon nettisivuilla luokitusasiaa hoitava luokituspäällikkö Laura Sariola muun muassa seuraavaa.
”Sisäilma-asioiden parissa jo tovin pyörineenä olen kuullut varmaankin kaikki kauhutarinat pieleen menneistä remonteista, homeisista päiväkodeista ja haisevista huonekaluista. Ongelmien laajuus on ollut monesti selkeänä edessäni. Huolimatta siitä, että rakennuksia korjataan ja rakentamisen laadun pitäisi koko ajan parantua sekä jatkuvasti tutkitaan ja mietitään, miten suunnitellaan ja toteutetaan aina vaan paremmin, ihmiset ja rakennukset eivät voi hyvin.”
”Muun muassa nämä ongelmat ajoivat meidät Rakennustietosäätiössä yhdessä Senaatin, Helsingin kaupungin, Oulun kaupungin ja Espoon Asunnot Oy:n sekä muiden rahoittajien kanssa luomaan rakennushankkeille ihan omaa luokitusjärjestelmää.”
”Nimeksi valikoitui lopulta RTS-ympäristöluokitus. Tarkoituksena oli rohkeasti keskittyä kolmeen olennaiseen asiaan: sisäilman laatuun, kosteusteknisten riskien hallintaan ja energiatehokkuuteen. Tehtävä ei ollut helppo, joten mietintämyssyä pidettiin päässä kolme vuotta, järjestettiin useita workshoppeja ja kuulemistilaisuuksia, jotta luokitusjärjestelmästä muodostuisi laadukas kokonaisuus.”
Sariolan mukaan lopputuloksena on saatu, mitä on haluttukin. Hän esittääkin kiitoksen kaikille mukana olleille loistaville asiantuntijoille.
Suomalaiset tavoitteet lähtökohtana
Uusi ympäristöluokitusjärjestelmä ottaa huomioon suomalaiset olosuhteet ja parhaat käytännöt. Laura Sariola korostaa, että se on tehty nimenomaan Suomea ja suomalaisia varten.
”Siitä on karsittu kaikki ylimääräinen pois ja keskitytty yllä mainittuihin, rakennushankkeen kannalta olennaisiin asioihin. Tarkoituksena on tukea kestäviä valintoja rakennusprosessin aikana sekä edesauttaa innovaatioiden syntymistä ja kriittisten pisteiden huomioimista.”
”Työkalun ja siihen liittyvän auditoinnin avulla pystytään todentamaan muun muassa suunniteltu sisäilmaluokka ja viherkerroin sekä akustiikkaan, valaistukseen, hiilijalanjälkeen, energiatehokkuuteen ja kosteudenhallintaan liittyvät seikat.”
Sariolan mukaan tulevaisuus on tehty eettisesti, taloudellisesti ja toiminnallisesti kestävistä valinnoista, jotka ohjaavat meitä parantamaan toimintatapoja ja innovoimaan rohkeasti uutta.