Pienhiukkaset ja metallisavupiippujen riskit puhuttivat nuohoojia

Euroopan nuohoojamestarien liiton tekniset koulutuspäivät järjestettiin elokuussa Laukaassa. Liiton jäseninä on yhdistyksiä ja kiltoja kaikkiaan 21 Euroopan maasta. Tilaisuudessa esille nousivat erityisesti metallisavupiippujen aiheuttamien tulipalojen määrän kasvaminen ja pienhiukkaspäästöjen torjunta.

Die Europäische Schornsteinfegermeister Föderation ESCHFOE on perustettu vuonna 1954 valvomaan eurooppalaisten nuohoojien etuja. Liiton jäseninä on yhdistyksiä ja kiltoja kaikkiaan 21 Euroopan maasta. Paikalla oli osallistuja Belgiasta, Englannista, Itävallasta, Norjasta, Puolasta, Romaniasta, Ruotsista, Saksasta, Slovakiasta, Tanskasta, Tsekistä ja Virosta sekä Yhdysvalloista.

Tapahtuman yhteydessä järjestettiin myös suomalaisten nuohoojien täydennyskoulutuspäivät ja alan työväline- ja tuotenäyttely. Nuohoojat perehtyivät koulutuspäivillään erityisesti metallisavupiippujen asennuksen turvallisuuteen ja puun polton hiukkaspäästöjen vähentämiseen.

Vuonna 1932 perustettu Nuohousalan Keskusliitto ry kokoaa alansa keskusjärjestönä Suomen yksityisyrittäjinä toimivat nuohoojat työskentelemään ammattitaidon edistämiseksi ja yhteisten etujen valvomiseksi. Liitossa on nykyisellään 300 jäsentä.

Metallisavupiippujen riskit ovat kasvaneet

Metallisavupiipuista aiheutuneiden tulipalojen määrä on kasvanut 2000-luvulla. Tampereen teknillisen yliopiston rakennustekniikan laboratorion tutkimuksissa on selvitetty, vastaako tulisijojen ja savupiippujen eurooppalainen testaus suomalaista käyttöä ja olosuhteita. Diplomi-insinööri Perttu Leppänen valmistelee aiheesta väitöskirjaa. Metallisavupiippujen asennus- ja tulisijan käyttötapa vaikuttavat tutkimuksen mukaan suuresti paloturvallisuuteen käytännössä.

Savupiippujen testauksessa oleellista on, että testaustapa kuvaisi mahdollisimman hyvin savupiipun todellista asennustapaa, kertoi Leppänen

– Nykyisin tulisijat ja savupiiput testataan eurooppalaisten standardien mukaan, kertoi Leppänen.

– Laboratoriokokeet ovat kuitenkin aina yksinkertaistettuja. Savupiippujen testauksessa oleellista on, että testaustapa kuvaisi mahdollisimman hyvin savupiipun todellista asennustapaa.

TTY:n tutkimuksessa todettiin, ettei savupiipun valinnassa voida käyttää tulisijan CE -merkinnässä ilmoitettua savukaasujen lämpötilaa. Savupiipun mitoittamiseen pitäisi kuitenkin käyttää käyttöturvallisuustestin korkeinta lämpötilaa, kuten Suomessa yleensä jo tehdäänkin. Tutkimuksessa havaittiin myös, että todellisissa olosuhteissa savupiipun veto voi olla huomattavasti testeissä käytettyä korkeampi, mikä nostaa savukaasujen lämpötilaa. Myös tulisijan käyttötavalla havaittiin olevan suuri vaikutus savukaasujen lämpötilaan.

Tutkimuksessa todettiin, että savupiipun asennustapa poikkeaa käytännössä monella tavalla EN-standardien testeistä. Standardissa katon eristepaksuus on 200 mm, mutta voi Suomessa olla 600 mm tai jopa enemmän. Tämä voi nostaa lämpötilaa savupiipun läpiviennissä jopa satoja asteita. Savupiiput testataan nurkkauksessa, kun todellisuudessa ne yleensä asennetaan keskeisesti. Tällä on seurauksena, että todellisuudessa lämpötila savupiipun läpiviennissä voi olla kymmeniä asteita korkeampi kuin testeissä. Kolmas olennainen seikka on savupiipun läpivienneissä käytetty mineraalivilla. Vaikka mineraalivilla on luokiteltu euroluokkaan A1 (palamaton), se sisältää pienen määrän orgaanista ainetta. Mineraalivillassa voi tapahtua kytevää palamista, joka tuottaa lämpöä savupiipun läpivientiin. Lisälämpö voi olla joissakin tapauksissa jopa satoja asteita.

Tutkimuksessa todettiin, että savupiipun asennustapa poikkeaa käytännössä monella tavalla EN-standardien testeistä.

Esiteltyjen TTY:n tekemien kolmen tutkimuksen päärahoittaja on ollut Palosuojelurahasto. Ne osoittavat, että EN- standardien vaatimukset ja mittaustavat soveltuvat huonosti olosuhteisiin Suomessa.

Pienhiukkaspäästöt on saatava kuriin

Puun polton päästöihin, etenkin niin sanotussa puun pienpoltossa, perehdyttiin niin eurooppalaisilla teknisillä päivillä kuin myös suomalaisten nuohoojien täydennyskoulutuspäivillä. Pienhiukkaspäästöillä on merkittäviä terveys- ja ilmastovaikutuksia. Päästöjen vähentäminen on haastavaa, sillä hiukkaset ovat polttoprosessissa muutostilassa ja hyvinkin pienet muutokset palamisolosuhteissa vaikuttavat päästöihin.

Yhtä yksinkertaista ratkaisuja puun polton hiukkaspäästöjen vähentämiseen ei valitettavaksi ole, sillä prosessi on kovin monimutkainen.

– Siinä tarvitaan savukaasupuhaltimia, erilaisia säätölaitteita sekä antureita sekä laitteistoja, jotka ohjaavat käyttäjää. Nykyistä edullisempia hiukkaspuhdistimia olisi myös saatava markkinoille, FT, dosentti Jarkko Tissari Itä-Suomen yliopistolta sanoi.

Jokainen käyttäjä voi myös vaikuttaa pienhiukkaspäästöihin polttamalla omassa tulisijassaan vain puhdasta, kuivaa ja oikean kokoista polttopuuta. Johtava tutkija Eija Alakangas VTT:ltä muistuttaa, että sopivin polttopuun kosteus on 15–20 %.

Johtava tutkija Eija Alakangas VTT

– Polttopuun oikea koko on puolestaan tärkeä erityisesti kamiinoissa sekä kiukaissa pölypäästöjen vähentämiseksi, Alakangas sanoi.

Jarkko Tissari kertoi, että polttoprosesseissa hiukkaset ovat jatkuvassa muutostilassa: niiden pitoisuus, koko ja koostumus muuttuvat, mikä vaikeuttaa hiukkasten mittaamista ja päästöjen hallintaa. Lisäksi hiukkaspäästöt muuntuvat vielä ilmakehässä, mikä myös pitäisi ottaa huomioon.

– Vaikka puun polttomäärät ovat merkittäviä, pienpoltto on lähes ainoa vielä yleisesti sääntelemätön päästölähde Euroopassa. Vähentämistä vaikeuttaa, että pienhiukkaspäästöihin vaikuttavia tekijöitä on paljon.

Pienpoltto on lähes ainoa vielä yleisesti sääntelemätön päästölähde Euroopassa.

Muun muassa polttolaitetyyppi, puulaji, puun kosteus, sääolosuhteet ja käyttötapa vaikuttavat merkittävästi päästöihin. Jo hyvin pienet muutokset palamisolosuhteissa näkyvät päästöissä.

Hiukkaspäästöt voidaan Tissarin mukaan karkeasti jakaa kolmeen osaan: nokeen, tuhkaan ja orgaaniseen aineeseen. Nokipäästöjen vähentämisessä on tärkeää, että liekkiä ei häiritä tai jäähdytetä, mutta happea palamiseen on riittävästi. Pienhiukkastuhkan määrään vaikuttaa muun muassa polttoaineen höyrystymislämpötila ja palamisolosuhteet tulipesässä sekä polttoaineessa olevan tuhkan määrä ja koostumus. Orgaanisia päästöjä muodostuu puun kaasuuntumistuotteista, mikäli palaminen on osin epätäydellistä.

Yhteistyö eri toimijoiden kesken on tärkeää

Jarkko Tissari totesi, että päästöjä voidaan vähentää parantamalla polttotekniikoita, vaikuttamalla tuhkan höyrystymiseen, oikeilla käyttötavoilla sekä myös tarvittaessa puhdistamalla hiukkaset savukaasuista. Prosessin monimutkaisuuden vuoksi päästöjen vähentämiseksi tarvitaan jatkossa savukaasupuhaltimia, erillisiä säätölaitteita ja anturointeja sekä laitteistoja, jotka ohjaavat käyttäjää. Hiukkaspuhdistimet tulevat Tissarin mukaan varmasti yleistymään, joskin vaatimukset ovat tällä hetkellä puhdistimille kovat: niiden pitäisi olla halpoja, helppoja käyttää ja puhdistaa, pienikokoisia, tehokkaita puhdistimina sekä soveltua hyvin eri kokoisiin ja tyyppisiin laitteisiin.

– Puunpolttolaitteiden pienhiukkaspäästöjen vähentämisessä on edettävä kaikin mahdollisin keinoin tutkijoiden, viranomaisten, laitevalmistajien ja käyttäjien yhteistyöllä, Tissari toivoo.

www.nuohoojat.fi

EK

Jaa artikkeli

Aiheesta Tapahtumat

Sisäilmauutiset on Sisäilmayhdistyksen julkaisema puolueeton ja riippumaton asiantuntijalehti.

© Sisäilmauutiset 2017