Mitä tehdä kun ihminen oireilee? Onko vikaa ihmisessä?

Ihmisten usein voimakas oireilu kosteus- ja homevaurioituneissa rakennuksissa on lääkäreille käytännössä vaikeasti ratkaistava kysymys. Onko vikaa talossa vai oireilijoissa? Monet saavat oireita jo lyhyestä kertakäynnistä ja toiset taas voivat työskennellä näissä tiloissa vuosikausia täysin oireettomina. Miten otetaan huomioon se, että

Professori Ville Valtonen

Ihmisten usein voimakas oireilu kosteus- ja homevaurioituneissa rakennuksissa on lääkäreille käytännössä vaikeasti ratkaistava kysymys. Onko vikaa talossa vai oireilijoissa? Monet saavat oireita jo lyhyestä kertakäynnistä ja toiset taas voivat työskennellä näissä tiloissa vuosikausia täysin oireettomina. Miten otetaan huomioon se, että ihmiset ovat erilaisia?

Kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamista oireista ja niiden tutkimisesta ja syistä kertoo tässä HUS:n infektiosairausyksikön ylilääkärin toimesta toissa vuonna eläkkeelle jäänyt professori Ville Valtonen.Hän on kohdannut monia potilaita näissä ongelmissa. Professori Ville Valtosen muista toimista on lisää toisessa artikkelissa.

Professori Ville Valtonen on tehnyt vuosia työtä myös näiden kysymysten parissa ja on vielä omien sanojensa mukaan ”löyhästi” mukana Mirja Salkinoja-Salosen työryhmässä. Professori Salkinoja-Salonen taas on mukana TOXTEST-projektissa, jossa haetaan ratkaisua ongelmarakennusten toksiinien tutkimiseen. Ville Valtonen itse ei kuulu mihinkään viralliseen työryhmään, mutta on joutunut perehtymään paljon homesairauksien aiheuttamiin sekundaarisiin infektio-ongelmiin ja sairauksiin HYKS:n infektioklinikan ylilääkärinä. Vaikka hän on jo eläkkeellä, hänen yksityisvastaanotolleen on tullut paljon homesairaita monien kollegojen ja Homepakolaiset ry:n lähettäminä. Osa potilaista on hakeutunut vastaanotolle saatuaan vinkkejä netistä.

Ville Valtonen korostaa, että homeet ja muut kosteusvauriomikrobit voivat aiheuttaa ihmiselle oireita lähinnä kolmella eri mekanismilla, joko hometoksiinien välityksellä, tai homeiden ja muiden kosteusvauriomikrobien aiheuttamilla allergis-immunologisilla mekanismeilla tai sitten sekundaarisilla infektioilla, jotka yleensä ilmenevät toistuvina poskiontelo- ja keuhkoputken tulehduksina.

Ihmiset ovat erilaisia

Ihmisten alttiudessa saada home- ja kosteusvauriosairaus on suuria eroja, joiden syistä tiedetään vielä melko vähän, mutta on paljon teorioita, toteaa Valtonen. Ensinnäkin tiedetään yllättävän vähän, miksi allergiset sairaudet ovat ylipäänsä olleet nousussa etenkin länsimaissa viime vuosikymmeninä. Selitykseksi tarjotaan länsimaiden liian hygieenistä elämäntapaa etenkin lapsuudessa, jolloin immuunivaste kehittyy.

Siihen kysymykseen, miksi jotkut potilaat saavat esim. astman, toiset potilaat erilaisia neurologisia oireita ja jotkut potilaat reumaattisia oireita ja sairauksia, on esitetty selityksenä sitä, että monet näiden sairauksien alttiusgeeneistä sijaitsevat kromosomi 6:ssa ns. HLA-alueella, kertoo Valtonen. Jos potilaalla on esimerkiksi HLAB27 geeni, niin potilas reagoi homeiden ja kosteusvauriomikrobien aloittamaan tulehdusreaktioon sekä niihin tuleviin sekundaarisiin bakteeri-infektioihin ”selkärankareumaattisella” tulehdusreaktiolla ja niihin liittyvillä kliinisillä oireilla.

HLA-alueelta löytyy paljon alttiusgeenejä myös monille muille immuunisairauksille kuten esim. reumasairauksille, neurologisille sairauksille ja muillekin autoimmuunisairauksille, kertoo Valtonen. Toisin sanoen ihmisten välillä on varmuudella olemassa geneettisiä eroja saada erilaisia immuunisairauksia. Toisaalta on olemassa paljon suojaavia geenejä ja -mekanismeja, joiden avulla ihminen ei saa immuunisairautta, vaikka hänellä olisi sille alttiusgeeni ja laukaiseva infektio. Näitä mekanismeja tutkitaan paljon ja vaikuttaa siltä, että lapsuuden infektioilla ja immuunivasteen kehittymisellä on suuri merkitys myös tässä asiassa, arvelee Ville Valtonen.

Oireilevien on syytä välttää turhaa altistumista

Ville Valtonen korostaa, että mikäli potilaalle on jo kehittynyt silmien ja hengitysteiden ärsytysoireita hänen altistuttuaan homeille, on ehdottomasti syytä välttää lisäaltistuksia eli pysyä poissa ”sairaista rakennuksista”. Mikään siedätyshoito tai oireita lieventävä lääkehoito ei toimi ja seurauksena on lopulta vakava homesairaus, mikä sitten ilmenee ärsytysoireiden lisäksi usein astmana, reumaoireina tai neurologisina kipuoireina. Pitkään jatkunut homealtistus ärsytysoireineen voi ehkä myöhemmin lisätä myös syöpäsairauksien määrää, mutta siitä ei ole vielä hyvää tutkimusnäyttöä, hän toteaa.

Mikäli potilas astuessaan johonkin rakennukseen havaitsee ärsytysoireiden pahenevan ja vastaavasti oireet lievenevät hänen ollessaan poissa kyseisestä rakennuksesta, on syytä kartoittaa rakennuksen mahdolliset kosteusvauriot ja sisäilman puhtaus, sanoo Valtonen. Jos rakennuksessa on ollut selvä kosteusvaurio, esim. katto on vuotanut tai sateella ikkunoista on tullut vettä sisään tai on ollut putkirikko tai on näkyvää hometta seinillä, ikkunakarmeissa tai katossa tai lattialla, on selvää, että rakenteet ovat kastuneet ja niihin tulee varmasti ajan kuluessa hometta ja muita kosteusvauriomikrobeja. Homeet erittävät lukuisia myrkkyjä ja ne rikkovat ihmisen limakalvoja sekä altistavat sekundaarisille infektioille, mikä ilmenee usein toistuvina poskiontelotulehduksina henkilöillä, joilla niitä aikaisemmin on ollut vähän. Sitten osa potilaista kehittää astmaoireita, osa reumaattisia ja osa neurologisia oireita, Valtonen korostaa. Harvoin potilas saa kaikkia näitä oireita. Monille homepotilaille kehittyy poikkeuksellisen herkkä hajuaisti, joka on luonnon puolustusmekanismi ja jonka tehtävänä on varoittaa potilasta siitä, ettei mene rakennukseen, jossa on homeen hajua.

Monikemikaaliyliherkkyys tulee noin puolelle homepotilaista ja sillä tarkoitetaan huonoa sietokykyä voimakkaille hajuvesille, hajusteille, tuoreille maalipinnoille, tuoreille painotuotteille, monille vaatteiden väriaineille, tupakansavulle ja muille saasteille sekä pölyille, kertoo Valtonen. Potilas ei esimerkiksi pysty olemaan samassa huoneessa henkilön kanssa, joka käyttää voimakkaita hajuvesiä jne.

Hyvää diagnostista testiä ei vielä ole

Perusongelma homesairauksissa on Valtosen mukaan hyvän diagnostisen testin puute. Oikeastaan ainoa keino on kuunnella ja uskoa potilaan kertomusta siitä, miten oireet ovat tulleet ja niiden liittyminen homealtistukseen yms. Altistuskokeita tehdään hyvin vähän, osin eettisistä syistä johtuen. Epäilemättä nykyinen vilkas tutkimus tuottaa lähivuosina parempia diagnostisia testejä, jolloin homesairauksien diagnostiikka tarkentuu ja potilaat pääsevät eroon siitä ”psykiatrisesta” leimasta, että heillä on somaattinen sairaus eikä heitä ei uskota. Tässä kohden Ville Valtonen korostaa oppineensa jo nuorena lääkärinä ymmärtämään, että potilas on itsensä paras asiantuntija.

TOXTEXT- hanke epäilemättä tuottaa tietoa, mitkä rakennukset ovat kosteusvaurioituneita, sanoo Valtonen, mutta yksittäisen potilaan kohdalla se ei välttämättä auta, koska huomattava osa rakennuksen käyttäjistä on oireettomia. Lisäongelma on siinä, että homerakennuksen korjaaminen ei enää välttämättä auta hyvin herkkiä homepotilaita, jotka edelleen saavat oireita korjatussakin rakennuksessa, hän sanoo. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kosteusvaurioita kannattaisi korjata, koska sillä estetään vielä oireettomien potilaiden muuttumista kroonisesti oireileviksi, mutta yllättävän vähän korjaaminen auttaa jo herkistyneitä potilaita, ehkä sieni-itiöiden ja kemikaalien jäämien takia korjatussa rakennuksessa. Joka tapauksessa tästä seuraa, että herkistyneet potilaat leimataan entistä enemmän ”psykiatrisiksi” tapauksiksi, koska he saavat oireita korjatussa rakennuksessa, jossa valtaosa henkilöistä ei saa oireita, sanoo Valtonen.

Tulevaisuudessa voi tulla yhteiskunnalle kallis lasku, kun nykyinen nuori polvi altistuu homeille kosteusvaurioituneissa päiväkodeissa ja kouluissa ja aikuisiässä heidän on vaikeata työskennellä monissa julkisissa rakennuksissa, sanoo Ville Valtonen. Jotain pitäisi tehdä meidän rakennustyylillemme, betonielementit ja niiden täyte- sekä saumausaineet kastuvat sateella ja tasakattorakennuksia ei saada vesitiiviiksi ja samalla rakennetaan energiatiiviitä rakennuksia, joista homemyrkyt eivät pääse ulos jne. Esi-isämme, jotka rakensivat harjakattoisia hirsirakennuksia, jotka hengittivät ja kestivät ilmastoamme, olivat ehkä parempia kuin nykyiset rakentajamme ja suunnittelijamme, arvelee Valtonen.

Esko Kukkonen

Jaa artikkeli

Aiheesta Lehdestä poimittua

Sisäilmauutiset on Sisäilmayhdistyksen julkaisema puolueeton ja riippumaton asiantuntijalehti.

© Sisäilmauutiset 2017