Uusittu CEN-sisäilmastandardi

EU-komissio ”tilasi” rakennusten energiatehokkuusdirektiivin uusimisen yhteydessä direktiiviin liittyvien standardien uusimisen. Varsinainen ”tilaus” (mandaatti) annettiin valitettavasti vasta muutama vuosi direktiivin julkaisemisen jälkeen, jolloin jäsenvaltiot olivat jo pitkällä omien säädöstensä valmistelussa. Lopulta kaiken laskennan perustana oleva Sisäilmastandardi EN 16798-1 hyväksyttiin vasta marraskuun 2018 lopussa.

Uusittuja rakennusten energiatehokkuusstandardeja valmistui kaikkiaan noin 50, muutama tuhat sivua. Standardipaketin piti olla valmis jo vuoden 2017 alussa, mutta valtaosa standardeista valmistui ja hyväksyttiin vasta vuoden 2018 alussa, jolloin jäsenmailla, näin myös Suomella, tuli jo olla oma toteutuslainsäädäntönsä valmiina. Kaiken laskennan perustana oleva Sisäilmastandardi EN 16798-1 hyväksyttiin vasta marraskuun 2018 lopussa.

Standardit olivat siis auttamattomasti myöhässä. Ympäristöministeriön asetus Rakennusten sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta annettiin jo vuoden 2017 lopussa. Sen valmistelu aloitettiin kuitenkin jo direktiivin voimaan tullessa vuonna 2010, jolloin CEN-standardia ei voitu ottaa huomioon asetuksen valmistelussa. Kun Sisäilmastoluokitusta uusittiin, CEN-standardin luonnokset olivat käytettävissä ja vaikuttivat osaltaan luokituksen sisältöön. Sisäilmastoluokitus ei ole ristiriidassa standardin kanssa.

Kohti yhtenäistä EU-käytäntöä

Standardien kansallista käyttöä on pyritty edistämään siten, että niihin on jäsenvaltioita varten varattu omat liitetaulukot, jotka on jätetty jäsenmaiden täytettäviksi. Liitteenä on myös samat taulukot, joissa on standardien laatijoiden valitsemat oletusarvot. Nämä eivät kuitenkaan kuulu standardin normatiiviseen osaan, vaan ovat luonteeltaan informatiivisia, vaikka ne ovatkin samoissa kansissa. Ajatuksena on, että kukin jäsenmaa voi itse määrittää omat lähtöarvot laskentaan, mutta ne esitetään samalla periaatteella. Tämä on askel kohti yhtenäistä EU-käytäntöä. Esimerkiksi Sisäilmastandardissa EN 16798-1 voidaan maakohtaisesti valita neljästä standardissa esitetystä kategoriasta kansalliseen standardiin sopivin. Standardin mukaan ilmanvaihdon suuruus määräytyy kahdesta komponentista: ihmisistä ja rakennusmateriaaleista.

Esimerkiksi ilmanvaihdon ohjearvo henkilöä kohden on kategoriassa I 10 l/s, hlö, kategoriassa II 7 l/s, hlö, kategoriassa III 4 l/s, hlö ja kategoriassa IV 2,5 l/s, hlö. Henkilöä kohden määritetyn ilmanvaihdon lisäksi on laskettava rakennusmateriaalien epäpuhtauspäästöt rakennuksessa käytetyistä materiaaleista riippuen (ks. taulukko). Taulukosta nähdään, kuinka suuri merkitys rakennusmateriaalien puhtaudella on ilmanvaihdon tarpeeseen. Ilmanvaihdon ehdoton vähimmäisarvo on kuitenkin 4 l/s, hlö.

Suomalaisessa asetuksessa vaadittu vähimmäisulkoilmavirta, 6 l/s, hlö, asettuu luokan III tasolle. Huomauttakoon kuitenkin, että CEN-standardin ilmanvaihdon suuruus perustuu aistittuun ilman laatuun, ei terveysvaikutuksiin. Standardissa uusina ovat ilmanvaihdon ohjearvot tiloille, joiden ilmanvaihto mitoitetaan vain tilassa pitkään olleiden (adaptoituneiden) henkilöiden perusteella. Kategoriassa I 3,5 l/s, hlö, kategoriassa II 2,5 l/s, hlö ja kategoriassa III 1,5 l/s, hlö, lopulliseen ilmanvaihtoon päästään lisäämällä rakennusmateriaalien epäpuhtauksien vaatima ilmanvaihdon osuus. Muita uusia asioita standardissa ovat muun muassa vaihtoehtoiset asuntoilmanvaihdon mitoitusmenetelmät ja energialaskennassa käytettävät käyttö- ja kuormitusprofiilit. Standardissa on ohjeelliset arvot myös varsinaisen käyttöajan ulkopuoliselle ilmanvaihdolle. Jatkuvan käytön mitoitusilmavirran ohjearvo on 0,15 l/s, m2. Jos ilmanvaihto pysäytetään, sen on huuhdeltava tilan ilmatilavuuden verran kahdessa tunnissa ennen tilan käyttöönottoa.

Taulukko. Materiaaliperäisen ilmanvaihdon suuruus käytetyn materiaalin puhtaudesta riippuvana standardin EN 16798-1 mukaan. Taulukon ilmanvaihtomäärät on lisättävä henkilöperusteiseen ilmanvaihdon tarpeeseen (kat. I: 10 l/s, hlö, kat. II: 7 l/s,hlö, kat. III: 4 l/s,hlö, kat. IV: 2,5 l/s,hlö) lopulliseen ilmanvaihdon mitoitusarvoon pääsemiseksi.

Eurooppalaisilla standardeilla on myös maailmanlaajuinen merkitys

Monet eurooppalaisista standardeista on hyväksytty joko sellaisinaan tai pienin muutoksin kansainvälisiksi ISO-standardeiksi, joiden vaikutuksesta eurooppalainen teknologia voi levitä käyttöön jopa nopeammin Euroopan ulkopuolella kuin EU:n jäsenvaltioissa. Tähän ISO-standardeiksi hyväksyttyyn joukkoon kuuluu myös viimeinen energiatehokkuuspakettiin kuuluva sisäilmastandardi (ISO 17772-1). Se ehdittiin hyväksyä lähes samanlaisena kuin CEN-standardi jo pari vuotta ennen eurooppalaista hyväksyntää. Hyväksynnän viivästyminen Euroopassa johtui ainakin osittain siitä, että monissa EU-maissa oli käytössä CEN-standardista poikkeavat ohjearvot. Lopullisessa äänestyksessä muun muassa Saksa ja Ranska vastustivat standardin hyväksyntää, mutta Suomi oli hyväksynnän kannalla.

Rakennusten energiatehokkuusdirektiiviin liittyviin kysymyksiin on lisätietoja muun muassa vuonna 2018 perustetun EPBD-keskuksen nettisivuilla osoitteessa www.epb.center.

Standardi

EN16798-1 Indoor environmental input parameters for the design and assessment of energy performance of buildings (hyväksytty 22.11.2018).

Teksti: Olli Seppänen, LVI-tekniikan emeritusprofessori

Seuraa myös Seppäsen blogi-kirjoituksia FINVACin sivuilla

Jaa artikkeli




Aiheesta Määräykset

BLOGIT

Sisäilmauutiset on Sisäilmayhdistyksen julkaisema puolueeton ja riippumaton asiantuntijalehti.

© Sisäilmauutiset 2019