Indoor Air 2020 -konferenssi oli alun perin tarkoitus järjestää heinäkuun loppupuolella Etelä-Korean Soulissa, mutta maailmaa piinaava Covid19-pandemia pakotti järjestäjät aikataulumuutoksiin. Alkuun he pysyivät optimistisina ja suunnittelivat konferenssin järjestämistä normaalisti, kuitenkin siirtäen sen marraskuulle. Lopulta pandemian jatkaessa etenemistä parhaaksi ratkaisuksi katsottiin konferenssin järjestäminen verkkoalustalla 1. – 4. marraskuuta 2020.
Indoor Air -konferensseja on järjestetty jo vuodesta 1978 asti kahden tai kolmen vuoden välein, ja ne ovat sisäilma-alan kansainvälisen kattojärjestön ISIAQin (International Society of Indoor Air Quality and Climate) suurin konferenssisarja. Vuoden 2020 konferenssissa oli yhteensä 777 osallistujaa 40:stä eri maasta. Verkkoalustan kautta katsottaviin tuli yhdeksän pääluennon lisäksi 350 esitystä ja 234 posteriesitystä.
Kattava määrä esityksiä oli jaettu viiteen pääkategoriaan, jotka olivat: terveys/altistuminen, viihtyvyys/lähteet, partikkelit/kemia/suodatus, ilmanvaihto/simulointi ja monitorointi/muut.
Pääkategoriat olivat edelleen jaoteltu tarkemmin määriteltyihin osioihin aihealueittain. Terveys/altistuminen pääkategoriassa terveyteen liittyviä tutkimuksia oli sekä asuin- että kouluympäristöistä, ja näiden lisäksi aihealueina olivat biologisten ja kemiallisten epäpuhtauksien terveysvaikutukset sekä sisäilman laadun vaikutus kognitiiviseen terveyteen. Altistumista käsiteltiin VOC-yhdisteiden ja partikkelien osalta, ja tarkemmin perehdyttiin myös erilaisiin sisäympäristöihin sekä ilmateitse leviäviin infektioihin. Viihtyisyys/lähteet kategoriassa viihtyisyyttä käsiteltiin lämpöviihtyvyyden ja koetun sisäilman laadun kannalta. Epäpuhtauslähteiden osalta esillä olivat formaldehydi, VOC-yhdisteet, kuluttajatuotteet sekä emissiotestaukseen käytettävät menetelmät.
Partikkelit/kemia/suodatus kategoriassa esitykset käsittelivät partikkelien, mikrobien ja kemiallisten epäpuhtauksien lähteitä ja muodostumista, siirtymistä sekä altistumisriskejä. Näiden lisäksi esillä olivat myös kemiallisten yhdisteiden otsoni- ja hapettumisreaktiot. Ilmanpuhdistuksen ja suodatuksen osalta tutkimukset koskivat erilaisia systeemejä, niiden tehokkuutta sekä uusia menetelmiä ja materiaaleja.
Ilmanvaihto/simulointi kategoriassa ilmanvaihtoa käsittelevissä tutkimuksissa keskityttiin erilaisiin tiloihin, energiatehokkuuteen, ilmanjakamiseen, jäähdytykseen, kosteuden poistoon ja ilmanvaihdon vaikutukseen sisäilman laadulle. Simulointiin liittyvät tutkimukset tarkastelivat epäpuhtauksien kulkeutumista sisäilmassa sekä ulkoilman ja sisäilman välillä. Monitorointiin liittyen tarkasteltiin sisäilman laatua mittaavia sensoritekniikoita sekä dataanalytiikkaa. Muut aiheet pitivät sisällään rakennuksien ominaisuuksiin, valaistukseen, energiatehokkuuteen sekä ilmastonmuutokseen liittyviä tutkimuksia.
Esityksiä oli siis laajasti useista eri aihealuista. Tavanomaisista konferensseista poiketen esitykset ovat katsottavissa puolen vuoden ajan, mikä mahdollistaa kiinnostaviin esityksiin perehtymisen omaan tahtiin. Normaalisti useiden sessioiden päällekkäisyyksien vuoksi osan esityksistä joutuu jättämään väliin.
Vaikka konferenssi järjestettiin verkossa, se oli pyritty toteuttamaan mahdollisimman samankaltaiseksi tavanomaisten konferenssikeskuksissa järjestettävien tapahtumien kanssa. Liveesityksien jälkeen konferenssin verkkoalustalla oli mahdollista esittää kysymyksiä esittäjille chattoiminnon kautta, ja verkkoalusta muutenkin mukaili konferenssikeskusta auditorioineen, näyttelyhalleineen ja verkostoitumistiloineen. Aikaero kuitenkin hankaloitti live-esityksiin osallistumista, sillä konferenssipäivät alkoivat puoliltaöin suomen aikaa ja jatkuivat aamuun. Tästä johtuen pystyin seuraamaan esityksiä vain jälkikäteen, jolloin kysymyksien kysyminen ja vuorovaikutus reaaliajassa ei ollut mahdollista.
Kokonaisuudessaan verkkokonferenssi oli järjestetty onnistuneesti ja jään mielenkiinnolla seuraamaan minkälaisia vaikutuksia korona-ajalla on konferenssijärjestelyihin tulevaisuudessa. Hyviä puolia verkkotapahtumissa tämän kokemuksen perusteella ovat ajan ja rahan säästö erityisesti matkustuksen osalta, sekä vapaus katsoa esityksiä omien aikataulujen salliessa. Suuremmassa mittakaavassa verkkotapahtumilla olisi myös mahdollista vaikuttaa matkustamisen aiheuttamiin ilmastopäästöihin.
Verkkotapahtumassa jäin kuitenkin kaipaamaan ihmisten välistä vuorovaikutusta sekä uusiin kulttuureihin tutustumista. Konferenssien yhteydessä yleensä järjestetään useita oheistapahtumia, mikä mahdollistaa ihmisten tapaamisen myös työn ulkopuolisissa ympäristöissä. Näissä tilanteissa uusien ihmisten kanssa tulee keskusteltua myös työhön liittymättömistä asioista, ja näin muodostuva tuttavuus edistää vuorovaikusta myös työasioiden yhteydessä.
TUOMAS ALAPIETI
Tohtorikoulutettava
Aalto-yliopisto, Rakennustekniikan laitos