AEROSOLS 2018 konferenssi antoi paljon uutta tietoa

Huhtikuussa pidettiin Italian Cassinossa viides kansainvälinen työpaikkojen ja sisätilojen aerosolikonferenssi, jossa esiteltiin aerosoleihin liittyvää uusinta tutkimusta. Osanottajia ja erilaisia esityksiä oli yli 200. Suomesta konferenssiin osallistuivat professori Heidi Salonen Aalto yliopistolta ja erikoistutkija Otto Hänninen THL:stä Kuopiosta.

Aerosolien merkitys on suuri, sekä ulkoilman, että sisäilman laadulle, mutta myös ilmaston kehitykselle. Professori Heidi Salonen ja erikoistutkija Otto Hänninen pitivät konferenssissa omat esityksensä AEROSOLS 2018 -konferenssissa.

Heidi Salonen, joka opettaa Aallossa sisäympäristön asioita, totesi, että Suomessa alan tieto, opetus ja tutkimus ovat hyvällä tasolla. Keskeisin merkitys käytännössä tällä tiedolla on hänen mielestään se, että pystytään arvioimaan ja tarvittaessa mahdollisuuksien mukaan ennaltaehkäisemään ja vähentämään ihmisten altistumista erilaisille aerosoliepäpuhtauksille.

Itse konferenssiin annista Salonen totesi, että aerosoleihin liittyvää tutkimusta on paljon meneillään eri puolilla maailmaa ja lisää tutkimusta tarvitaan koko ajan. Hankerahoituksen saaminen on tosin nykyään entistä hankalampaa ja esim. EU-rahoituksen saamiseksi tarvitaan laajoja konsortiohankkeita. Kongressi oli loistava paikka verkostoitua ja löytää yhteisiä tutkimusintressejä. Jatko-opiskelijoille tarvittaisiinkin enemmän tällaisia kansainvälisiä yhteyksiä ja suoranaisia opintokursseja.

3D tulostimet myös aerosolitutkimuksen haasteena

THL:n Otto Hänninen puolestaan kertoo, että ultrapienet hiukkaset ovat näkyvästi olleet aerosolitutkijoiden tutkimuksen kohteena. Kokouksen avainpuhuja professori Lidia Morawska osoitti esityksessään, että kun nanohiukkaset jäävät puhtaissa ympäristöissä alle 1000 hiukkaseen kuutiosentissä, kaupunki-ilmassa niiden pitoisuudet ovat usein jopa 10000 -20000 hiukkasta kuutiosentissä. Tunneleissa, parkkihalleissa ja muissa likaisissa tiloissa pitoisuudet voivat olla jopa yli 100000 hiukkasta kuutiosentissä. Hänninen toteaa, että epidemiologissa tutkimuksissa ei kuitenkaan ole saatu yhtenevää näyttöä niiden haitallisuudesta.

Hänninen kertoo myös, että uusi alue ultrapienten hiukkasten osalta ovat 3D-tulostimet. Aiemminhan on havaittu lasertulostimien tuottavan joissakin tapauksissa suuria määriä nanohiukkasia. 3D-tulostuksessa hiilivetyjä sisältäviä tulostusmateriaaleja sulatetaan, ja prosessissa syntyy myös nanohiukkasia. Tulostuslaitteiden ollessa vielä kehitysasteella päästöjen määrä saattaa vaihdella paljon enemmän kuin lasertulostimissa. Tunga Salthammer, joka isännöi seuraavaa Aerosols 2020 kokousta Braunschweigissa, esitteli pilottitutkimustuloksiaan 3D-tulostimen päästöistä.

Uusi malli aerosolien keuhkoannosten arviointiin

Tutkimuksen uusista merkittävistä tuloksista Otto Hänninen kertoo, että Fleming Cassee hollantilaisesta RIVMstä esitteli MPPD -keuhkodepositiomallin, joka on vapaasti verkossa käytettävissä keuhkoannosten mallittamiseen. Hiukkasten keuhkojen kautta elimistöön kertyvä massa pitäisikin voida aiempaa paremmin linkittää väestötasolla havaittaviin vaikutuksiin. Francesco Forastiere veti yhteen epidemiologista näyttöä ulkoilman hiukkasten haitallisuudesta. Hän on mukana suunnittelemassa WHO:n ensimmäistä globaalia ilmanlaatukokousta, joka järjestetään syksyllä Genevessä.

Omassa esityksessään Otto Hänninen arvioi alkaneen vuosisadan megatrendien vaikutusta ilmanlaatuun ja erityisesti pienhiukkasaltistuksiin. Toisaalta kasvihuoneilmiön torjuntaan liittyen ja uusiin energia- ja liikenneteknologioihin liittyy suuria mahdollisuuksia alentaa päästöjä, mutta toistaiseksi esimerkiksi ilmakehän CO2-pitoisuus jatkaa tasaisesti kasvuaan. Väestön ikääntyessä ja kasvaessa on mahdollista, että haitatkin vain lisääntyvät. Ilmastonmuutos itsessään näyttää lähinnä sateisuuden lisääntymisen takia johtavan pieneen alenemaan pienhiukkaspitoisuuksissa. Toki nämä kaikki arviot ovat vielä varsin epävarmoja.

 


Mitä aerosolit ovat?

Aerosoleja esiintyy sekä ulkoilmassa sekä sisäilmassa. Wikipedia kertoo aerosoleista muun muassa seuraavaa: ”Aerosoli on kaasun ja siinä leijuvien kiinteiden tai nestemäisten hiukkasten seos. Hiukkasten halkaisija vaihtelee 0,002 µm:stä yli sataan mikrometriin. Ilmakehässä esiintyy luonnollisia aerosoleja, jotka syntyvät esimerkiksi tulivuoren purkauksissa, metsäpaloissa tai tuulen nostaessa pölyä maasta. Ihmisen toiminta, kuten aineiden polttaminen tai maan kyntäminen lisäävät aerosolien määrää. Arvioidaan, että nykyisin 10-50 prosenttia koko ilmakehän aerosoleista on ihmisen toiminnan tuottamaa. Kaupungeissa ihmisperäisten aerosolien osuus on suurempi kuin maaseudulla. Merkittävimpiä päästölähteitä kaupungeissa ovat liikenteen ja energiantuotannon hiukkaspäästöt sekä katupöly.”

Ilmaston kannalta merkittävää on, että pilvet ovat näkyvää nesteaerosolia, jossa pisarakoko on muutamasta mikrometristä kymmeniin mikrometreihin. Pilvet ja muut nesteaerosolit heijastavat tehokkaasti auringonvaloa, minkä vuoksi nämä aerosolit jäähdyttävät ilmastoa. Aerosoleja ja niiden käyttäytymistä ilmakehässä tutkii aerosolitiede. Siinä suomalainen tutkimus on aivan eturintamassa. Erityisesti aerosolifysiikka on Suomessa korkealla tasolla. Sisäilman osalta tutkimuksessa on vielä kehitettävää.

Suomessa aerosolifysiikkaa tutkitaan etenkin Helsingin yliopiston fysikaalisten tieteiden laitoksen ilmakehätieteiden osastolla, jonka johtaja professori, nykyisin akateemikko, Markku Kulmala on eräs alansa johtavia tutkijoita maailmassa. Hän oli mukana myös sisäilmatutkimusta aloitettaessa Suomessa 1980- luvulla. Lisäksi aerosolifysiikkaa tutkitaan Tampereen teknillisen yliopiston fysiikan laitoksen Aerosolifysiikan laboratoriossa, Itä-Suomen yliopistossa Ympäristötieteen laitoksen Pienhiukkas- ja aerosolitekniikan ryhmässä, Säteilyturvakeskuksessa, Ilmatieteen laitoksella ja VTT:llä. Kokonaisuudessaan suomalainen aerosolifysiikan tutkimus on väestöpohjaan nähden erittäin aktiivista ja kansainvälisesti merkittävää, ja alan tutkimus ja koulutus on synnyttänyt Suomeen kansainvälistä huippua olevan aerosoliosaamisen keskittymän. Eräs aerosolitutkimuksen pioneereja Suomessa on ollut myös professori Kaarle Hämeri, joka toimii tällä hetkellä Helsingin yliopiston kanslerina. Myös hän on tutkinut sisäilmaan liittyviä kysymyksiä.

Teksti: Esko Kukkonen

Jaa artikkeli

Aiheesta Tapahtumat

Sisäilmauutiset on Sisäilmayhdistyksen julkaisema puolueeton ja riippumaton asiantuntijalehti.

© Sisäilmauutiset 2018