Hyvin toimiva ilmanvaihto ylläpitää hyvää sisäilman laatua

Kotien sisäilman laatuun kiinnitetään nykyään melko paljon huomiota. Ja jokaisen olisi syytä tietää perusasiat rakennuksen kunnossapidosta ja ilmanvaihdon toimivuudesta. Ilmanvaihdon merkitystä hyvän sisäilman kannalta ei voi liikaa korostaa. Mutta hyvälläkään ilmanvaihdolla ei saada sisäilmaa kuntoon, jos rakenteissa on ongelmia. Rakennusten sisäilma onkin monen tekijän summa.

Rakennuksen rakenteista, irtaimistosta ja käyttäjistä syntyy sisäilmaan epäpuhtauksia ja kosteutta, jota ilmanvaihdolla poistetaan. Tämän vuoksi ilmanvaihdon täytyy olla riittävää ja tuloilman mielellään suodatettua. Asunnoissa ilmanvaihdon tulee olla toiminnassa jatkuvasti, ja ilmanvaihtoa olisi hyvä olla mahdollista tehostaa esimerkiksi ruoanlaiton, siivouksen ja suihkussa käynnin aikana.

Ilmanvaihdon toiminta perustuu paine-eroihin. Ilma virtaa suuremmasta paineesta pienempään. Paine-ero voidaan saada aikaan joko puhaltimilla (koneellinen ilmanvaihto) tai lämpötilaeron ja tuulen yhteisvaikutuksella (painovoimainen ilmanvaihto). Mikäli tuloilma puhalletaan koneellisesti tilaan, on kyseessä tulo- ja poistoilmanvaihto, muussa tapauksessa vain poistoilmanvaihto. Näiden esiintyvyys rakennuksissa riippuu hyvin pitkälle kohteen rakennusvuodesta. Painovoimalla toimivia järjestelmiä on rakennettu pääosin ennen 1980-lukua. Samoihin aikoihin tehokkaampaa ilmanvaihtoa tavoiteltiin siirtymällä koneellisen poiston järjestelmään. Täysin koneellinen tulo-poistoilmanvaihto on asunnoissa yleistynyt 2000-luvun taitteessa. Ilmastoinnista sen sijaan puhutaan silloin, kun tiloissa on jäähdytys. Viilennyksellä tarkoitetaan yleensä sitä, että tilojen lämpötilaa voidaan alentaa muutamilla asteilla esimerkiksi tuloilman jäähdytyksen avulla.

Asunnoissa ilmanvaihto on yleisemmin toteutettu siten, että ilmaa poistetaan tiloista, joissa syntyy eniten epäpuhtauksia ja kosteutta, kuten vessoista, keittiöstä ja kylpyhuoneista. Tulo- tai korvausilmaa tuodaan makuu- ja olohuoneisiin sekä muihin oleskelutiloihin. Jokaisesta huoneesta tulisikin löytyä joko tulon tai poiston venttiili. Tärkeää ilman vaihtuvuuden kannalta onkin, että ilma pääsee siirtymään huoneiden välillä. Tätä varten sisäovien alaosissa tulee olla n. 1,5 cm:n oviraot. Vielä tehokkaampaa ilman vaihtuvuus on, jos väliovia pidetään auki. Jos halutaan käyttää tiiviitä äänieristettyjä ovia, tulisi huoneessa olla sekä poisto- että tuloventtiili tai ilmavirtauksen mahdollistava siirtoilmasäleikkö.

Painovoimaisen ja koneellisen poiston järjestelmissä ilman vaihtuvuus perustuu poiston asunnon sisälle luomaan alipaineeseen, jonka seurauksena korvausilmaa tulee tilalle sieltä, mistä sitä helpoiten pääsee. Tämän vuoksi oleskelutiloissa tulisi olla riittävästi korvausilmaventtiileitä. Jos näitä ei ole, asunnon korvausilma saattaa tulla rakenteiden vuotokohdista, esim. alapohjasta, viereisestä asunnosta tai postiluukusta, mikä ei ole hyvän sisäilman kannalta suotavaa. Kovin tavatonta ei ole, että korvausilman aiheuttaman vedon vuoksi korvausilmaventtiileitä on tukittu. Tätä ei kuitenkaan tulisi tehdä, sillä korvausilmaa tarvitaan myös kylmänä vuodenaikana. Väärästä paikasta tuleva korvausilma saattaa tuoda mukanaan hajuja ja muita epäpuhtauksia. Koneellinen tulo-poistojärjestelmä säädetään siten, että alipaineisuus ulkoilmaan nähden on hyvin pieni.

Hyvän sisäilman ja toimivan ilmanvaihdon kannalta rakenteiden tiiviys on tärkeää. Tästä asiasta saattaa monella olla virheellinen käsitys, ja yleisesti kuuleekin puhuttavan ”muovipussitaloista”. Tämä termi on peräisin 1970-luvulta, jolloin energiakriisin seurauksena taloja tiivistettiin joka paikasta, yleensä ensimmäisenä korvausilmaventtiileistä. Kun ilman vaihtuvuudesta ei samalla huolehdittu, ongelmiltakaan ei vältytty. Kun riittävästä ilmanvaihdosta on huolehdittu, rakenteet saavat ja niiden tulee olla tiiviitä, sillä kuka haluaisi hengittää alapohjan tai ulkoseinien villaeristeiden kautta tullutta korvausilmaa. Alapohjan rakojen kautta voi sisäilmaan tulla maaperän mikrobeja sekä radioaktiivista radonkaasua, joka aiheuttaa Suomessa arviolta 300 keuhkosyöpää vuosittain. Myös voimakas tuuli aiheuttaa ilmavirtauksia epätiiviiden rakenteiden kautta. Hyvä ilmatiiviys saadaan aikaan huolellisella työllä ja varmistetaan ilmatiiviysmittauksella, joka tehdään nykyään lähes jokaiseen uuteen taloon. Hyvin ilmatiiviissä taloissa oman haasteensa muodostavat erilliset poistot, kuten takka ja liesituuletin. Nämä tuleekin ottaa jo suunnitteluvaiheessa huomioon, jotta ongelmilta vältyttäisiin.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 545/2015 eli nk. asumisterveysasetus on se, jota tulkitaan, jos on aihetta epäillä asunnon sisäilman aiheuttavan terveyshaittaa. Asetuksen mukaan asunnon ilmanvaihdon ulkoilmavirran tulee olla käytön aikana vähintään 0,35 dm3/s neliömetriä kohden kaikissa asuinhuoneissa. Ilmanvaihdon riittävyyttä voi arvioida myös hiilidioksidipitoisuuden avulla. Asetuksen toimenpideraja hiilidioksidipitoisuuden osalta on 1 550 ppm. Tämän suuruinen hiilidioksidipitoisuus ei kuitenkaan itsessään ole vielä terveyshaitta, vaan jatkuva ylitys kertoo riittämättömästä ilmanvaihdosta.

Ilmanvaihto asunnossa – asu oikein

Sisäilmayhdistys on tuottanut yhteistyössä Kiinteistöliiton kanssa Ilmanvaihto asunnossa – asu oikein -videon. Videossa avataan asuntojen ilmanvaihtoon liittyviä asioita. Videota saa mielellään jakaa omissa kanavissaan.


Ilmanvaihtojärjestelmät pähkinänkuoressa

Painovoimainen ilmanvaihto vaatii toimiakseen lämpötilaeron sisä- ja ulkoilman välille. Painovoimainen poisto toimii tehokkaimmin talvipakkasilla. Poistotehokkuuteen vaikuttavat myös poistohormin korkeus ja tuuliolosuhteet. Oikein toimiakseen järjestelmään kuuluu korvausilmaventtiilit seinissä, ikkunaluukuissa tai ikkunakarmeissa. Riittävän ilmanvaihtuvuuden takaamiseksi säännöllinen ikkunatuuletus on tarpeen erityisesti lämpiminä vuodenaikoina.

Koneellinen poistoilmanvaihto poistaa tiloista säädetyn määrän ilmaa riippumatta sääolosuhteista. Tärkeää on kuitenkin huolehtia riittävästä korvausilman saannista, kuten painovoimaisessa järjestelmässä. Korvausilmaventtiileihin on mahdollista saada karkeasuodattimia, joilla siitepölyä isommat hiukkaset tai hyönteiset eivät kulkeudu sisälle. Kerrostalossa poistojärjestelmä on yleensä keskitetty, jolloin yhden poistoventtiilin säätäminen vaikuttaa kaikkien venttiilien poistomääriin. Tämän vuoksi venttiilien säätöjä ei saa omin päin muuttaa.

Koneellisessa tulo-poistoilmanvaihdossa ilmaa sekä poistetaan että tuodaan tiloihin koneellisesti. Tämä mahdollistaa tuloilman paremman suodatuksen sekä esilämmityksen. Poistoilmasta saadaan siirrettyä lämpöä tuloilmaan, minkä vuoksi ilmanvaihtokonetta kuuleekin usein sanottavan LTO-koneeksi (lämmöntalteenotto). Koneen suodattimet tulee vaihtaa 2 kertaa vuodessa, jolloin tarkistetaan koneen puhtaus myös muuten. Ilmanvaihtokanavien puhtaus olisi syytä tarkistaa viiden vuoden välein ja tarvittaessa puhdistaa.

Teksti: Mervi Ahola

Jaa artikkeli






Aiheesta Sisäilmayhdistys

BLOGIT

Matkakertomukset

Sisäilmauutiset on Sisäilmayhdistyksen julkaisema puolueeton ja riippumaton asiantuntijalehti.

© Sisäilmauutiset 2021