Siivous on kontaktilaji

 Sisäilmaston kannalta tärkeimpinä pidetään ilman laatua ja oikeaa lämpötilan hallintaa. Sisäilman laatuun ja ennen kaikkea sen puhtauteen vaikuttaa oleellisesti myös huonetilan siivous. Kysyimme jyväskyläläiseltä tohtori Tuula Suontamolta, kuinka pitäisi siivota. Pinnoille laskeutuneesta pölystä nousee huoneilmaan hiukkasia, jotka huonontavat merkittävästi ilman

 Sisäilmaston kannalta tärkeimpinä pidetään ilman laatua ja oikeaa lämpötilan hallintaa. Sisäilman laatuun ja ennen kaikkea sen puhtauteen vaikuttaa oleellisesti myös huonetilan siivous. Kysyimme jyväskyläläiseltä tohtori Tuula Suontamolta, kuinka pitäisi siivota.

Pinnoille laskeutuneesta pölystä nousee huoneilmaan hiukkasia, jotka huonontavat merkittävästi ilman laatua. Huonosti toimitettu siivous voi pahimmillaan aiheuttaa oikean hiukkasryöpyn sisäilmaan. Tästä on vuosien mittaan tehty monia paljastavia tutkimuksia.

Filosofian tohtori Tuula Suontamo on puhtausalan vahva ammattilainen. Hän on jo vuosia tutkinut puhtautta, kehittänyt siivouskäytäntöjä ja kouluttanut alan ammattilaisia.

– Tärkeintä sisäilman kannalta on siivouksen säännöllisyys ja riittävä siivoustaajuus, Suontamo toteaa.

– On muistettava, että mihin tahansa pöly kerääntyy, niin se tulee sieltä aina ajan mittaan sisäilmaan. Siivouskertojen vähentäminen lisää pinnoille laskeutuneen ja sieltä ilmavirtausten mukana ilmaan nousevan pölyn määrää. Sisäilma kärsii varsinkin yläpölyjen eli silmän ulottumattomissa oleville pinnoille kertyneiden pölyjen liian harvoin tehtävästä poistamisesta.

Geeliteippinäytteen ottaminen opettajainhuoneen pöydästä. Kuva: Balan Pillai.

Suontamo on huomannut koulutusreissuillaan, että siivota voidaan hyvinkin erilaisilla käytänteillä. Eroja on esimerkiksi koululuokkien siivousajankohdassa. Aika monessa koulussa opetustilat siivotaan välittömästi oppitunnin päättymisen jälkeen, mikä ei ole paras mahdollinen ajankohta. 

– Tuolloin hiukkaspöly on suurimmaksi osaksi vielä ilmassa, josta se laskeutuu pinnoille vasta siivouksen jälkeen. Seuraavana aamuna oppilaiden tulo nostaa pölyn taas ilmaan ja luokan sisäilman laatu huononee. Aamusiivous pari tuntia ennen oppilaiden tuloa tekisi opetustilasta puhtaamman.

– Monessa koulussa opetustilat siivotaan välittömästi oppitunnin päättymisen jälkeen, mikä ei ole paras mahdollinen ajankohta. Tuolloin hiukkaspöly on suurimmaksi osaksi vielä ilmassa, josta se laskeutuu pinnoille vasta siivouksen jälkeen, Tuula Suontamo sanoo. Kuva: Tarja Kujala.

 

Ylätasojen siivoaminen on tärkeää

Ylätasojen pyyhinnässä erilaiset ”strutsin sulat” ja vastaavat ovat Tuula Suontamon mukaan yleistyneet, eikä vähiten niiden nopeuden ja helppouden takia. Vaarana on kuitenkin se, että huolimattomasti käytettynä ne nostavat pölyä ilmaan runsaasti. Myös pölynimurit huonontavat sisäilmaa, koska imureiden poistoilma voi nostaa tielleen osuvat pölykerrokset ilmaan.

– Eräiden selvitysten mukaan paras menetelmä pintojen pölynpoistoon olisi nihkeä mikrokuitupyyhintä, Suontamo sanoo. 

– Ylätasojen pyyhintään voidaan käyttää taittovarsivälineitä, jos ylätasot vain olisivat vapaita eikä niillä säilytettäisi kaikenlaista ”roinaa”.

Yksi tärkeä tekijä siivouksen pölynhallinnassa on siivoojan kiireinen liikkuminen puhdistettavassa tilassa. Kovasti touhuamalla jo siivoojan omat liikkeet aiheuttavat pölyn nousua ilmaan. Siivouksesta säästäminen ja siivoustyön kiristyvä mitoitus ikään kuin pakottavat työskentelemään ripeästi, suorastaan hosumalla. Lopputulos olisi kuitenkin parempi, jos siivous tehtäisiin rauhallisesti ja vailla muita häiriöitä.

– Esimerkiksi toimistojen siivous työaikana ei ole paras lähtökohta sisäilman laadun kannalta kunnon siivoamiselle, Suontamo korostaa.

Työnohjaus on tärkeää

Suontamo kertoo, että kansainvälisissä tutkimuksissa on vuosia sitten todettu siivoustyön ohjaajan panoksen ja ammattitaidon olevan laadun kannalta tärkein tekijä siivoustarjouksia arvioitaessa. Se ratkaisee, kuinka hyvin siivous asiakkaan kannalta toimii.

– Siivoustyön ohjaajien tulee tuntea menetelmät sekä laitteiden ja koneiden käyttö. Lisäksi heidän on osattava neuvoa ja ohjata työntekijöitään, perehdyttää uudet siivoojat tehtäviinsä ja tukea heitä. Ohjaajan tulee olla mahdollisimman paljon siivoojien tavoitettavissa. Valitettavasti aivan liian usein siivoustyön ohjaajan aika menee sairauspoissaolojen seurauksena sijaisten hankintaan. 

Tämä on Suontamon mielestä työtehtävä, joka voitaisiin ulkoistaa ja vapauttaa ohjaajat tekemään sitä, mihin he ovat saaneet koulutuksensa eli siivouskäytäntöjen kehittämiseen.

Kysymykseen, ratkaiseeko laadun kemia vai koneet, Tuula Suontamo haluaa vastata tasapuolisesti – molemmat. Hänen mukaansa siivousalalla on viime vuosina tapahtunut paljon kehitystä sekä välineissä ja koneissa että siivouksen kemiassa. Pyrittäessä hyvään lopputulokseen työvälineiden tuleekin olla korkealaatuisia.

– Pelkillä tehokkailla koneilla ja muilla välineillä ei kuitenkaan aina saa parhainta puhtaustulosta. On osattava valita myös oikeat aineet ja pitää muistaa annostella ne oikein. Vastaavasti puhtautta ei saada aikaan pelkällä kemialla. Esimerkiksi biofilmin saa pois vain yhdistämällä kemian ja mekaanisen hankauksen. Puutteellinen mekaniikka on yksi syy biofilmin ja pinttymien syntymiseen.

– Pintojen pinttyminen havaitaan helposti, mutta näkymättömän biofilmin muodostuminen tapahtuu salakavalasti. Siinä onkin pinttymän ja biofilmin oleellisin ero, hän painottaa. 

Siivousalaa ei arvosteta

Tuula Suontamo korostaa mekaanisen työn tärkeää roolia. Pelkkä vesi ja hyvä siivousväline riittävät joskus, jos niitä käytetään oikein. Esimerkiksi pelkällä vedellä kostutettu mikrokuitupyyhe pitää biofilmin loitolla, jos pyyhintä on riittävän ”topakka”.

– Siivous on kontaktilaji, Suontamo toteaa.

Siivousalalle on viime vuosina tullut monia hyviä keksintöjä. Yhtenä parhaimmista hän pitää mikrokuituisten siivousvälineiden käyttöönottoa. Se on ollut viime aikojen tosi hyvä ja siivouksen tasoa mullistavasti nostanut keksintö.

Suontamo on pettynyt siihen, että siivousalaa ei ole koskaan oikein arvostettu. Ongelmana on se, että siivousta ei koeta tärkeänä, sen merkitystä ei ymmärretä eikä siihen panosteta. Asenne näkyy myös alan standardien puutteena. 

– Puhtausalalle ei ole jaksettu tehdä standardeja, joiden mukaan laatua voitaisiin paremmin arvioida puolueettomasti. Pohjoismainen standardi INSTA 800:2010 on ainoa ja sitä on ruvettu käyttämään ansiokkaasti myös Suomessa.

Sinällään standardi on hyvä, mutta Suontamon mielestä se korostaa liikaa pölyjä. 

– Standardissa on raja-arvot pintapölylle, mutta esimerkiksi kosketuspintojen hygienia ja biofilmi on unohdettu kokonaan.

Tärkeänä ja arvokkaana hän pitää silti viime vuosien kehitystä alalla. 

– Käytettävissä on erinomaisia siivousvälineitä ja mekaanista hankausta helpottavia koneita. Niiden tueksi on saatavissa erinomaisia puhdistusaineita. Työsuojelu- ja ympäristötoimenpiteet ovat selkeästi ohjanneet kehitystä parempaan. 

–Nyt olisi vain otettava seuraavaa askel kohti parempaa siivousta ja puhtaampaa sisäilmaa.

Teksti ESKO KUKKONEN


Tuula Suontamo aloitti puhtausalalla jo 1980-luvulla. Hän halusi jakaa kemian osaamistaan ja osoittaa, että kemian tiedoista on hyötyä meille kaikille. Intohimo puhtaustietouteen, soveltavan kemian opinnot, kokemus opettajana ja siivouskemian tutkijana yliopistossa loivat uranuurtajalle hyvän pohjan tutkimustiedon ja käytännön siivoustyön yhdistämiselle.

Vuodesta 1999 lähtien Suontamo työskenteli puhdistuskemian projektitutkijana Jyväskylän yliopiston kemian laitoksen soveltavan kemian osastolla. Ennen ryhtymistään yrittäjäksi vuonna 2005 (Tuula Suontamo Oy) hän oli mukana hankkeessa, joka kuului TEKESin Likaantumattomat pinnat -teknologiaohjelmaan.

www.suontamo.fi

Jaa artikkeli

Sisäilmauutiset on Sisäilmayhdistyksen julkaisema puolueeton ja riippumaton asiantuntijalehti.

© Sisäilmauutiset 2017