Ilmanvaihdolla voidaan hallita koronatartuntariskiä

Koronavirus tarttuu pisaroiden ja hienojakoisten aerosolien välityksellä. Isoimmat pisarat putoavat nopeasti alas tai törmäävät esteeseen, mutta kevyemmät (≤100 µm) aerosolit jäävät leijailemaan ilmaan ja kulkeutuvat tilassa ilman mukana. Pienimmät aerosolit, 5–10 µm, pysyvät ilmassa pisimpään ja myös kulkeutuvat ilmassa pisimmälle – jopa yli 2 metrin etäisyydelle. Tilan ilmanvaihdolla onkin tärkeä rooli aerosolien poistumisessa tilasta.

Koronavirus voi tarttua myös suoran kosketuksen kautta, mikäli sairastunut henkilö koskee toista henkilöä ja viruksia pääsee toisen henkilön limakalvoille. Sen sijaan pintojen osuus ei tämänhetkisen tutkimustiedon valossa ole merkittävässä roolissa viruksen leviämisessä.

– Aerosolivälitteisen leviämisen riskiä vähentävät maskin käyttäminen ja tehokas ilmanvaihto. Myös tilassa oleskeluun käytetyllä ajalla on merkitystä, mikä kannattaisikin minimoida. Myös etäisyys pienentää riskiä, mutta aerosolivälitteisyydessä ei ole selvää turvaetäisyyttä. Mikään yksittäinen torjuntakeino ei riitä, vaan kaikki torjuntakeinot (oireisena koronatestiin meno, koronavilkun käyttö, käsi- ja yskimishygienia, turvavälit, maskit, riittävä ilmanvaihto ja rokotteen ottaminen) otetaan käyttöön yhdessä, Hanna Leppänen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo.

Hanna Leppänen.

Mikäli ilmanvaihto on heikko, suljetussa tilassa aerosolit voivat jäädä leijumaan ilmaan jopa useammaksi tunniksi.

– Ilmanvaihtoa parantamalla voidaan tutkimusten mukaan pienentää aerosolivälitteisen tartunnan riskiä varsinkin pienissä tiloissa, joissa ilmanvaihto on heikko. Ilmanvaihdon rooli korostuu myös tilanteissa, jolloin maskin käyttäminen ei syystä tai toisesta ole mahdollista, Leppänen toteaa.

Ilmanvaihdon ohjeistus kouluihin ja päiväkoteihin

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n tänä keväänä antama ilmanvaihdon ohjeistus kouluihin ja päiväkoteihin perustuu tämänhetkiseen tutkimukseen ja kansainvälisten järjestöjen, WHO:n, ECDE:n, CDC:n, REHVAn ja FINVACin, ohjeistuksiin.

Pandemian aikana oppilaitoksissa ja kouluissa ilmanvaihdon tulisi olla päällä kaksi tuntia ennen ja jälkeen rakennuksen käytön myös rakennuksen mahdollinen ilta- ja viikonloppukäyttö ja siivous huomioiden. Tuloilman tulisi olla ulkoilmaa, ja palautusilman käyttöä tulisi välttää, jotta virusten kulkeutumista tilasta toiseen voidaan ehkäistä.

– Mikäli rakennuksessa on useita ilmanvaihtokoneita, eri ilmanvaihtokoneiden käyttöajat tulisi asettaa siten, että rakennuksen sisälle ei muodostu sisäisiä virtauksia. Jos käytetään erilaisia ilmavirran asetuksia, tulisi kaikilla asetuksilla varmistaa, että epäpuhtaudet eivät leviä eri palvelualueiden välillä. Suositus ulkoilmavirraksi on WHO:n mukainen 10 l/s, hlö, ja tilan ilmanvaihtokerroin tulisi määrittää aina tilan käyttöasteen mukaan, Leppänen sanoo.

Miten ilmanvaihdon toimintakunto voidaan varmistaa?

– Ilmanvaihdon suuruus voidaan arvioida ilmanvaihtojärjestelmästä riippuen venttiileistä ja kanavista tehtävin mittauksin (koneellinen ilmanvaihto) tai merkkiainemenetelmällä (painovoimainen ilmanvaihto). Ilmansuodattimet tulee vaihtaa säännöllisesti ja huolehtia, että ilmanvaihtokanavat puhdistetaan ajallaan. Sen sijaan ylimääräisillä puhdistuksilla ei ole merkitystä, sillä aerosolit kulkeutuvat ilman mukana eivätkä jää kiinni kanavien pintoihin, Leppänen toteaa.

– Tapauskohtaisesti voidaan käyttää myös ilmanpuhdistimia (HEPA ja ULPA) virusten vähentämiseksi sisäilmasta. Tällöin puhtaan ilman tuotto, eli ilmavirran ja erotusasteen tulo, tulisi mitoittaa tilan perusilmanvaihdon mukaan, ja sen tulisi olla noin 2 kertaa tuloilmavirtaa suurempi. Ilmanvaihtoa voidaan tehostaa käyttämällä ikkunatuuletusta, mielellään ristivetona, niin usein kuin mahdollista sääolosuhteet huomioiden, Leppänen sanoo.

Ilmanvaihto suojautumiskeinona kiinteistö- ja yksilötasolla

Useiden maailmalla tunnettujen tartuntaryppäiden yhteiseksi tekijäksi on havaittu riittämätön ilmanvaihto, noin 1–2 l/s, hlö. Sisäilman lämpötilaa on hallittu usein sisäilmaa kierrättävillä laitteilla, eikä puhtaan tuloilman tuomisesta sisätilaan ole huolehdittu riittävästi.

Heidi Silander.

– WHO:n ilmanvaihdon suositus julkisille tiloille on 10 l/s, hlö. Meillä Suomessa vähimmäisvaatimus on 6 l/s, hlö, mutta Sisäilmastoluokituksen S2-luokka edellyttää parempaa ilmanvaihtoa, 7 l/s, hlö, S1-luokka jopa 10 l/s, hlö. Meillä pätee vaatimus tuloilman tuomisesta oleskelutiloihin joka tilanteessa lämmitys- ja jäähdytystavasta riippumatta, ja kierrätys- ja palautusilman käyttöön on selkeät vaatimukset, toteaa talvella Tampereen yliopistolla aloittanut Heidi Silander.

– Mikäli ilmanvaihdon toimivuudesta ei ole varmuutta, sisällä oleskelun tartuntaturvallisuuden kannalta keskeistä on väljyys, tilan koko ja ilmatilavuus sekä sisällä oleskelun kesto ja aktiviteetti – maskien käyttöä unohtamatta, Silander tähdentää.

– Heikon ilman vaihtuvuuden vuoksi kannattaa välttää kapeilla käytävillä ja taloyhtiöiden yhteisissä tiloissa oleskelua, pleksilasein rajattuja ahtaita alueita sekä ravintoloiden ja terassien ns. kasvihuoneita. Esimerkiksi jäähallien jääalueella saattaa ilman vaihtuvuus olla lämpötilaeroista ja pleksiaidoista johtuen yllättävän heikko, minkä vuoksi ruuhkaisia ”rusettiluisteluita” satunnaisten kohtaamisten vuoksi kannattanee vielä hetken vältellä. Sen sijaan suurissa halleissa kokonaisuudessaan on ilmatilavuus varsin suuri, riskinä ovat ennemminkin ahtaat pukuhuoneet kuin hallissa oleskelu rajatulla porukalla, Silander mainitsee esimerkkejä riskipaikoista pandemiatilanteessa.

Silanderin mukaan yksilö voi itse vaikuttaa tartuntariskiin huolehtimalla paitsi turvaväleistä, käsihygieniasta, hengityssuojaimista ja ottamalla rokotteen myös pitämällä kodin ulkopuoliset sisätoissa vierailut nopeina ja varmistamalla ilman vaihtuvuuden avaamalla ikkunat ja ovet tarpeen mukaan. Ulkotiloissa kannattaa välttää toisten tapaamista tuulensuojissa, joissa ilman vaihtuvuus on heikompaa.

– Julkisissa tiloissa meillä Suomessa on hyvät lähtökohdat minimoida tartuntariski, kun varmistetaan kiinteistöjen ilmanvaihdon toimivuus ja ilmamäärä. Siitä on hyötyä myös muuten kuin pandemiatilanteessa.

Ilmanvaihdon toiminnan varmistus pandemiatilanteessa

Senaatti-kiinteistöillä on seurattu aktiivisesti kotimaassa ja ulkomailla käytyä keskustelua ja aiheesta julkaistuja tutkimustuloksia. Keväästä 2020 alkaen Senaatin turvallisuusyksikössä on toiminut erityinen koronailmanvaihtoryhmä.

– Senaatin kohteissa ilmanvaihdon todettiin toimivan pääsääntöisesti hyvin, eikä sen toimintaa ole pääsääntöisesti tarpeen muuttaa. Ilmanvaihdon käyntiaikojen ja -tehojen muutosten todettiin voivan aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä (esimerkiksi jäätymisriski ja painesuhteiden muutokset). Meillä jäätiin seuraamaan tilannetta, vaikka keskustelu asiantuntijapiireissä kävikin välillä kuumana lähinnä pyörivien LTO-laitteiden pysäyttämisen osalta, kertoo Markku Hyvärinen Senaatti-kiinteistöiltä.

Senaatti-kiinteistöillä ilmanvaihdon toiminta on pyritty varmistamaan kiinteistöhuollon ja etävalvonnan kautta. Korona-aikana ilmanvaihto on toiminut täydellä teholla, vaikka rakennusten käyttöaste on ollut huomattavan alhainen.

Markku Hyvärinen.

– Näin on varmistettu, että järjestelmien toimintaa ei sotketa ja että tilat saadaan tehokkaasti huuhdeltua käytön aikana. Lisäksi rakennusten käyttäjiä on ohjeistettu turvaetäisyyksistä ja käsidesin käytöstä ja on laadittu siivousohjeet, miten rakennuksessa toimitaan, jos tartuntoja ilmenee, Hyvärinen selventää.

Senaatilla tehtyjen toimenpiteiden on todettu olleen riittäviä. Rakennusten ollessa tyhjillään on pohdittu, olisiko ilmanvaihdon tehoja syytä pienentää. Sitä arvioidaan kuitenkin vasta pandemian jälkeen. Ilmamäärien muuttaminen nykyisillä järjestelmillä sen sijaan on Hyvärisen mukaan hyvin hankalaa, koska muutoksia on vaikea kohdentaa ja tilakohtaisten muutosten tekeminen on mahdotonta.

– Uusissa kohteissa ja peruskorjauksissa ilmanvaihdon suunnittelun perusteita joudutaan miettimään osittain uusiksi. Senaatin uudessa toimitilastrategiassa korostuu tilojen yhteiskäyttöisyys, jolloin tiloissa on suurempi käyttäjämäärä per neliö kuin vanhoissa virastotaloissa.

Pandemioita tulee olemaan myös jatkossa, ja eri taudeilla on eri tartuntareitit. Tehokas ilmanvaihto on yksi keskeisistä tekijöistä tautien torjunnassa.

– Koronavirukseen tehoaa tehokas laimentaminen eli tehokas yleisilmanvaihto, jossa ei ole virtauksia rajoittavia rakenteita. Toisaalta, jos kyseessä on hyvin herkästi tarttuva ilmavälitteinen tauti, voidaan ilmanvaihdon vaikutuksella altistaa hyvin paljon ihmisiä. Tällöin olisi tehokkaampaa rajoittaa ilmavirtausten leviämistä, Hyvärinen miettii.

– Erityisesti turvallisuuskriittisten kohteiden, kuten sairaaloiden, suunnittelussa tulisi ottaa huomioon altistuksen vähentäminen muun muassa ilmanvaihtoratkaisuja tehtäessä.

Sisäilmayhdistys järjesti yhdessä Helsingin kaupungin sisäilmaryhmän kanssa Ilmanvaihto koronatartuntariskin hallinnassa julkisissa tiloissa -webinaarin 17.6.2021. Pääset tutustumaan webinaarin aineistoihin ja tallenteeseen TÄÄLTÄ.

Teksti: Anna Merikari

Jaa artikkeli







Aiheesta Sisäilmayhdistys

BLOGIT

Matkakertomukset

Sisäilmauutiset on Sisäilmayhdistyksen julkaisema puolueeton ja riippumaton asiantuntijalehti.

© Sisäilmauutiset 2021