Radonriskien torjuntaa pyritään tehostamaan

Radon on radioaktiivinen kaasu, jota voi esiintyä sisäilmassa ja joka voi pitkällä aikavälillä lisätä riskiä sairastua vakavasti. Sisäilman radonpitoisuutta voidaan kuitenkin vähentää tehokkaasti erilaisin toimin muun muassa kiinnittämällä huomiota radonturvalliseen rakentamiseen.

Radon on hajuton, mauton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, jota muodostuu maa- ja kallioperässä olevan uraanin radioaktiivisen hajoamisen seurauksena. Radon pääsee siirtymään maaperästä sisäilmaan rakennusten alapohjassa olevien rakojen kautta. Sisäilman radon hajoamistuotteineen kulkeutuu hengityksen mukana keuhkoihin, ja pitkän altistumisen seurauksena riski sairastua keuhkosyöpään lisääntyy.

– Suomessa sisäilman radonpitoisuudet ovat suurempia kuin useimmissa muissa maissa. Syyt ovat geologisia ja ilmastollisia, mutta myös rakennusteknisiä. Suomen kallio- ja maaperässä on paljon graniittisia kivilajeja, jotka sisältävät keskimääräistä enemmän uraania. Meillä on myös paljon jääkauden aikana syntyneitä sora- ja hiekkaharjuja, joissa radon pääsee liikkumaan helposti, ylitarkastaja Olli Holmgren Säteilyturvakeskuksesta (STUK) kertoo.

Holmgren kertoo, että Suomen kylmän ilmaston takia talojen seinistä ja katoista on pyritty rakentamaan tiiviitä ja lämpöä hyvin eristäviä. Toisaalta talot ovat alipaineisia sisäilman ja ulkoilman välisen lämpötilaeron sekä alipaineiseksi säädetyn koneellisen ilmanvaihdon takia. Suomessa ylivoimaisesti yleisin rakennusten alapohjarakenne on maanvarainen betonilaatta. Aikaisemmin alapohjan tiiviyteen ei osattu kiinnittää huomiota, ja betonilaatan ja sokkelin väliin jäävän kutistumaraon kautta alipaine imee maaperästä radonpitoista ilmaa rakennusten sisälle ja lisää sisäilman radonpitoisuutta.

– Suomessa sisäilman radonpitoisuuksiin vaikuttaa myös se, että kellarit ovat meillä melko harvinaisia, kun taas Keski-Euroopassa ne ovat aika yleisiä. Ilmanvaihdollisesti erillinen kellari toimii eristeenä maaperän ja asuintilojen välillä sekä pienentää asuintilojen radonpitoisuutta, Holmgren sanoo.

Mahdollisimman alhainen radonpitoisuus on osa laadukasta sisäilmaa. Radon on suurin yksittäinen säteilyaltistumisen lähde, ja siltä tulee suojautua kuten muultakin säteilyltä.

– Sosiaali- ja terveysministeriö laatii Kansallisen toimintasuunnitelman radonriskien ehkäisemiseksi. Sen tavoitteena on pienentää sisäilman radonpitoisuuksia asunnoissa, julkisissa tiloissa ja työpaikoilla, estää yksilöiden hyvin korkeat radonaltistumiset ja siten vähentää keuhkosyöpien määrää, Holmgren selventää.

Uusi säteilylaki astui voimaan 15.12.2018. Sen pohjana on Euroopan unionin säteilysuojeludirektiivi 2013/59/EURATOM, joka johti Suomessa säteilylainsäädännön kokonaisuudistukseen. Uudessa säteilylaissa sisäilman radonin toimenpidearvo on korvattu termillä viitearvo, joka on työpaikoilla, asunnoissa ja muissa oleskelutiloissa 300 Bq/m3 (ennen 400 Bq/m3). Uuden rakennuksen suunnittelua ja toteutusta koskeva sisäilman radonpitoisuuden viitearvo on 200 Bq/m3. Radonaltistuksen viitearvoa, 500 000 Bq h/m3 vuodessa, sovelletaan työpaikoilla, joissa työntekijällä on useita, vaihtuvia työpisteitä.

Radonpitoisuus selviää vain mittaamalla: mittauskausi syys-toukokuu

Keskimääräinen radonpitoisuus suomalaisissa asunnoissa on noin 94 Bq/m3. Sisäilman radonpitoisuus selviää ainoastaan mittaamalla, ja mittaaminen on varsin helppoa. Uuden lain myötä radonin mittauskausi piteni, ja se on jatkossa syyskuun alusta toukokuun loppuun. Mittausaika on vähintään 2 kuukautta, mutta suositus on kolme kuukautta.

– Talvi, kevät ja syksy ovat hyvää mittausaikaa. Radonpitoisuuteen vaikuttaa eniten ulkoilman lämpötila, mutta siihen vaikuttaa myös maaperän vesipitoisuus, joka lisääntyy syksyn sateiden ja kasvukauden loppumisen sekä keväällä lumen sulamisvesien takia. Sen sijaan kesällä maaperän vesipitoisuus vähenee kasvillisuuden veden käytön seurauksena, jolloin maaperän huokosilman radonpitoisuus pienenee, Holmgren kertoo.

– Myös talvella maaperä kuivuu, koska sateet tulevat lumena. Mutta talvella rakennukset ovat kylmän ulkoilman takia alipaineisempia kuin muina vuodenaikoina, mikä lisää maaperästä tulevia ilmavuotoja. Maan routimisella ei ole merkittävää vaikutusta sisäilman radonpitoisuuteen, Holmgren jatkaa.

Olli Holmgren toimii ylitarkastajana Säteilyturvakeskuksessa.

 

Radonturvallisuus huomioitava kaikessa rakentamisessa

Radonpitoisuuttaa voidaan kotona ja työpaikalla vähentää erilaisin toimenpitein, ja ihmiset voivat itse vaikuttaa siihen, kuinka paljon he altistuvat radonille. Radonaltistusta voidaan pienentää, kun niin asuin- kuin työpaikkarakennustenkin suunnittelussa ja rakentamisessa otetaan radonriskit huomioon.

Talotekniikan asiantuntija Timo Keskikuru väitteli loppuvuodesta 2018 rakennuksen alapohjarakenteen vaikutuksesta sisäilman radonpitoisuuteen. Keskikurun mukaan toimiva ja tehokas tulo- ja poistoilmanvaihto on tehokas keino vähentää sisäilman radonin sekä maaperästä tulevien muiden kaasumaisten epäpuhtauksien määrää rakennuskannassa. Korkean radonpitoisuuden alueilla pitoisuuksia ei kuitenkaan saada riittävän alhaisiksi ilmanvaihdon avulla, vaan tarvitaan muita keinoja.

– Rakennuksen alipaine lisää maaperän alapohjan kautta tapahtuvaa ilmavuotoa rakennukseen ja voi siten nostaa radonpitoisuutta. Ilmavirtojen säädön poikkeamien vaikutus paine-eroihin on huomattavasti pienempi hatarammassa kuin nykyisin yleistyneessä tiiviissä rakennuksessa. Varsinkin tiiviissä rakennuksessa paine-eron lopullinen säätö haluttuun arvoon tulisi toteuttaa samanaikaisen ilmamääräsäädön ja paine-eromittauksen avulla, Keskikuru kertoo.

Keskikurun mukaan radonturvallisessa rakentamisessa kaikkien rakennusten alapohjarakenteet tulee pyrkiä tekemään tiiviiksi ja maanvarainen alapohjarakenne tulee alipaineistaa koneellisella poistoilmanvaihdolla. Alipaine estää myös muiden maaperästä tulevien epäpuhtauksien kulkeutumisen sisäilmaan. Alipaineistuksen on todettu myös kuivattavan täyttökerrosta. Suositeltavaa olisi rakentaa kaikki rakennukset radonturvallisilla alapohjaratkaisuilla.

Timo Keskikuru toimii talotekniikan asiantuntijana Senaatti-kiinteistöjen Itä-Suomen alueella, ja Keskikurulla on myös oma sisäilma-alan konsulttiyritys Tmi Sisäilmakuru.

Ryömintätilainen alapohja on aiemmissa tutkimuksissa todettu tehokkaaksi ratkaisuksi radonin torjuntaan, ja ryömintätilaa on pidetty turvallisena myös sisäilman kannalta. Ryömintätiloissa on kuitenkin yleisesti todettu runsaasti korkeasta kosteudesta johtuvaa mikrobikasvua.

– Tiivis, ei-orgaanista materiaalia sisältävä ryömintätila, joka on tuuletettu ja alipaineistettu kohtuullisella ilmanvaihtuvuudella, on toimiva, Keskikuru sanoo.

Keskikurun mukaan radonturvalliseen rakentamiseen on syytä panostaa, ja tämä koskee myös kohteita, joissa ei radonongelmaa ole. Siten voimme eniten vähentää maaperästä kulkeutuvia epäpuhtauksia ja säteilyannosta väestötasolla.

– Mikäli kohdistamme toimenpiteet vain korkean radonpitoisuuden kohteisiin, emme saa väestötasolla niin merkittävää hyötyä kuin kohdistamalla toimenpiteet kaikkiin kohteisiin, Keskikuru painottaa.

Lue lisää:

Timo Keskikuru: Various Factors of Pressure-Driven Entry of Soil Gas into a Detached House Through Concrete Foundation (pdf)

 


Työpaikkojen radonpitoisuuksia valvoo STUK


Suomessa sisäilman radonia on valvottu jo pitkään. Työpaikkojen sisäilman radonpitoisuutta valvova viranomainen on Säteilyturvakeskus STUK. Säteilylainsäädäntö velvoittaa työnantajia koko Suomessa selvittämään sisäilman radonpitoisuuden, jos työpaikkarakennus sijaitsee läpäisevällä maaperällä tai työpiste on maan alla. Lisäksi radonmittaus on pakollinen kaikissa alimpien kerrosten työpaikoissa tietyillä alueilla Suomea. Lue lisää radonista STUKin kotisivuilta.


Teksti: Anna Merikari

 

Jaa artikkeli




Aiheesta Määräykset

BLOGIT

Sisäilmauutiset on Sisäilmayhdistyksen julkaisema puolueeton ja riippumaton asiantuntijalehti.

© Sisäilmauutiset 2019