Ennakoinnilla voidaan estää koulujen sisäilmaongelmia

Uusien tutkimusten mukaan koulujen sisäilmaongelmia voidaan estää pahenemasta, jos rakennusten kunnossapitoon ja ennakoivaan korjaamiseen käytetään nykyistä enemmän resursseja. Rakennuksia kannattaa tutkia aina kokonaisuutena ja rakennuksen osatutkimuksia pitäisi välttää. Laajojen korjaustoimenpiteiden rinnalla kannattaa pohtia myös uudisrakentamisen vaihtoehtoa. Näin todetaan äskettäin julkistetussa AVATER , Avaimet terveelliseen ja turvalliseen rakennukseen -hankkeen loppuraportissa.

Tutkimusraportin mukaan valtaosa kunnista arvioi koulujensa sisäilmatilanteen parantuneen. Kuitenkin yhä 10–30 % kunnista kokee koulujensa sisäilmatilanteen hankalaksi tai jopa vaikeaksi. Kävi myös ilmi, että suurimmalla osalla ei ole riittävästi sisäilma-asioihin liittyvää asiantuntemusta ja osaamista. Vain kolmanneksella kunnista on ohjeistusta tai yhtenäiset periaatteet arvioida sisäilma-asioihin liittyvien toimenpiteiden kiireellisyyttä. Arviot perustuvat kyselyyn ja haastatteluihin, jotka tehtiin kuntien sisäilma-asioista vastaaville tahoille.

Rakennuksen terveydellisen merkityksen ja toimenpiteiden kiireellisyyden arviointi pitäisi tehdä asiantuntijaryhmässä.

Tutkijat korostavat, että rakennuksen terveydellisen merkityksen ja toimenpiteiden kiireellisyyden arviointi pitäisi tehdä asiantuntijaryhmässä. Ryhmään voivat kuulua esimerkiksi terveystarkastaja, rakennuksen kuntotutkija sekä lääkäri. Olennaista on, että asiantuntijaryhmän jäsenet tuntevat hyvin altistumisolosuhteet, mutta myös rakennuksen käyttäjien terveyteen liittyvät asiat. Asiantuntijoiden on oltava mukana päätettäessä rakennukselle tehtävistä toimenpiteistä.

Ennakoivassa kiinteistönpidossa tarvitaan jatkuvaa tiedonkeruuta

Eri toimijoiden roolit ja vastuut sisäilmaongelmien ratkaisemisessa ovat myös paikoin epäselviä. Osassa kunnista sisäilmaongelmien ratkaisemiseen on kehitetty yksityiskohtainen prosessikuvaus, jossa eri toimijoiden roolit ja vastuut on selkeästi määritelty. Näin pitää tehdä kaikissa kunnissa. Rakennuskannan hallintaa tukee yhtenäinen sähköinen järjestelmä, johon kaikki rakennusta koskevat tiedot dokumentoidaan. Sen avulla tiedot saadaan välittymään sujuvasti kaikille vastuussa oleville toimijoille.

Jatkuva tiedonkeruu on tärkeää myös ennakoivassa kiinteistönpidossa. Tähän tarvitaan toimintamalli, jossa rakennuksesta saatavaa tietoaineistoa tiivistetään ja analysoidaan hyödynnettävään muotoon. Tiedon keräämiseen kannattaa ottaa mukaan rakennuksen käyttäjät, siivoushenkilöstö ja kiinteistönhuolto.

Toimintamalleista hyötyvät erityisesti kiinteistönomistajat.

AVATER -hankkeessa kehitettiin myös kosteudenhallinnan perehdytyskoulutusta rakennustyöntekijöille sekä päivitettiin terveen talon toteutuksen kriteerejä. Rakennushankkeisiin kehitetyillä toimintamalleilla pyritään siihen, että sekä uusissa rakennushankkeissa että korjaushankkeissa onnistutaan. Toimintamalleista hyötyvät erityisesti kiinteistönomistajat. Lisäksi loppuraportissa esitetään suosituksia erilaisiin käyttöä turvaaviin toimenpiteisiin, kuten ilmanpuhdistimiin, korjausten jälkeiseen siivoukseen ja tiivistyskorjauksiin.

Tutkimuksella oli tosi sankka tekijäjoukko

Avaimet terveelliseen ja turvalliseen rakennukseen (AVATER) – loppuraportin ovat tehneet Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Tampereen teknillinen yliopisto (TTY) ja Kuntaliitto. Hanke toteutettiin osana valtioneuvoston vuoden 2015 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Hanketta ohjasi sosiaali- ja terveysministeriö. Tekijöiden luettelo on kunnioittavan pitkä: Anne Hyvärinen, Tero Marttila, Paavo Kero, Juha Pekkanen, Sari Ung-Lanki, Jussi Lampi, Hanna Leppänen, Kaisa Jalkanen, Mari Turunen, Ulla Haverinen-Shaughnessy, Petri Annila, Jommi Suonketo, Jussi Niemi, kaikki tunnettuja nimiä sisäilmaan ja rakentamisen tutkimuksen alueelta. Laajan tutkimuksen eri vaiheissa on mukana ollut vielä suurempi joukko alan asiantuntijoita kuntien ja valtion virkakunnasta tutkijoihin ja käytännön työtä tekeviin.

Hankkeen loppujulkaisu Avaimet terveelliseen ja turvalliseen rakennukseen (AVATER) löytyy täältä

Merkittäviä osia tutkimuksen tuloksista on päässyt jo aiemmin julkisuuteen mm. sisäilmastoseminaareissa ja lehdissäkin.

Tärkeimpiä hankkeen suosituksista

Raportin 127 sivuun mahtuu paljon ja monipuolisia johtopäätöksiä ja suosituksia. Niitä on niin paljon, että niihin joudutaan varmaan palaamaan vielä useampaan kertaan myöhemmin. Seuraavassa on kuitenkin muutamia tärkeimpiä niistä.

• Kosteusvaurioiden terveyshaitat ovat ilmeisiä. Rakennusten kosteusvauriot ovat hengitystieoireiden ja astman riskitekijä, mutta ei ole tiedossa, mitkä tekijät ja millä mekanismilla ne aiheuttavat haitallisia terveysvaikutuksia. Jotta voidaan ennaltaehkäistä terveyshaittoja, rakennusten kosteusvauriot tulee korjata ja näiden synty ennalta ehkäistä. Valtaosa kunnista arvioi koulujen sisäilmatilanteen hyväksi ja kokee, että ongelmien hallinnassa onnistutaan hyvin. Kuitenkin noin 10 – 30 prosentissa kuntia tilanne koetaan haastavaksi tai jopa vaikeaksi, ja ongelmia voi olla useilla sisäilmaongelmien hallinnan eri osa-alueilla. Selkeät kriteerit terveydellisen merkityksen arvioimiseksi puuttuvat. Valtaosalla kunnista ei ole myöskään ohjeistusta tai yhtenäisiä periaatteita useiden eri korjauskohteiden väliseen priorisointiin. Myös pitkän tähtäimen suunnitelmien tekemisessä ja ennaltaehkäisevässä toiminnassa on puutteita. Kunnilla on lisäksi ongelmia paitsi toimijoiden välisessä yhteistyössä myös sisäisessä ja ulkoisessa viestinnässä.

• Terveydellisen merkityksen ja toimenpiteiden kiireellisyyden arvioinnin tulee perustua kokonaisvaltaiseen altistumisen arviointiin, jossa huomioidaan paitsi altistumisen voimakkuus ja todennäköisyys myös altistumisen toistuvuus. Rakennukset tulee tutkia kokonaisuutena. Arvioinnissa tulee huomioida myös käyttäjien kokemat olosuhdehaitat, oireet ja sairastaminen. Koettujen haittojen, oireiden ja sairastavuuden poikkeava esiintyminen voi korostaa toimenpiteiden kiireellisyyttä.

• Altistumisen arviointiin, toimenpiteiden määrittelyyn ja priorisointiin tarvitaan lisää ohjeistusta. Tähän luovat hyvän pohjan Työterveyslaitoksen altistumisolosuhteiden arviointimallin (2016) periaatteet. Terveydellisen merkityksen ja kiireellisyyden arviointia tulisi tehdä asiantuntijaryhmässä, joka tuntee hyvin altistumiseen ja käyttäjien terveyteen liittyvät asiat. Tämä voi olla esimerkiksi kuntotutkijan, terveystarkastajan ja lääkärin muodostama työryhmä. Myös päätökset rakennukselle tehtävistä toimenpiteistä olisi suositeltavaa tehdä useamman tahon yhteistyönä niin, että asiantuntijat, jotka ovat perehtyneet rakennuksen altistumisolosuhteisiin ja käyttäjien terveyteen, ovat esittelemässä rakennuksen terveellisyyteen vaikuttavat seikat. Rakennusten kuntotutkimukset ovat tärkeä osa käyttäjien altistumisen arviointia ja niistä laadittujen raporttien on oltava käyttökelpoisia terveydellisen merkityksen arviota tekevälle eli esimerkiksi terveystarkastajan ja lääkärin muodostamalle työparille. Kuntotutkijoille tulee täsmentää, että havaintojen merkitystä altistumisen kannalta arvioidaan raportissa konkreettisesti ja kohdekohtaisesti ja tutkimuksen tilaajalle annetaan yksiselitteisiä jatkotoimenpide-ehdotuksia. Kuntotutkimukset on ohjeistettu ja raporttipohja on julkaistu Ympäristöministeriön Ympäristöoppaassa 2016. Myös lääkäreille tarvitaan lisää ohjeistusta ja koulutusta terveydellisen merkityksen arviointiin ja kouluterveydenhuollon roolia tulee täsmentää.

– Sisäilma-asioiden hoitoon liittyvää osaamista kunnissa/maakunnissa on lisättävä. Myös oikea-aikainen ja aktiivinen ulkoinen viestintä ja luottamuksen rakentaminen on tärkeä osa prosessia.

Ohjeistusta tarvitaan etenkin sisäilmaongelmien selvittämisen prosessin alkuvaiheeseen, jotta saadaan luotua hyvä toimintarutiini tavanomaisten ja helppojen tapausten nopeaan hoitamiseen.

Tämänhetkinen ohjeistus painottuu vaikeisiin tapauksiin ja sopii paremmin isoille toimijoille. Erityisesti rehtorit tarvitsevat koulutusta ja tukea rooliinsa koulujen sisäilmaongelmien hallinnassa. Myös opettajat, muu henkilökunta, oppilaat ja heidän vanhempansa tarvitsevat tietopaketin siitä, miten toimia ja mitä odottaa, kun koulussa epäillään tai on havaittu sisäilmaongelmia.

• Rakennusten kunnossapitoon ja ennakoivaan korjaamiseen tulisi panostaa nykyistä enemmän.
Rakennusten tutkimisessa tulisi tarkastella rakennusta aina kokonaisuutena ja rakennuksen osatutkimuksia tulisi välttää. Laajojen korjaustoimenpiteiden rinnalla tulisi pohtia myös uudisrakentamisvaihtoehtoa. suosituksia ennakoivaan kiinteistönpitoon
Jatkuvaan tiedonkeruuseen tulee luoda toimintamalli ja kertyvää tietoaineistoa täytyy tiivistää ja analysoida. Rakentamisvaiheessa kertyvä tietoa tulee siirtää nykyistä paremmin käyttövaiheeseen.

Eri käyttäjäryhmät (käyttäjät, siivoajat, kiinteistönhuolto, isännöitsijä, kiinteistöpäällikkö) tulisi ottaa mukaan tiedonkeräämiseen. Rakennuksen huollosta vastaava taho tulee ottaa mukaan laatimaan rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjetta. Tarvitaan digitaalisten palveluiden kehittämistä ja käyttöönottoa kiinteistönpitoon liittyvän tiedon keräämiseen ja hallintaan.

• Tavoitteena on oltava terve talo. Kosteusvauriokorjaamisen erityisammattiosaamista ja asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksia on viety ansiokkaasti eteenpäin Suomessa viime vuosina. Kestävän, laadukkaan, terveellisen ja ennaltaehkäisevän rakentamisen edistämiseksi kosteudenhallinnan perusosaamista tulee kuitenkin edistää myös muiden kuin kosteusvaurioihin erikoistuneiden osaajien keskuudessa. Hankkeessa on siksi kehitetty:
• Kosteudenhallintakoulutusta rakennustyöntekijöille
• Terveen talon toteutuksen kriteerejä (erityisesti) rakennuttajille
• Tietoa päättäjille

Kosteudenhallintakoulutus on suunniteltu korttikoulutukseksi, jonka ympärille tavoitellaan liittyvän tulevaisuudessa myös kaupallista koulutustoimintaa. Terveen talon toteutuksen kriteerit pyritään jatkossa kehittämään Rakennustiedon ohjekorteiksi.

• Määräysten minimitason (sisäilmastoluokan S3) mukainen rakennuskin tulee rakentaa toimivaksi ja terveelliseksi, mutta Terveen talon toteutuksen kriteereillä pyritään korkeampaan vaatimustasoon ja samalla minimoimaan toteutukseen liittyviä riskejä.

Kriteerit ja suositukset ovat uusinta tietoa hyödyntävä tarkastuslista, jonka avulla rakennuttaja voi varmistaa terveen talon
toteutuksen. Kriteeristö määrittelee osaltaan hyvää rakennustapaa ja luo yhteisiä pelisääntöjä. Pelkkä sisäilmastoluokan valinta ei välttämättä ole riittävän tarkkaa tavoitteiden asettamista. Tavoitearvot tulisi asettaa olosuhteille, koska näin tieto kulkee paremmin uudisrakennus- tai korjaushankkeen eri osapuolille ja rakennukselle sekä sen käyttötarkoitukselle sopivia tavoitearvoja voidaan valita eri sisäilmastoluokista. Terveen talon toteutuksen kriteerit ohjaavat määrittelemään sellaiset toimenpiteet, joilla tavoitteiden toteutuminen varmistetaan.

• Terveen talon toteutuksen kriteereihin tehdyt päivitykset tulee arvioida asiantuntijaryhmän kesken ja muokata sen jälkeen uusiksi Rakennustiedon ohjekorteiksi korvaamaan aiemmat vuosina 2003 ja 2004 julkaistut RT -ohjekortit. Terveen talon toteutuksen kriteerejä suositellaan työkaluksi etenkin rakennuttajille. Kiinteistö- ja rakennusalalla toimivat suunnittelutoimistot, urakointiyritykset, konsultit ja muut organisaatiot voivat sisällyttää kriteerit osaksi omia toimintaohjeitaan.

Kosteudenhallintakoulutuksen jatkohanke on myös jo käynnissä ja pilottikoulutukset suoritetaan vuoden 2017 syksyllä. Koulutuksen vaikuttavuutta ja koulutustilaisuuksista kerättävää palautetta analysoimalla voidaan tarvittaessa tehdä parannuksia koulutuspaketin sisältöön.

Pyrkimyksenä on, että koulutuksen toimintamalli pilotoidaan, pilottikohteista kerätty kokemus ja tulokset julkaistaan, minkä jälkeen toimintamalli otetaan yleiseen käyttöön. Kosteudenhallinnan laadunvarmistukseen tehty konkreettinen satsaus tuottaa lisäarvoa hankkeen kaikille osapuolille. Yhdenkin virheen välttäminen voi säästää koko henkilöstön kouluttamiseen käytetyn
rahasumman ja ennaltaehkäistä tulevien käyttäjiä terveyshaitoilta.

Eräs keskeisempiä haasteita on varmistaa, että kaikki rakennustyömaalla työskentelevät osallistuisivat koulutukseen. Toimintamalli olisi siksi saatava yhtä yleiseksi kuin työturvallisuuskortin suorittaminen on nykyään.

• Kosteus- ja homevaurioiden oikea siivous ja irtaimiston puhdistus on tärkeää. Työterveyslaitoksen siivousohjeistus (2016) on melko yleisesti käytössä erityisesti julkisissa kiinteistöissä. Se on suunnattu tilanteisiin, joissa vauriot ovat laajoja tai muuten vakavia. Oikein toteutettu siivous ja irtaimiston puhdistus ovat tärkeä osa hyvin toteutettua korjaushanketta, mikä edesauttaa tilojen käyttäjien palaamista korjattuihin tiloihin. Kaikissa ohjeissa linjataan, että desinfiointiaineiden
käyttöä ei suositella. Niiden käyttöä voidaan harkita erityistilanteissa, kuten viemärivahinkojen yhteydessä.

Olemassa olevan ohjeistuksen lisäksi tarvitaan kuitenkin lisää ohjeistusta asuntokohteille sekä isännöitsijöille ja taloyhtiöille sekä lievemmille kosteus- ja homevauriotapauksille ja muille sisäilmaongelmille. Irtaimiston uusimisen periaatteita tulee täsmentää.

Lisäksi tulisi varmistaa, että myös yksityishenkilöille olisi tarjolla asianmukaista ja laadukasta siivouspalvelua.

EK

Lue myös: Anne Hyvärinen tutkimusprofessoriksi THL:ään

Jaa artikkeli

Aiheesta Homeongelmat

Sisäilmauutiset on Sisäilmayhdistyksen julkaisema puolueeton ja riippumaton asiantuntijalehti.

© Sisäilmauutiset 2017