Terveellisempiä ja viihtyisämpiä rakennuksia
Sisäilmastoluokitusta käytetään laajalti rakennus- ja taloteknisen suunnittelun ja urakoinnin sekä rakennustarviketeollisuuden apuna – tavoitteena rakentaa entistä terveellisempiä ja viihtyisämpiä rakennuksia. Luokitus soveltuu uudisrakentamisen lisäksi soveltuvin osin myös korjausrakentamiseen. Luokituksessa esitetään sisäilmaston tavoite- ja suunnitteluarvot operatiiviselle lämpötilalle, ilman liikenopeudelle, hiilidioksidi- ja pienhiukkaspitoisuudelle, sisäilman ja ulkoilman hiukkaspitoisuuksien suhteelle, radonpitoisuudelle sekä standardien mukaisille valaistussuureille ja akustisen suunnittelun suureille. Tuloilman suodatukselle ei sen sijaan ole vielä asetettu kriteerejä, sillä uudesta suodatinstandardista sekä siihen liittyvistä käytännöistä ei ole tietoa.
Ensimmäinen sisäilmastoa koskeva luokitus Sisäilmaston, rakennustöiden ja pintamateriaalien luokitus ilmestyi vuonna 1995, joka korvautui vuonna 2000 Sisäilmastoluokitus 2000:lla. Sisäilmastoluokitus 2008 ilmestyi vuoden 2008 lopussa. Sisäilmastoluokitus 2018 julkaistiin 14.5.2018, ja se on saatavilla RT-kortistosta. Sisäilmayhdistys on julkaissut luokituksen myös omana julkaisunaan.
Pienhiukkaset ja kiintokalusteet mukana luokituksessa
Sisäilman pienhiukkasten tiedetään aiheuttavan eniten terveyshaittoja ja tuoreessa Sisäilmastoluokituksessa on otettu huomioon myös pienhiukkasten osuus sisäilmassa.
– Pienhiukkasten huomioiminen tuoreessa luokituksessa on sisäilman ja terveyden kannalta merkittävä päivitys edelliseen luokitukseen verrattuna. Pienhiukkasten tavoitetasoksi sisäilmassa on asetettu enintään 50–70 prosenttia ulkoilman pienhiukkasten määrästä, Sisäilmayhdistyksen toiminnanjohtaja Mervi Ahola kertoo.
Luokituksessa on huomioitu myös kiintokalusteet, ja uusimmat kriteerit on nyt asetettu pehmustetuille toimistotuoleille, kun niistä vapautuvista päästöistä on saatu tarkempaa tutkimustietoa.
– M1-luokiteltuja rakennustarvikkeita, LVI-tuotteita ja kalusteita on markkinoilla jo yli 4 500, Ahola selventää.
Uudistuksia luokitukseen
Ilmanvaihto ja lämpöolosuhteet. Luokituksessa on uudistettu myös muun muassa ilmanvaihtoon ja lämpöolosuhteisiin liittyviä tavoitetasoja. Suurin ilmanvaihtoon liittyvä muutos on S2-luokan ilmanvaihtomäärien pienentäminen eurooppalaista standardia vastaavaksi.
– Huonelämpötilan hallinta tai muuntojoustoon varautuminen saattaa kuitenkin edellyttää suurempia ilmavirtoja. Nämä molemmat ovat suunnittelukysymyksiä, kuten ilmanjaon suunnittelukin, ja ne voivat vaikuttaa merkittävästi ilmanlaatuun ja lämpöolosuhteisiin. Hyvin suunniteltu ilmanjako saa ilman jakautumaan tasaisesti aiheuttamatta vetoa. Kokenut suunnittelija osaa huomioida monet ilmanjakoon vaikuttavat tekijät, kuten tuloilmalaitteen sijainnin, tuloilman lämpötilan ja nopeuden sekä tilan kalustuksen, Ahola kertoo.
– Lämpöolosuhteiden suunnittelu alkaa kuitenkin jo arkkitehdin työpöydältä, sillä lämpöolosuhteita voidaan tehokkaimmin parantaa pienentämällä sisään tulevan auringon lämpökuormaa. Taloteknisin ratkaisuin voidaan kyllä hallita isojakin lämpökuormia, mutta silloin tarvitaan isompia laiteinvestointeja ja energiankulutus kasvaa. Mitä suurempia jäähdytystehoja tarvitaan, sitä suurempi on myös vetoriski erityisesti avotoimistoissa, Ahola jatkaa.
Lämpöolosuhteisiin liittyvät päivitykset tehtiin sekä tavoitelämpötilakäyrään että sallittuun vaihteluväliin, ja suurin muutos koskee S2-luokkaa, joka eroaa nyt selkeämmin S1-luokasta. Välikaudella tavoitelämpötilakäyrä kulkee ylempänä ja lämpötilan pysyvyyteen sallitaan suurempia vaihteluita. Tämä vaikuttaa sekä huonelaitemitoitukseen että energiankulutukseen.
– Kun välikaudella sallitaan hetkittäin suurempia lämpötiloja, pienenee tarvittava maksimijäähdytysteho ja säästyy energiaa. Toisaalta taas alhaisimpien lämpötilojen salliminen mahdollistaa tehokkaamman yöjäähdytyksen. Kun lämpötilan pysyvyydelle asetettuja tavoitteita on lievennetty, ne voidaan jatkossa myös paremmin saavuttaa. Tämä on energiataloudellista, Ahola täsmentää.
Rakennuksen tiiviys ja akustiikka.
Tiivis rakentaminen on hyvän sisäilmaston ja energiatehokkuuden perusta.
– Se aiheuttaa haasteita painesuhteiden hallitsemiseen, johon nykytekniikalla mielestäni pystytään vastaamaan. Luokituksessa rakennuksen tiiviydelle ja painesuhteille on annettu enemmän painoarvoa: S1- ja S2-luokissa tavoitearvo on q50<1,0 m3/h,m2, Ahola kertoo.
Viranomaissäädösten uudistumisen myötä luokituksessa on myös päivitetyt arvot akustiikalle.
– Luokituksella halutaan kannustaa siihen, että ilmanvaihtojärjestelmällä ei enää tuoteta taustaääntä avokonttorissa, vaan se hoidettaisiin muilla keinoin, Ahola sanoo.
Työkalu rakentamisen ammattilaisille
Sisäilmastoluokitus on sellaisenaan ainutlaatuinen kansainvälisesti. Olemassa on useita eri järjestelmiä esimerkiksi materiaalipäästöjen luokitteluun. Sisäilmastoluokitus on kokonaisvaltainen työkalu, jossa on otettu laajasti eri tekijät huomioon.
– Kun ulkomailla kertoo, että meillä Suomessa on laajalti käytössä tällainen vapaaehtoinen luokitus, aiheuttaa se runsaasti ihmetystä. Esimerkiksi Saksassa on ihan tavallista, ettei rakennuksissa ole minkäänlaista ilmanvaihtoa, ja meillä kiistellään samaan aikaan siitä, voiko ilmanvaihdon sulkea hetkeksi, kun rakennus on tyhjillään. Tämä on kieltämättä aika hämmentävää, Ahola sanoo.
Sisäilmastoluokituksen on tarkoitus vastata käyttäjien toiveisiin sekä muutoksiin säädöksissä ja standardeissa.
– Luokituksen jatkokehittämisestä ei ole tehty mitään päätöksiä, mutta käyttäjiä on tarkoitus kuunnella herkällä korvalla, jotta luokitus olisi jatkossakin hyvä työkalu rakentamisen ammattilaisille, Ahola kertoo.
Sisäilmastoluokitus julkaistiin keväällä RT-kortistossa, joka muuttui 2.10.2018 RT-tietoväyläksi.
Sisäilmayhdistys julkaisee edellisen tapaan uuden luokituksen myös omana julkaisunaan, jonka voi tilata itselleen Sisäilmayhdistyksen sivuilta.
Lisää aiheesta: Sisäilmastoluokitus 2018 on julkaistu entistä kattavampana – pienhiukkaset ja kalusteet mukana
Teksti: Anna Merikari