Uudelleenkäytettävien rakennusmateriaalien käyttöönotto vaatii vielä paljon valmistelua

Rakentamisen kiertotalouden edistäminen näkyy lukuisissa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeissa, mediassa sekä erilaisissa tilaisuuksissa – ja hyvä niin. Kiertotalouden käytännön toteuttaminen vaatii kuitenkin vielä ponnistuksia.

Rakennusosien uudelleenkäytön terveellisyys ja turvallisuus sekä materiaalien käytön hyväksyntä ovat herättäneet keskustelua. Materiaalien uudelleenkäyttö vaatii aina selvitystä käytetyistä raaka-aineista, valmistusprosesseista, käyttöhistoriasta ja mahdollisesta vaurioitumisesta sekä arviota siitä, miten materiaalit vaikuttavat sisäympäristöjen terveellisyyteen ja turvallisuuteen. Uudelleenkäytettävien rakennusosien varastointi, hygienia, puhdistaminen ja käsittely sekä rakennesuunnittelu vaativat sisäympäristöjen näkökulmasta erikoisosaamista ja laaja-alaista näkemystä.

Ohjeet materiaalien tutkimiseksi ja tulosten tulkitsemiseksi puuttuvat

Tällä hetkellä ei ole yhteisiä ohjeita ja käytäntöjä, joiden avulla voitaisiin yhdenmukaisesti tutkia uudelleenkäytettävien rakennusosien materiaaleja. Ennen uudelleenkäyttöä materiaaleista tulisi selvittää niiden raaka-aineissa esiintyvät ja niihin käytön aikana lisätyt tai imeytyneet haitta-aineet sekä epäpuhtaudet.

Perinteisen haitta-ainetutkimuksen laajuus ei riitä uudelleenkäytettävien rakennusosien materiaalien tutkimiseksi, sillä tutkimuksen lähtökohtana on purkutyöntekijöiden altistumisen estäminen ja jätteiden sijoittaminen – ei uudelleenkäytettävän rakennusmateriaalin raaka-aineiden tunnistaminen, materiaalin puhtauden ja tulevan uudelleenkäytön arviointi esimerkiksi sisäympäristöissä.

Tämän lisäksi tutkimustulosten tulkintaohjeet puuttuvat. Nykyiset sisäympäristöihin liittyvät toimenpide- ja raja-arvot eivät sovi purettavien rakennusosien arviointiin, sillä ne koskevat olemassa olevien rakennusten sisäilmaa ja materiaaleja.

Koska tieto materiaalien mahdollisista haitallisista raaka-aineista lisääntyy jatkuvasti, on tulevaisuudessakin tarve tunnistaa uusia aineita sekä arvioida niiden soveltuvuutta mahdollisessa rakennusmateriaalien uudelleenkäytössä sisäympäristöissä tai niihin liittyvissä rakenteissa.

Moni materiaali soveltuisi uudelleenkäytettäväksi rakentamisessa

Olemme PURATER-hankkeessa selvittäneet, että rakennusosista erityisesti betonielementtien (välipohja, väliseinä, pilari, palkki), tiilien, teräksen ja sahatavaran raaka-aineissa ei nykytiedon valossa ole sellaisia aineita, joilla olisi terveydelle haitallisia vaikutuksia sisäympäristöissä. Sen sijaan materiaaleissa voi esiintyä käytön aikana lisättyjä haitta-aineita (esimerkiksi pinnoitteet, käsittelyt ja massat) tai materiaaleihin imeytyneitä aineita (erityisesti teollisuusrakennuksissa), ja ne tulee aina selvittää. Lisäksi käytössä mahdollisesti syntyneet epäpuhtaudet (mikrobiologiset ja kemialliset tekijät) tai likaantumisen (pölyt, hajut) seurauksena syntyneet epäpuhtaudet on myös tutkittava.

Materiaalien jatkokäsittelytarve vaatii tapauskohtaisen arvioinnin, jossa otetaan huomioon materiaalien (myös raaka-aineiden) haitta-aineet ja epäpuhtauksien tutkimustulokset sekä materiaalin uudelleenkäyttökohde, materiaalin sijainti rakenteessa sekä materiaalin yhteys sisäilmaan.

Haitta-aineita ja epäpuhtauksia ei pitäisi päästää kiertoon uudelleen

Suomessa on jo pitkä perinne sisäilmaolosuhteiden ja terveydellisen merkityksen arvioinnista ja kokemusta myös siihen liittyvistä haasteista. Tähän kokemukseen ja tietoon perustuen on vaikea nähdä mahdollisuuksia erillisen riskinarvioinnin kehittämiseksi, jossa tavoitteena olisi sallia haitta-aineiden ja epäpuhtauksien tai kiellettyjen aineiden esiintyminen uudelleenkäytettävissä rakennusmateriaaleissa sisäympäristöissä.

Vaikka rakenteissa olevat haitta-aineet ja epäpuhtaudet saataisiinkin teknisin keinoin hallittua, niin rakenteiden käytönaikaista toimintaa tulisi seurata. Lisäksi pitäisi varmistua siitä, että tieto haitta-aineista ja epäpuhtauksista siirtyy aina rakennuksen huoltoon, ylläpitoon ja peruskorjauksen suunnitteluun ja toteutukseen.

Uudelleenkäytettävien rakennusmateriaalien jatkokäsittely ja mahdollisten pinnoilla esiintyvien haitta-aineiden ja epäpuhtauksien puhdistaminen tulee olemaan paljon helpompi ja kustannustehokkaampi vaihtoehto kuin materiaalien haitta-aineiden ja epäpuhtauksien riskinarviointi sisäympäristöissä ja sen jälkeiset toimenpiteet koko materiaalien elinkaaren ajan.

Muutoksia odotellessa voi vaalia nykyistä rakennuskantaa

Rakennusmateriaalien uudelleenkäytön mahdollistavien yhtenäisten ohjeiden ja käytäntöjen laatiminen sekä lainsäädännön uudistaminen vievät aikaa. Oli materiaalin ominaisuuksien osoittamis- ja varmentamistoimet sekä tuotteen hyväksyntämenettely kohteeseen tulevaisuudessa mikä tahansa, se pitää tehdä yhtenäisillä ja todentamiseen soveltuvilla tavoilla.

On hyvä muistaa, että olemassa olevan rakennuskannan laadukas huolto, ylläpito ja korjaaminen pidentävät rakennuksen käyttöikää ja siten vastaavat omalta osaltaan kestävän rakentamisen tavoitteisiin.

Pian valmistuvassa PURATER-hankkeessa tutkitaan purkumateriaalien kelpoisuutta eri käyttökohteisiin terveellisyyden ja turvallisuuden näkökulmasta. Hanke on Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimintaa, ja sen toteuttavat yhdessä Ramboll Finland, Laurea, Hamk Tech ja Työterveyslaitos.

Katja Tähtinen

TkT, rakennusterveysasiantuntija,
kestävän rakentamisen tutkimusjohtaja Rakennustietosäätiössä

 

Jaa artikkeli







Aiheesta

BLOGIT

Matkakertomukset

Sisäilmauutiset on Sisäilmayhdistyksen julkaisema puolueeton ja riippumaton asiantuntijalehti.

© Sisäilmauutiset 2021