Uusia rakennuksia koskevilla rakentamismääräyksillä on merkittävä asema rakentamisen ohjaamisessa. Viime vuosina määräysten laadintaan on tullut uusia sävyjä. Ensinnäkin määräykset on sopeutettava nykyiseen muuttuneeseen lainsäädäntöön. Toiseksi EU on antanut direktiiveillään ja asetuksillaan rakentamiselle omia tavoitteitaan, jotka on Suomessa saatava osaksi omaa lainsäädäntöä.
Erityisesti vaatimustason kiristäminen on tullut esille ohjaamisessa energiansäästöön. EU:n direktiivin mukaan meilläkin pitäisi päästä niin sanottuun lähes nollatalojen rakentamiseen. Tavoite pyritään nyt selkeyttämään uusilla määräysehdotuksilla, jotka ovat olleet lausunnolla. Uudet määräykset ovat nyt jatkovalmistelussa ja tulevat julki sekä voimaan vuoden 2017 aikana.
Ympäristöministeriö lähetti lokakuun alussa lausunnolle uudet ehdotuksensa ns. lähes nollaenergiatalojen vaatimuksiksi uusien muokattujen asetusehdotusten muodossa. Niissä on aiempaan maaliskuussa lausunnolla olleisiin paljon muutoksia. Vaatimustaso on jonkin verran alentunut. Hirsirakentamisen erityisongelmat ovat saaneet ratkaisunsa, eikä eristysvaatimuksia ole muutettu aiemmista.
Suurin muutos on varmaan asetusehdotus eri energiamuotojen laskentakertoimille. Etenkin sähkön osalta kertoimen muutos on huomattava ja varmasti myös käytännössä vaikuttava. Uudet lopulliset vaatimukset tulevat julkisuuteen vuoden 2017 aikana ja tulevat voimaan suunnitelmien mukaan osana rakennusmääräysten uusimispakettia vuonna 2018.
Ministeriö sai keväällä kovia kommentteja
Ministeriön halu ja tarve lieventää nollaenergiatalojen vaatimuksia johtuu ehkä eniten keväisen ehdotuksen saamasta nuivasta vastaanotosta. Tiukkoja vaatimuksia vastustavia mielipiteitä oli paljon. Nolla-energiataloista ja niille asetetuista tiukoista vaatimuksista tuli tavallaan kaikkien rakennusalan ongelmien syy. Vaatimusten koettiin estävän puurakentamisen ja aiheuttavan hometalojen yleisyyden. Niinpä ministeriö onkin päättänyt lieventää nollaenergiarakentamisen vaatimustasoa, mikä näkyy uudessa ehdotuksessa.
Vaatimusten vertailu aiempiin on kuitenkin vaikeaa, sillä samalla muutettiin energialaskennan perusteita ja lähinnä niissä käytettävien energiamuotojen kertoimia. Tämän lievennyksen lisäksi on annettu uusi mahdollisuus tehdä lähes nollaenergiatalo passiivitaloratkaisuna eli vain lämmöneristystä lisäämällä. Tämä tosin saattaa taas lisätä siihen liittyviä riskejä. Asetuksen sisältämät uudet laskentaohjeet sisältävät myös uusia keinoja, joilla toivotaan voitavan laskennallisesti ratkaista nollaenergiatalojen rakentamiseen liittyviä ongelmia.
Julkisessa keskustelussa oli keväällä paljon esillä eristysten kova vaatimustaso, jonka väitettiin estävän maassamme massiivipuurakentamisen eli hirsirakentamisen. Nyt vähintään neljä kuukautta vuodessa käytössä olevalle loma-asunnolle riittää massiivipuuta 130 mm eli U -arvo 0,80, kun taas muille seinätyypeille vaaditaan U- arvo 0,24.
Vaatimukset ovat pääosin laskennallisia
Merkittävää on, että rakennuksen energiatehokkuuden määräystenmukaisuus osoitetaan jatkossakin E-luvulla (kWhE/m²,a), jonka tulee alittaa YM:n asetuksessa esitetty rakennustyyppikohtainen enimmäisarvo. Rakennuksen E-luku on laskettava asetuksen edellyttämällä tavalla ja laskentasääntöjä noudattaen ja E-luvun laskennassa on otettava huomioon rakennuksen käyttämän energian energiamuotokertoimet.
E-lukuvaatimuksen täyttymisen todentamiseksi rakennuslupa-asiakirjoihin liitetään energiaselvitys, joka sisältää E-lukulaskennan lähtötietojen ja tulosten dokumentoinnin sekä energiatodistuksen. Hankekohtainen energiatehokkuustavoite voidaan asettaa hyvinkin haasteelliseksi, säädösten määrittelemä E-lukutaso on tulkittavissa vähimmäisvaatimukseksi – energiatehokkaammin saa aina rakentaa.
On tiedostettava myös, että laskettu E-luku ei pyri kuvaamaan rakennuksen todellista energiankulutusta. Se toimii energiankäytön tunnuslukuna jolla osoitetaan, että suunniteltu ratkaisu täyttää määräysten vaatimukset. Hankekohtaisessa energiatehokkuuden arvioinnissa ja suunnitteluratkaisujen vertailussa tulisi siksi aina käyttää E-luvun rinnalla energian tavoitekulutusta, joka kuvaa mahdollisimman tarkoin toteutuvaa käytönaikaista energiankulutusta. Todellisuutta vastaava energian kulutus lasketaan rakennuksen todellinen käyttö ja kuormitus sekä suunnitellut teknisten järjestelmien todelliset ominaisuudet huomioon ottaen.
Sisäilmasto on mukana vaatimuksissa
Nollaenergiarakentamista koskeva asetus koskee katetusta seinällisestä rakenteesta koostuvan uuden rakennuksen, jonka sisäilmaston ylläpitämiseen käytetään energiaa, suunnittelua ja rakentamista. Näin ilmeisesti tunnustetaan rakentamisen tarkoitus tarjota ihmisten käyttöön rakennus, jossa on tarpeeksi hyvä sisäilmasto. Rakennuksia ei siis rakenneta vain energiansäästöä varten.
Muut asetuksessa olevat sisäilmastoa koskevat vaatimukset ovat ilmeisesti pääosin tarkoitettu laskennassa käytettäviksi arvoiksi. Käytännön elämässä arvot voivat poiketa näistä. Esimerkiksi lämpimällä tilalla tarkoitetaan sellaista rakennuksen tilaa, jonka huonelämpötila on +17 °C tai korkeampi ja puolilämpimällä sellaista tilaa, joka ei ole tarkoitettu jatkuvaan oleskeluun pelkästään normaalia sisävaatetusta käyttäen ja jonka lämpötila lämmityskaudella on keskimäärin vähintään +5 °C mutta alle + 17 °C.
Jäähdytysrajan laskennassa käytetään yleensä rajaa 25 °C, mutta asunnoissa rajaa 27 °C. Siis asunnot saavat ainakin asetustekstin mukaan laskennallisesti kuumentua enemmän kuin muut tilat. Tarkemmin on jopa määritelty sallittu ylitysaika 150 astetuntia kesäkuun 1. päivän ja elokuun 31. päivän välisenä aikana suunnitteluratkaisun mukaista ilmavirtaa käyttäen. Kesäajan huonelämpötilan vaatimuksenmukaisuus on osoitettava eri tilatyyppien lämpötilalaskennalla. Märkätilojen sisälämpötilana laskelmissa on käytettävä arvoa 22 °C. Asetusehdotuksessa on myös laskennallisia arvoja henkilötiheydelle erilaisissa tiloissa.
Syksyllä 2016 pyydettyjen uusien lausuntojen jälkeen ympäristöministeriö siis jatkoi uudisrakennusten energiansäästövaatimusten valmistelua.
Teksti: Esko Kukkonen // Kuva: Shutterstock